Haaveeni tulevaisuutta ajatellen.
Hmm.. No ainakin tarjota Emilille ehjä, turvallinen ja rakastava koti. Sellainen, jossa voidaan puhua asiasta kuin asiasta. Sellainen, jossa näytetään paljon tunteita, myös sitten kun Emil on vanhempi.
Toivon myös, että parisuhde kestäisi kaikki kivikot ja aallokot joita vauvavuosi ja tulevaisuus tuo tullessaan. Huippua olisi myös saada meille kaikille kolmelle yhteinen sukunimi, joskus sitten tulevaisuudessa. Haaveilen myös vielä ainakin yhdestä lapsesta lisää. Haluaisin niin paljon, että Emil saisi kokea kuinka sisarus on rikkaus. Oppisi jakamaan ja olemaan mitä parhain isoveli.
Haaveilen myös, että reumani ei estä normaalia elämistä. Että lääkkeet alkaisivat auttaa, ja voisin joskus haaveilla uudesta ammatista. Sitten, kun varmaksi tiedän mikä se mahtaa olla.
Sosionomi tai kätilö ovat ykköstoiveita, mutta ne tietäisivät vielä monta vuotta opiskelua, ja minuahan ei sinne koulun penkille ole "tarkoitettu".
Jo pikkulikkana haaveilin pienestä maatilasta. Sellaisesta, johon voisin ottaa terveitä eläinvanhuksia, mutta jotka eivät enää saa arvostusta muualla. Olisi muutama lammas, pari kanaa, hevonen, kissa, koiria.. Ah, sitä se elämä vasta olisi!
Toisaalta taas, pelkään pimeää enkä halua asua metsän keskellä..
Haaveilen siis terveydestä, lämmöstä, rakkaudesta, turvasta, omasta kodista, onnesta, lapsista, sukunimistä.. :)
Hmm.. No ainakin tarjota Emilille ehjä, turvallinen ja rakastava koti. Sellainen, jossa voidaan puhua asiasta kuin asiasta. Sellainen, jossa näytetään paljon tunteita, myös sitten kun Emil on vanhempi.
Toivon myös, että parisuhde kestäisi kaikki kivikot ja aallokot joita vauvavuosi ja tulevaisuus tuo tullessaan. Huippua olisi myös saada meille kaikille kolmelle yhteinen sukunimi, joskus sitten tulevaisuudessa. Haaveilen myös vielä ainakin yhdestä lapsesta lisää. Haluaisin niin paljon, että Emil saisi kokea kuinka sisarus on rikkaus. Oppisi jakamaan ja olemaan mitä parhain isoveli.
Haaveilen myös, että reumani ei estä normaalia elämistä. Että lääkkeet alkaisivat auttaa, ja voisin joskus haaveilla uudesta ammatista. Sitten, kun varmaksi tiedän mikä se mahtaa olla.
Sosionomi tai kätilö ovat ykköstoiveita, mutta ne tietäisivät vielä monta vuotta opiskelua, ja minuahan ei sinne koulun penkille ole "tarkoitettu".
Jo pikkulikkana haaveilin pienestä maatilasta. Sellaisesta, johon voisin ottaa terveitä eläinvanhuksia, mutta jotka eivät enää saa arvostusta muualla. Olisi muutama lammas, pari kanaa, hevonen, kissa, koiria.. Ah, sitä se elämä vasta olisi!
Toisaalta taas, pelkään pimeää enkä halua asua metsän keskellä..
Haaveilen siis terveydestä, lämmöstä, rakkaudesta, turvasta, omasta kodista, onnesta, lapsista, sukunimistä.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti