Onni potkaisi

Oon vakavissani harkinnu, että alan lottoamaan. Tai vaikka veikkaamaan jotain ravijuttuja ( joista en oikeesti ymmärrä yhtikäs mitään). Ai miksi?
No siksi, että oon viimeisen vuoden aikana voittanut jos jonkunlaista kaiken maailman arvonnoista.
Suunnilleen vuosi sitten voitin lahjakortin TopSporttiin, josta sain valita kasan Puman vaatteita, sitten voittoja on tullut blogeista, risteilylahjakortti, perhekuvauksen lahjakortti.. Kaikki lyhyen ajan sisällä.
Tänään sitten ihan kaksi kertaa luin saamani sähköpostin, jossa kerrottiin, että olen voittanut VUODEN KENGÄT Nelly.comiin! WHAAAAT??
Onko vähän huippua?? Kerran kuussa saan valita kengät tietystä merkistä, ihan mahtavaa!
Ensimmäisenä tilaukseen lähtivät nämä :

Ja minähän kun vannoin etten tuollaisia tulisi ikinä jalkaani laittamaan.. :D
Nuo ne pisti ensimmäisenä silmään, joten se siitä.

Mitäs meille muuta?
Noh, Emilillä on joku pahemman luokan uhma menossa. Ruokailut on nykyään yhtä pelleilyä.
Yleensä ne ruuat löytyvät lattialta, paidan rinnuksilta tai seiniltä.
Eilen sitten päätin, että jos se sama pelleilyy jatkuu tänään(kin), niin kerran kiellän ja sen jälkeen noustaan ruokapöydästä pois, eikä mitää maissiaksuja sun muita ruokailujen välissä.
Ja niinhän mä sitten toiminkin. Aamupala meni suhteellisen hyvin, lounas oli taas yhtä pelleilyä, joten syöttötuolista pois ja seuraavan kerran tarjoilin ruokaa sitten välipalalla.
Huutoahan ja riskausta tuossa oli, kun osoitteli kaappii jossa säilytetään muumikeksejä ja maissinaksuja.
Tyranni-äiti ei antanut periksi, ja niin loppu päivän ruuat menivät sinne masuun minne kuuluukin.
Päivällisellä Emil söi ison lautasellisen, ja siitä jo parin tunnin päästä kunnon iltapalankin.
Jee, jospa se tästä kun ei vaan anna periksi :)

ARVONTAAN MARS!

Emma

Ruokailua sormin = sormiruokailu?

Mä en ole oikein koskaan mieltäny omakseni termiä sormiruokailu.
Kautta aikojen vauvat, taaperot ja lapset ylipäätään, ovat syöneet sormin ruokaa. Nyt se tuntuu olevan jopa "trendi" vanhempien keskuudessa. Siksi mä en jotenkaan osaa käyttää tuota termiä, vaikkakin se on meille arkipäiväinen asia nykyään. En missään nimessä sano, että sormiruokailu olisi jotenkin huonoa, päinvastoin! Musta on tosi hienoa, että lapset oppii pienestä pitäen "käsittelemään" ruokaa ja maistelemaan erilaisia makuja. Alkuun annoin Emilin sillon tällön syödä itse jotain helposti käteen sopivaa, samalla kuin minä syötin.
En tiedä missä nyt on menny "pieleen", mutta tämä meidän pieni ihminen ei avaa suutaan lusikalle, vaikka siihen laittaisi mitä. Edes hedelmäsoseet eivät enää uppoa, joten nekin syödään paloina. Eli siis kaikki on syöty viime päivinä omin pienin kätösin. Ihan testasin eilen, että ensin tarjosin sosetta lusikalla jonka jälkeen annoin sitä omin sormineni. Lopputuloksen varmasti arvaatte? Muttamuttamutta, tänään poikanen söi iltapalalla kaksi purkillista maissisosetta MINUN syöttämänä! Wuhuu, kuinka ilonen emäntä olinkaan!
No okei.. Myönnetään, ettei se suuvärkki auennut alkuun millään. Ei siinä sitten auttanut muu kuin laittaa kurkkua, tomaattia, gluteenitonta sämpylää ja raejuustoa pienen nassun eteen.
Niiden avulla se suu sitten avautui lusikallekin.

kanaa, riisiä, raejuustoa, tomaattia ja kurkkua päivälliseksi

pastaa, jauhelihakastiketta, tomaattia, kurkkua

lihamureke kaurahiutaleisiin tehtynä, perunaa, raejuustoa, maissia ja herneitä

 Oon tässä vähän pohtinut mikä tähän on johtanut ettei lusikalla ruoka enää kelpaa. Tulin siihen tulokseen, että kun lähestulkoon neuroottisena oon yrittänyt välttää vehnää niin on ollut jotenkin helpompi vain antaa käteen jotain mutusteltavaa. Onhan se nyt mielenkiintoisempaa syödä uunissa muhineita lohkoperunoita itse, kuin äidin syöttämää muussattua muussia lusikalla. Tai näin mä ainakin kuvittelisin lapsen kannalta..

Nyt meillä on käytössä gluteenittomia tuotteita, mutta esimerkiksi viikonloppuna ja tänään annoin ihan tavallista pastaa, eikä mitään oireita ole tullut. Siksi uskaltauduin antamaan myös ihan paahtoleipääkin testiksi. Alan pikkuhiljaa epäilemään, että poikasen masu vain tarvitsi vähän pidemmän ajanjakson tottua viljoihin. Parin viikon päästä on ensimmäiset allergiatestit, sittenhän tuon vastauksen näkee. 

herne-maissi-paprikamunakokkeli  + raejuusto

Joka ilta poikanen saa iltapalan päälle kokonaisen mandariinin, herkkua!

Niin ja ollaan me otettu vähän varaslähtöä myös hapanmaitotuotteisiin.

Raejuustoa oon antanut jo monen monta viikkoa muutaman murusen kerrallansa, samoin pieniä juustopaloja silloin tällöin. Nyt ollaan sit juotu aamuisin piimää, ja raejuustoa isompi määrä lounaalla ja/tai päivällisellä.
Välipalalla oon antanut myös Valion mansikkavademlajugurttia, joka on muuten lisäaineeton. Pieni purkki, ei edullisemmasta päästä, mutta aivan järjettömän hyvää! Ruokajuomana oon antanut ihan rasvatonta maitoa, maksimissaan desi kerrallansa. Ruuissa olen myös huoletta käyttänyt ruokakermaa / maitoa. Vielä ainakaan ei ole tullut minkäänlaisia oireita mistään edellä mainituista. Ja Emil tykkää piimästä ihan hulluna! Ei ainakaan ole meiltä moista makunautintoa perinyt :D

välillä vähän sotkusempaa kun yleensä :D

Tälläistä meille ruokailun osalta. 

Eloa hetkessä ja Tulevan mamman päiväkirja arpovat, eli siis KLIK ja KLIK!

Emma


Ps. Annmarielta tälläisiä terveisiä!