Pitkästä aikaa!

Mulla oli pahemman kerran motivaatio blogin suhteen täysin hukassa.
Aina kun avasin sivun, sain ehkä yhden lauseen aikaiseksi ja äkkiä kiinni. En myöskään ole muiden blogeja lueskellut kuin vasta tänään. Jee, ehkä mun bloggausinto tuli takaisin :)

Mitäs meille?
Emilin yksi vuotias kuvaukset oli viime viikolla. Koevedoksetkin saatiin kahden päivän päästä kuvauksista.
Tasan kerran katsoin kuvia ja siitä lähtien ne ovat olleet tuolla kirjekuoressa. Oon niin pettynyt niihin :/
Neljä kuvaa kuuluu hintaan, joten ne neljä täytyy valita. Löysin ehkä kaksi silmää miellyttävää kuvaa monen joukosta.. Lisäksi sukulaiset haluavat myöski osansa noista kuvista, joten pähkäiltävää riittää minkä sitä kelpuuttaa.

Sitten näin kevään ja auringon myötä, mulle on iskenyt ihan älytön kokkailu- ja leipomisvimma.
Viime aikoina oonkin ahkerasti kokeillut erilaisia leipä - ja sämpyläohjeita, tehnyt salaatteja, maustanut ruokaa erilailla... Ah, kesä tulee ( ja mun intous vaan keittiössä kasvaa ) !

Emil rakastaa ulkoilua! Rattaissa ei enää millään malttaisi istua, vaan täytyisi saada itse kävellä.
Usein saakin itse kävellä kauppaankin, kunhan sitten tienylitykset ja autotien läheisyydet istuu rattaissa.
Hiekkakakut on ihan huippujuttu, samoin se hiekan syöminen ja heittely.. Juuei, ei minusta.

Emil suukottaa Annmarieta <3

Joo, ja sitten mä leikkasin etuhiukset! Joo-o, pitkän pähkäilyn jälkeen annoin siskon napsasta hiuksista.
Ette kuulkaa usko, kuinka mä meinasin kirjaimellisesti lirauttaa housuuni kun näin peilikuvani. Olin suorastaan järkyttynyt. Ainoa asia mitä pystyin tekemään, oli hysteerinen nauru. :D
Nyt kun on jo muutamia päiviä kulunut, niin tykkään jopa katsoa peiliin. Alkujärkytys oli vain aikamoinen, mutta enää ei kaduta yhtään. Vielä vähän raitoja tai jotain eloisuutta väriin, niin oon tosi tyytyväinen. :)

Viime aikoina oon saanu hurjasti omaa aikaa. Näin keväisin on paljon kekkereitä, joten miekkonen on ollut sitten kotona poikasen kanssa, kun meikäläinen on viilettänyt pitkin kyliä.
Viime viikonloppuna oli kaverin synttärit, joihin lähdin alla olevissa vaatteissa. Kengät on voittamastani kenkäkilpailusta. <3 Jo iltapäivästä menin kaverini vanhemmille, jossa oli myös hänen sukulaisiaan. Suunnitelmissa ei todella ollut lähteä enää sieltä minnekään, vaan kun kaverini äiti päätti toisin.. Joten varpaat rakkuloilla oltiinkin sitten Sunnuntaina, kiitos vain noiden kenkien :D

Tänään aamu alkoi oikein mallikkaasti. Nukuttiin poikasen kanssa melkein kahdeksaan saakka (!!!).
Jo ennen yhdeksää olinkin soittamassa tärisevien käsien kanssa terveysneuvontaan, ja kysymässä että lähdetäänkö sitä terveysasemalle vaiko lastenklinikalle.
Emil siis kompastui, ja kaatui otsa edellä patterin kulmaan.
Hertsyykker sitä veren määrää! Mä meinasin jo itekin alkaa panikoimaan, onneks miekkonen oli vielä kotona niin oli useampi käsi. Otsaan tuli kirjaimellisesti REIKÄ!
Terveysneuvonnan ohjeistuksella haava putsattiin, laastaroitiin ja eikun terveysasemalle.
Sieltä sitten päästiin seuraavalla vapaalla ajalla terveydenhoitajalle, joka putsasi haavan uudestaan ja liimasi reunat kiinni. Oli todella karun näköinen haava. Mahtaa tulla aikamoinen arpi, kunhan liima on hoitanut tehtävänsä.
Kyllä sitä vaan saisi olla silmät selässäkin näiden pienten kanssa.
Onneksi säästyttiin aivotärähdykseltä!

iloisena silti, pipistä huolimatta

Koska Emil oli täysin normaali oma itsensä, niin me lähdettiin koko perheen voimin läheiseen leikkipuistoon.
Huomasi oikein, miten Emil nautti kun oli isikin mukana. <3

Tässäpä meidän kuulumisia pikaisesti!
Mutta, mitä kuuluu teille? :)

Emma

Kirppisärsytys ja viikonlopun suunnitelmia

Kyllä tuo kirppistouhu on erittäin syvältä. Pöytävuokraus on ollut nyt Tiistaista lähtien, ja musta tuntuu ettei tavaraa ole mennyt kaupaksi kuin murto-osa.
Ihmettelen suuresti, sillä hinnat kun ovat niin alhaiset kuin vain voi olla.
No okei, voisin mä tietenkin lätkäistä jokaiseen vaatteeseen vaikka 

hinnaksi sen viisi senttiä, jospa ne sitten menisi. 

Kaikki Emilin pienet vaatteet ovat hyväkuntoisia ja tahrattomia.
Yhdessä yökkärissä oli joku läikkä mikä ei ole pesussa lähtenyt pois, siitä mainitsin hintalapussa.

 Muutoin vaatteet ovat olleet muutamia kertoja päällä- jos sitäkään.
On sieltä hävinnyt mun kenkiä ja hameita ja joitakin poikasen vaatteita.
Keinuhevonenkin mennyt kaupaksi.
Toivottavasti saisi edes pöytävuokran hinnan takaisin.
Pöytävuokra loppuu tulevana Sunnuntaina, mutta en tiedä pitäisikö jatkaa vielä viikolla vaiko ei. 

Sitten jos vaatteet sun muut eivät mene sinäkään aikana kaupaksi, 

jään miinukselle kun laskee pöytävuokran mukaan.
Oletettavaa on, ettei kirppiksellä ole käynyt pienien lasten äitejä, kun pöytä edelleen suhteellisen täynnä. Harmittaa kyllä!
Niin ja sekin vielä, että minkä ihmeen takia niitä vaatteita ei voi katsoa nätisti? Miksi koko pöytä pitää myllätä siihen kuntoon että näyttäisi kuin pommi olisi räjähtänyt vieressä??
Musta ei selkeesti ole tälläiseen kirppishommaan :D Ens kerralla taidan mennä ihan Helsingin jäähallille myymään.

Huomenna olisi kaverin syntymäpäivät, ja siellä olisi tarkoitus käydä näillä näkymin.
Emilille nousi TAAS tänään kuume, ja veikkaanpa että johtuu siitä MPR- rokotteesta. Ainakin neuvolatädin kommentti :"kuume sitten nousee 5-10 päivän sisällä, jos on noustakseen"- sopisi hyvin. Rokotuksistahan on nyt yhdeksän päivää.
Sunnuntaina sitten mennään katsomaan meidän koiraa, joka on nyt pari kuukautta asustanut miehen tädin luona. Miten mulla onkaan sitä niiiin iso ikävä!
Vaikka sydän huutaa koiraa takaisin, tiedän että tämä on kaikille osapuolille paras ratkaisu.
Kesäkuussa miehen täti lapsineen lähtee reissuun, joten sitten Aapo tulee meille joksikin aikaa. 

Ei kai se auta kun alkaa kokkailu hommiin, vielä kun osaisi päättää syötäisiinkö tänään kalaa vaiko kanaa.

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille! <3

Emma

Luukku 6

Luukusta kuusi löytyy "Elämä ennen Emiliä". 

Tässä kuvamateriaalia elämästä ennen lasta, kuvat ovat loppuvuodesta 2010 kesään 2011 

(alimmaisessa kuvassa olen jo raskaana, mutta tietämätön asiasta).

Niinkuin näkyy, tykkäsin käydä ulkona tanssimassa ja ottaa muutamia alkoholipitoisia juomia.

 Jaksoin aina laittautua, ja siihen kuluikin aikaa ja rahaa tuhottomasti. Hiukset, kynnet ja vaatteet olivat aina laitettuina. 

Treenasin paljon ja söin terveellisemmin kuin nyt. 

Mulla oli paljon kavereita ja sosiaalista elämää. 

Tuossa joku aika sitten, selailin facebookin aikajanaa taaksepäin, sieltä löytyi paljon mukavia muistoja. 

Mutta ne oli kuitenkin sellaisia, jotka olivat kivoja silloin. 

Enää en haluaisi palella baarijonossa tai saada rakkuloita nilkkoihin korkokengillä tanssahtelusta ja seuraavana päivänä potea päänsärkyä ja miettiä että pitkin lähteä.

Muistan, kun melkein joka kerta mulla tuli morkkis. Vaikken ois mitään tehnykään, mutta morkkis jotenkin niistä muutamastakin juomasta. Ja sit aina ärsytti se rahamäärä mikä meni narikoihin sun muihin. 

Karaokea käytiin myös laulamassa Elsan kanssa. Niitä hetkiä mulla onkin usein ikävä. Lähdettiin extemporee käymään Idän tähdessä lauleskelemassa. Kinasteltiin että kumpi saa laulaa Teräsniskaa ja kumpi Koota. :) 

Noihin aikoihin sisältyy ihania ihmisiä ja kaikkia mahdollisia tunteita mitä ihminen voi kokea. En siis vaihtaisi noita vuosia mihinkään. <3

Tänä päivänä oon monesti miettinyt, että mihin ihmeeseen katosi se ihminen joka laittautui ihmisten ilmoille.
Tulin tulokseen, että mua vaivaa yliannostus kotiäitiyttä. Tai no ei äitiyttä, vaan kotiutta.
En osaa enää ajatella niin, että uudet kynnet on pakko saada. Nekin rahat käytän ennemmin Emiliin. Ja sitä rahaa kun ei hirveämmin ole..Mut edelleen, musta on ihana laittautua sillon kun miekkonen on kotona, että voin siis tehdä sen rauhassa.
Inhoan sitä jos yritän vaikkakin vaan ripsaria ährätä silmään ja poikanen roikkuu jalassa. Mutta kai siihenkin tottuu. :D

Jotta nyt ei menisi ihan pinnallisiin puoliin tämä postaus, niin ei unohdeta myös muuta elämää.
Ennen Emiliä, mulla oli vuorotyö. Aina tilaisuuden tullen, nukuin toooosi pitkään ja rötväilin päivän sohvalla koira kainalossa. Luin kirjoja tosi paljon, mitä nykyään en edes jaksa tehdä. 

Parit kirjat oon Emilin aikana ostanu, ja yhtäkään en ole loppuun asti saanut. Ehkä joku päivä? :) 
Ruokaa tein suuremmalla sydämellä, koska jaksoin keskittyä siihen. Nykyään mietin ruuan sen mukaan mikä on nopein. Ennen mulla ei myöskään ollut pyykkivuorta, sitä en oo voinut koskaan sietää. Ja kappas, mikäs meiltä täältä löytyykään.. No ISO pyykkivuori.
Mut jostain syystä, sepä ei mua enää niinkään häiritse. Kunhan meillä on puhtaat vaatteet päällä, niin ei ne likaiset lakanat siellä ruokaa pyydä.

Mutta, nykyään mulla on jotain niin ihanaa, mitä en vaihtaisi mihinkään.
Nimittäin oma pieni poika. <3 Ei haittaa vaikkei ole hienoja kynsiä ja laitettuja hiuksia. Mulle on tärkeintä, että mun elämän tärkein pieni ihminen on onnellinen. Onnellinen, terve ja rakastettu. 

Ja poikanen rakastaa äitiä vaikka äiti kulkeekin päivät nuttura päässä ja kotihousut jalassa. 

Nyt takaisin Linnan Juhlien parin!
Onnea Suomi 95v <3

Emma

Ongelma nimeltä kengät

Mulla on tällä hetkellä niinkin suuri ongelma, kuin kengät!
Sain anopilta synttärilahjaksi rahaa uusin talvikenkiin. Joten, koska en innostu kaupoissa kiertelystä hiki päässä flunssaisen lapsen kanssa, ajattelin ettiä netistä kivoja popoja.
Tässä on kolmet joita oon nyt kattonu :

zalando

zalando

kuva elloksen sivuilta

Kenkien pitäisi olla lämpimät. Sellaiset, joilla pystyy helposti olemaan leikkipuiston nurkalla kylmemmälläkin ilmalla. Mutta, olishan se huippua että ne kengät kävisi myös silloin kun lähtee tapaamaan kavereita keskustaan!
Joten, jos teillä on jotain kivoja kenkiä mitkä ajaisi nämä kaksi asiaa, vinkatkaa ihmeessä!
Toiveena siis edellä mainittujen lisäksi, että vartta olisi jonkun verran, eikä tuo kiilakorkokaan haitaksi olisi.. Se nyt ei todellakaan ole pakollinen. :)

Emma

andthatswhoiam

Nää on vaan niin ihania!
Olisin voinut valita vaikka kuinka monta, mutta otinpa vain sieltä täältä osuvimmat.
Osuvatko nämä teidän mielikuviinne minusta?

Kuvat ovat täältä.