Lankalauantaita

Tasan viikko sitten näihin aikoihin, sain uuden annoksen epiduraalia.
Muutama tunti lisää, niin pieni prinssimme syntyi.<3

Voisin vaan tuijotella tuota pientä ihmettä. <3
Usein öisinkin imetyksen jälkeen, jään vaan tuijottelemaan toisen supersuloisia kasvoja ja ilmeitä.
Niin, ja täytyyhän mun aina tarkastaa että hengitys pelaa.. Miten sitä voikaan jotain rakastaa näin paljon?
Taitaa mun tunneryöpyt johtua osittain hormoneista.. Mutta sanonpa vaan, että en kyllä tätä fiilistä ja äitiyttä antais pois, tai vaihtaisi mihinkään. Ei tätä osaa selittää, tai kuvailla ennen kuin vanhemmuus on omalla kohdalla.
Tottakai sitä masuakin rakasti, sille jutteli ja soitti musiikkia. Nyt kun vauva on konkreettisesti tässä, sitä rakkauden määrää ei vain voi mitenkään päin käsittää.

Isi ja poika ensimmäisen yön jälkeen. <3

Isin sormea on hyvä puristaa.

Ensimmäiset ikiomat vaatteet päällä, ja kotiinlähdön aika

apinamies<3

 Yöt meillä nukutaan superhyvin. En voi sanoa, että olisin väsyny tai etten olis saanu nukkua tarpeeks.
Illalla noin klo 22-23 tankkaillaan maitoa ihan urakalla ja sitten nukutaankin muutama tunti. Me mennään yleensä nukkumaan siinä yhden kieppeillä, ja yleensä poika sillon herää myös syömään. Tän ruokailun jälkeen nukutaan sinne puoli viiteen, tai viiteen ja syönnin jälkeen taas nukutaan puoli yhdeksään saakka.
Toivon tosissaan, että poika jatkaa tälläsellä rytmillä tulevaisuudessakin. Mutta aikahan sen näyttää, pahimpaankin on varauduttu. :D

Synnytyskertomusta voin kirjoitella jos joku sellaista haluaa lukea :)
Huomaamatta tullu lukijoitakin lisää, kertokaa ihmeessä jos haluatte jostain tietystä aiheesta lukea. Mielelläni kirjottelen kun vain maltan tuon pienen pojan tuijottelulta.

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Emma

Rakkautta ensisilmäyksellä !

  Lauantaina 31.3.2012 klo 18.15
syntyi pieni täydellinen poikamme, mitoissa 3930g 53cm. <3

Tämä äiti on täynnä rakkautta!

39+0 ja neuvola

Tänään on maanantai 19. maaliskuuta, ja raskautesi on kestänyt 39 viikkoa . Laskettuun aikaasi maanantai 26. maaliskuuta on jäljellä 1 viikko.

Rv 39+0  (38+0)

Paino 71,7kg eli +1300g per viikko (70,4kg, +467per viikko) 
Turvotus + (+)
Verenpaine 106/68 (108/56)
Sf-mitta 35cm (35cm)
Vaavin sydämensyke +150 ( +150)
Liikkeet ++
Hemoglobiini 106 (viimeksi otettu rv 37+1 jolloin 106)
Pissa puhdas tälläkin kertaa

Vielä tän jälkeen sain kaksi aikaa neuvolaan, jonka jälkeen pitää olla sit suoriltaan yhteydessä Kätilöopistolle jos ei ala syntymään luonnollisin menetelmin.
Sais kyllä luvan alkaa.. En oo yhtään halukas käynnistykseen, sen verran kamalia tarinoita oon niistä kuullu.
En oo itseasiassa tainnu kuulla yhtäkään ihanaa synnytystä, joka olis tapahtunu käynnistyksellä.
Ja niinkun oon jo miljoona kertaa todennu, niin oon aivan paniikissa.. Edelleen.
Mä ootan kauhulla sitä jos mun tai vauvan tilassa on jotain, minkä takia pitää jäädä osastolle pidemmäksi aikaa tms. En yksinkertasesti tiedä, miten siellä muka uni luistaa jos ei perhehuonetta heru.. Tuskin luistaa näillä unenlahjoilla ja sairaalainholla. Turhaan mä etukäteen panikoin, mutta kun en vaan voi tälle tunteelle mitään.. Pitäis nyt vaan yrittää olla miettimättä, kun alkaa vain ahistaa. Ja koska asialle ei mitään voi jos niin käy, joten sitä suuremmalla syyllä ajatukset nyt muualle.
Oon kovasti alkanu kallistuu vesisynnytyksen puolelle.. Tai jotenkin se on niin "luontevan" näköstä touhua.
Toisaalta sit taas, sillon ei sais epiduraalia, eikä kätilö vois auttaa yhtä paljoa kun esimerkiksi mitä sängyssä voisi. Mutta olishan se huippua, että olis vapaana ammeellinen huone ja sais ainakin sit avautumisvaiheen lillua siellä jos vaan kaikki on kunnossa. Vesi auttaa aina menkkakipuihin, niin luulisin että synnytyksessäkin siitä olis iso apu.. Tai no, onhan siitä oltava kun kaikki sitä niin kehuu.

Mua nyt kyllästyttää tää elämä ihan huolella, joten oisko päikkärit mitään?

Vau:n pakettia ja supistuksia

Tänään on perjantai 9. maaliskuuta, ja raskautesi on kestänyt 37 viikkoa ja 4 päivää. Laskettuun aikaasi maanantai 26. maaliskuuta on jäljellä 2 viikkoa ja 3 päivää.

Viime yö taas meni kipuillessa. Supisteli ihan kiitettävään malliin, niin että itkukin jo tuli.
Kipu oli viiltävää ja pitkäkestoista.. Käsittämätöntä suorastaan.
Yhtä aikaa toivoin että supistukset jatkuisivat, ja toisaalta taas toivoin että ne loppuisivat.
Ei siinä auttanu Panadolitkaan.. Paitsi lonkan kipuiluun. 
Mutta lonkan kipu nyt oli pientä siihen verrattuna, miltä nuo supistukset tuntu.. Että en tosissaan tiedä, että miten siitä synnytyksestä selviää, vaikkakin mulla on suhteellisen korkea kipukynnys.
Nyt en lähinnä halua edes ajatella koko asiaa. Toivon vaan että seuraavat supistukset on niitä joilla päästään tositoimiin. Muuten mun pää pehmenee lopullisesti..


Nämä kolahtivat eilen postiluukusta.
Tuossa cd:llä on ihania, vanhoja lasten kehtolauluja, joita on tullut itsekin pienenä kuunneltua.
Etenkin tuo Karhunpoika sairastaa. Sitä tuli laulettua pikkusiskolle kun se oli pipi pienenä. :')

  

Me vietetään koiran kanssa tämä päivä ja ilta ihan kaksin.
Eli jospa kömpis sänkyyn, ottais koiran kainaloon ja ottais pienet päiväunet. <3

Emma rv 37+4

Mä en ehkä halua synnyttää...

Meillä oli eilen ensimmäinen synnytysvalmennuskerta Kätilöopiston Haikaranpesässä .
Neuvolan omassa valmennuksessa käytiin yhden kerran, ei ollu ihan meidän juttu.
No mutta, eilen aiheena oli aikalailla synnytys. Käsiteltiin supistuksia, koska pitäis lähteä sairaalaan, mitä pakata hoitolaukkuun jne.
Aika paljon oli sellaisia asioita, mitä ihan omalla maalaisjärjelläkin olisi osannut miettiä.
Toki tuli paljon uuttakin tietoa.
Sairaalakassi kehoitettiin jo pakkaamaan valmiiksi ja mietittiin yhdessä että mitä sinne kannattaa laittaa.

Katsottiin video vesisynnytyksestä.. Ei ollu onneks mikään "veri lentää"- video, mutta kyllä mun pahaa teki siitäkin huolimatta. Jotenkin vaan paheni tuo synnytyksestä stressaamien entisestään.
Etenkin kun lähipiirissä ei ole ollu mitenkään hirveän helppoja synnytyksiä.
Parin viikon päästä on sitten tapaaminen kätilön kanssa ja käydään synnytyssuunnitelmaa läpi.
Multa sais ihan suoriltaan tumauttaa tajun kankaalle, mut veikkaan ettei ne siihen suostu..
Toisaalta, aina naiset on siitä jotenkin selvinny, joten ehkä mä nyt vaan koitan olla miettimättä liikoja. Siitä "kärsimyksestä" saa kuitenki lopulta maailman parhaimman palkinnon. <3

Tänään aamusta oli sit taas neuvola. Tällä kertaa siellä oli vastassa oma neuvolantäti, ja  tuntui että ekan kerran meillä synkkas, jee ! :)
Painoa oli tullu reilussa viikossa 2,1kg lisää. Apua! Paljonko se vielä voi nousta??
Kuulemma odotettavissa vielä muutamia kiloja lisää..
Hemoglobiini se ei jostain syystä nouse ollenkaan, nyt sitten käskettiin vetää rautaa 200mg per vuorokausi.
En kyllä tätä ymmärrä, koska salmiakkikin maistuu loputtomin määrin. Toivottavasti nyt alkais vihdoin jotain tapahtumaan tuon osalta. Raskausmyrkytyksen oireitakin meikäläiseltä löytyis, mutta pissa oli puhdas joten ei se sitä sitten taida olla.

Neuvola 31+4 (29+4)
Paino 66 kg ( 63,9kg)
Painonnousu 1050g (713g )
Verenpaine 110/64 (102/62)
Hemoglobiini 111 (117)
Sf- mitta 29 (28)
Vaavin sykkeet 140 (140)

Lapsiveden määrä normaali, liikkeet ++ ja tuvotus meni yhellä plussalla.

Me tehdään aika usein täytettyjä patonkeja itse.
Väliin laitetaan yleensä sitä, mitä kaapista löytyy.
Toissapäiväisiin laitettiin pekonia, tonnikalamajoneesi, kurkku, juusto, koskenlaskija, tomaatti.. Ainakin nämä siis :)

Maustamatonta majoneesia puoli tuubia
2 pientä purkkia tonnikalapaloja
sipulia
grillausmaustetta
mustapippuria

näyttääpä kuvassa tylsältä ja kuivalta..

Tuolla ohjeella itse yleensä teen, mies kun ei liiemmin innostu mistään kasviksista tai mausteista. ;)






Emma ja Pieni mies 31+4