Saako parkua?

Mun olotila on tämä : 

kuva googlesta

Tekis mieli itkeä ja parkua silmät päästä, niin paljon mua väsyttää!
Poikasella on joku ihme tarve hakata, repiä hiuksista, potkia, lyödä.. Ja tietenkin KESKELLÄ YÖTÄ!
Hitto! Eilen siis poikanen vetäisi kunnon iltapalan, ja nukahtikin kiltisti.
Sitten kun itse meen nukkumaan kahdentoista kieppeillä, alkaa Emil pyöriä sängyssään ja aloittaa kiljumisen. Ei itkua, vaan suoraa kiljumista. Aikani siinä roikuin pinnasängyn vieressä, kunnes nostin viereen kun ajattelin että tottakai se nyt kainaloon nukahtaa. Paskat. Alkoi sit kolmen ja puolen tunnin helvetti.
Emil repi mua hiuksista, potki, löi, puri.. En todella tiedä, että mikä sillä oli hätänä viime yönä.
Maitoa en tarjonnut mutta ei se sitä vailla ollutkaan. Välillä makasi ihan rauhassa kainalossa, ja yhtäkkiä vetäisi selän kaarelle ja alkoi huutamaan täysillä. Heti tuli mieleen, että onko jotain allergiaa ja päässäni koitin miettiä, mitä kaikkea eilen syötiinkään. Ei tulllut mieleen mitään muuta kuin ruokailujen yhteydessä juotu tavallinen maito. Mutta miten se nyt yhtäkkiä näin vaikuttaisi, kun aiemmin ei ole tullut mitään oireita / ongelmia?

Tälläisinä päivinä sitä toivoisi, että poikasen isovanhemmat ja muut sukulaiset asuisivat samassa kaupungissa. Tai, että meillä olisi hoitajia jotka voisivat edes muutaman tunnin olla Emilin kanssa että saisi itse ihan vaan olla. Oon niin kateellinen kaikille jotka voivat vaan soittaa isovanhempia tai muita apukäsiä paikalle ja lähteä itse vaikka lenkille. Pöh. Ehkä joskus..

Lisää kahvia niin eiköhän tästä päivästä ehkä selvitä.

Emma

Ps. Niin, mun jutut on ilmeisesti taineet käydä turhan tylsiksi, kun edellisen postauksen jälkeen katosi neljä lukijaa? :( Parannusehdotuksia ja postaustoiveita otan ilolla vastaan! :) 

Alkuviikon höpinät

Maanantaina oli poikasen 10kk neuvola. Pakollinenhan se ei ollut, vaan neuvolantäti sanoi 8kk tarkastuksessa, että voin varata ajan mikäli haluan. Ja tottahan toki halusin tietää poikasen mitat ja käydä neukkutädin kanssa höpöttelemässä!

Pituus : 77,8cm 

Paino: 10865g

Pää: 45,7cm 

"Hienosti kasvaa. 

Konttaa. Tukien kävelee. 

Hapanmaitotuotteet aloitettu. Tavallinen maito 1.v. 

Viljoista ei enää oireita. 

D-vitamiini 10mg/vrk. Unipulmaa ajoittain." 

Hapanmaitotuotteita ollaan siis jo hyvillä mielin syöty, niinkuin taisinkin aikasemmin kertoa.
Emil on aivan hulluna raejuustoon! Sitä täytyy olla melkeinpä molemmilla lämpimillä aterioilla, muuten ei meinaa ruoka upota millään. Mutta, Emil antaa nykyään toisinaan jopa syöttää! Silloinkin siihen tosin vaaditaan se, että hän saa myös itse napostella suuhun ruokaa. Pelkkä syöttäminen on iso nounou!

Poikanen <3 Pikkukakkonen

Poikanen sai mummoltansa Nipsu-rummun

Yöt meni jo jonkin aikaa ihan superloistavasti, mutta nyt muutama yö taas on yhtä maitopullon perässä kiukkuamista. Enää en maitoa anna kuin aikaisintaan aamukuuden jälkeen, ja jos yöllä herää eikä millään rauhoitu, niin tarjolla on vain ja ainoastaan vesi ja tutti. Julma äiti ;)
Toisaalta eihän se nyt suuri vaiva itseltä olisi antaa sitä maitoa kerta yöhön, mutta toisaalta taas.. Hampaat kärsii, unet kärsii ja kun poikanen kuitenkin syö iltasin niin paljon, etten usko nälän olevan syy maitopullon haluamiseen. Enemmänkin se on vain se tapa, josta nyt yritetään kovasti päästä eroon.
Vai mitä te olette mieltä voiko poikasella muka olla nälkä, mikäli hän syö iltapalaksi esimerkiksi kokonaisen (tai kaksi) leipää, kananmunan, noin 2dl puuroa ja mandariinia?

Emil oppi muuten taputtamaan 6.1, en muistaakseni ole siitä kertonut.
Kaikista koomisinta on, kun tyyppi tekee jotain kiellettyä niin itse sitten sille taputetaan hymy korvissa. Yritä siinä sitten olla pokerifeissinä :D 

:DDDDD näitä tälläisiä kuvia löytyy vaikka kuinka, aina yhtä hauskoja! 

 Mä oon kovasti miettinyt opiskelemaan tai töihin lähtemistä.. Ainoa ongelma on, että minnes mä nyt mukamas töihin menisin, saati sitten minne hakisin opiskelemaan?

Reuman kanssa kun ei kovin ruumiillisessa työssä olla, ja sellaista hoitoalalla viime vuodet ennen raskautta tein. Plaah... Mutta sit taas, en haluaisi vielä laittaa poikasta päiväkotiin.. Toisaalta sitten, ei tässä oikein juhlimista ole taloudellisesti. Niin on tiukkaa, ettei eläessäni oo aiemmin ollut. Jokainen sentti pitää lähestulkoon laskea ja tarkkaan miettiä miten pärjätään. 

Nyt tuntuu kuuluvan sen verran vaativa ÄITTIIII- huuto olohuoneen puolelta, että parempi mennä!

Emma

Ruokailua sormin = sormiruokailu?

Mä en ole oikein koskaan mieltäny omakseni termiä sormiruokailu.
Kautta aikojen vauvat, taaperot ja lapset ylipäätään, ovat syöneet sormin ruokaa. Nyt se tuntuu olevan jopa "trendi" vanhempien keskuudessa. Siksi mä en jotenkaan osaa käyttää tuota termiä, vaikkakin se on meille arkipäiväinen asia nykyään. En missään nimessä sano, että sormiruokailu olisi jotenkin huonoa, päinvastoin! Musta on tosi hienoa, että lapset oppii pienestä pitäen "käsittelemään" ruokaa ja maistelemaan erilaisia makuja. Alkuun annoin Emilin sillon tällön syödä itse jotain helposti käteen sopivaa, samalla kuin minä syötin.
En tiedä missä nyt on menny "pieleen", mutta tämä meidän pieni ihminen ei avaa suutaan lusikalle, vaikka siihen laittaisi mitä. Edes hedelmäsoseet eivät enää uppoa, joten nekin syödään paloina. Eli siis kaikki on syöty viime päivinä omin pienin kätösin. Ihan testasin eilen, että ensin tarjosin sosetta lusikalla jonka jälkeen annoin sitä omin sormineni. Lopputuloksen varmasti arvaatte? Muttamuttamutta, tänään poikanen söi iltapalalla kaksi purkillista maissisosetta MINUN syöttämänä! Wuhuu, kuinka ilonen emäntä olinkaan!
No okei.. Myönnetään, ettei se suuvärkki auennut alkuun millään. Ei siinä sitten auttanut muu kuin laittaa kurkkua, tomaattia, gluteenitonta sämpylää ja raejuustoa pienen nassun eteen.
Niiden avulla se suu sitten avautui lusikallekin.

kanaa, riisiä, raejuustoa, tomaattia ja kurkkua päivälliseksi

pastaa, jauhelihakastiketta, tomaattia, kurkkua

lihamureke kaurahiutaleisiin tehtynä, perunaa, raejuustoa, maissia ja herneitä

 Oon tässä vähän pohtinut mikä tähän on johtanut ettei lusikalla ruoka enää kelpaa. Tulin siihen tulokseen, että kun lähestulkoon neuroottisena oon yrittänyt välttää vehnää niin on ollut jotenkin helpompi vain antaa käteen jotain mutusteltavaa. Onhan se nyt mielenkiintoisempaa syödä uunissa muhineita lohkoperunoita itse, kuin äidin syöttämää muussattua muussia lusikalla. Tai näin mä ainakin kuvittelisin lapsen kannalta..

Nyt meillä on käytössä gluteenittomia tuotteita, mutta esimerkiksi viikonloppuna ja tänään annoin ihan tavallista pastaa, eikä mitään oireita ole tullut. Siksi uskaltauduin antamaan myös ihan paahtoleipääkin testiksi. Alan pikkuhiljaa epäilemään, että poikasen masu vain tarvitsi vähän pidemmän ajanjakson tottua viljoihin. Parin viikon päästä on ensimmäiset allergiatestit, sittenhän tuon vastauksen näkee. 

herne-maissi-paprikamunakokkeli  + raejuusto

Joka ilta poikanen saa iltapalan päälle kokonaisen mandariinin, herkkua!

Niin ja ollaan me otettu vähän varaslähtöä myös hapanmaitotuotteisiin.

Raejuustoa oon antanut jo monen monta viikkoa muutaman murusen kerrallansa, samoin pieniä juustopaloja silloin tällöin. Nyt ollaan sit juotu aamuisin piimää, ja raejuustoa isompi määrä lounaalla ja/tai päivällisellä.
Välipalalla oon antanut myös Valion mansikkavademlajugurttia, joka on muuten lisäaineeton. Pieni purkki, ei edullisemmasta päästä, mutta aivan järjettömän hyvää! Ruokajuomana oon antanut ihan rasvatonta maitoa, maksimissaan desi kerrallansa. Ruuissa olen myös huoletta käyttänyt ruokakermaa / maitoa. Vielä ainakaan ei ole tullut minkäänlaisia oireita mistään edellä mainituista. Ja Emil tykkää piimästä ihan hulluna! Ei ainakaan ole meiltä moista makunautintoa perinyt :D

välillä vähän sotkusempaa kun yleensä :D

Tälläistä meille ruokailun osalta. 

Eloa hetkessä ja Tulevan mamman päiväkirja arpovat, eli siis KLIK ja KLIK!

Emma


Ps. Annmarielta tälläisiä terveisiä!