Yhdeksän kiloa, missään ei näy?

Superdieetti tosiaan päättyi jo jokunen aika sitten.
Superdieetin ekstra alkoi viikko superdieetin jälkeen. Myönnän heti alkuun, etten ole päivääkään noudattanut kyseistä ruokavaliota ekstran puolella. Olen syönyt kohtuudella ihan tavallista kotiruokaa ja paljon vihanneksia joka aterialla. Ateriavälin olen yrittänyt pitää kolmessa tunnissa, ja vettäkin yritän saada menemään ainakin sen 2,5litraa per päivä.
Vaaka näytti eilen ja tänään aamulla tasan 58kg.
Kiloja lähtenyt yhteensä siis vähän päälle yhdeksän, ja itse olen tyytyväinen.
Harmi vain, etten näe itse peilistä minkäänlaista muutosta.
En tiedä johtuisiko sitten tuosta löysästä mahanahkasta vaiko mistä.
Onko teillä toimivia vinkkejä tuohon ongelmaan?
Vatsoja kyllä teen, mutta missään se ei vaan näy. Tekniikkakin on oikea.
Eihän tulokset hetkessä tapahdu, mutta luulisi että tässä kahden kuukauden aikana jotain näkyisi.

Harmittaa kun tiet on vielä paikoin jäässä, niin ei uskalla lähteä juoksemaan mitään uutta reittiä.
Toissapäivänä kun kävin juoksemassa pisti mahaan niiiiiiiiiin paljon. Olin syönyt tuntia aikaisemmin, eli väli oli liian lyhyt. Jatkoin pistosta huolimatta juoksua, ja nyt edelleen sama kohta mahasta on kipeä kun hengittää syvään. Kipu tuntuu vatsalihaksessa mutta ei sitten kuitenkaan. Enpä siis yritä edes selittää tarkemmin :D
Vielä kun saisi lenkkiseuraa, niin olisi paljon mukavempaa. Kaikki kaverit kun asuvat kauempana, eikä sitä lenkin takia viistsisi lähteä metrolla suhaamaan.

Emma

Viikonlopun kuulumiset

Ihan ensimmäisenä tervetuloa uusille lukoille, teitä onkin "taas" kertynyt muutama! Jee! :)
Arvontaa on luvassa, mutta ajankohta vielä vähän epäselvä.. Odotellaan ;)

Perjantaina anoppi tuli meille kyläilemään. Koko viikonlopun olin kuin lomalla.
Emilin vaipankin taisin vaihtaa Perjantaina, ja seuraavan kerran eilen kun anoppi lähti.
Aamuisin saatiin nukkua pitkään, ja yölläkin jos Emilille iski tutin kaipuu, niin anoppi hoiti homman.
Ihan luksusta! 

Luksusta oli myös se, että Lauantaina päästiin miekkosen kanssa viettämään kaksin aikaa.
Alkuun suunnitelmissa oli mennä keskustaan syömään, mutta muutamassa paikassa käytämme, totesimme että parempi ajaa vain Itiksen Fonda Del Soliin. Sen verran oli jonoa ja täyttä keskustan ravintoloissa.
Siinähän se meikäläisen dieettikin koki kolauksen, kun en yksinkertaisesti voinut vastustaa tuota pihviä, enkä edes rankalaisia! Mutta hyvää oli, enkä sen kummemin ole edes potenut mitään omantunnon tuskia. 

Liekö hyvä vai paha juttu, mutta näillä mennään.

Syömässä oli kyllä ihanaa. Vaikka ei ollutkaan sen kummallisempi asiasta kyse, niin kummasti sitä taas katsoo tuota parempaa puoliskoa eri silmällä.

Noh, dieettihän meni kahta kauheammin ranttaliksi, kun päätinkin sitten extempore lähteä siskon kanssa muutamalle alkoholipitoiselle. 

Hups. 

Ja tottakai sitten Sunnuntaina ei aamupalaksi tehnyt mieli syödä marjoja ja rahkaa, niin söinpä patonkia. Lounaaksi mäkkärin nugetteja ja iltapalaksi puoli levyä suklaata.
Ou jee, ei oo mikään voittajafiilis, mutta tosiaan ei kyllä ole morkkistaan.
Sen verran oon tyytyväinen tippuneisiin kiloihin, että ei mun urakkaa "pieni" lipsuminen haittaa.
Eilen sitten dieetti jatkui normaaliin tapaan, ja tänään myös.
Vaa'alla kävin Sunnuntaina aamusta ja silloin lukema oli (ihme kyllä ) 57,8kg.
Sen jälkeen olenkin pysynyt puntarista kaukana, koska tuo Sunnuntainen mättäminen on saletisti tuonut elopainoa lisää.

Eilen sitten saatiin vielä Emilin kummisetäkin illaksi kylään.
Kun Emililtä kysyy, että "missä norppa", niin sormi osoittaa välittömästi kummisetää.
Niin koomista :D

Yksivuotis partyt lähenee, väriteema on päätetty ja sen mukaan ostettu pöytäliinaa ja servettejä.
Muu onkin sitten suhteellisen avoinna. Suolaiset tarjottavat aikalailla mietittynä myöskin, mutta kakun ulkonäkö ja makeat tarjottavat vielä vähä hukassa. Ajattelin ehkäpä tehdä muffinseja jollain superöverikuorrutteella, mutta saas nähdä.
Eilen meinasi ihan itku tulla kun mietin kuinka nopeasti vuosi onkaan mennyt.
Mun pieni pallero on jo "iso poika". <3

Emma

Tankataan, tankataan, tankataaaaan!

 Jo on olotila! Tänään siis takana superdieetin tankkauspäivä.
Olotila on kyllä sen mukainen, että tullu vedettyä yhtä jos toista suuhun.
Saatiin toki ihan ohjeistus päivää varten mitä fitfarmilaiset suositteli noudattamaan. Mutta saatiin myös mennä oman pään mukaan ja minähän toki menin.
Tänään ruokalistalla onkin ollu maitorahkaa + mehukiisseliä, leipää juustolla, tuorepastaa ja kastiketta, irtokarkkeja ja pala jätskiä. Ja siis olotila on yökyökyök. Ei todellakaan maistunu karkit niin hyvältä ku ennen, ja jätskistäkin tuli kahden lusikallisen jälkeen etova olo. Ihan liian makeaa!
Mä niin odotan huomista päivää kun voi taas syödä "normaalisti" eikä tartte ajatellakaan mitään mikä sisältää sokeria. Vielä kerran on pakko sanoa et hyi yök!
Tää jatkuva janokin saa mut hulluksi! Tuntuu, että kun juot lasillisen vettä, niin ei hyödytä mitään ja heti pitää olla taas juomassa. Sitten kun tota vettä kittaa tän karkkiähky päälle niin mororallaa mikä olotila. 

Tätä oloa ei siis ole todellakaan olltu ikävä.

Iltapäivästä tää pussi näytti hyvältä, nyt mua lähinnä etoo.. Ja pussista ois yli puolet jäljellä.
Niin ja en ihan itselleni vaan tollasta säkkiä ostanut, puolet on miekkosen :)

Iltapalaksi patonkia tomaatilla, juustolla, kurkulla, salaatilla ja tonnikalalla.

Aamupaino oli tänään 59,9kg.

 Vasemmalla neljän viikon takaiset kuvat ja oikealla tän aamuiset.

Tästä on hyvä huomena jatkaa!

Emma

Facebookiin tästä!

Höpinää

Tänään käytiin kyläilemässä Annmarien luona, ja Emil sai leikkiä Lillin kanssa.
Tosin molemmat kiukkus aina yhtä aikaa, etenkin jos mammat hävisivät näköpiiristä.
Ei ollu poikanen maailman parhaimmalla tuulella kylävisiittä ajatellen, no ihmekös tuo viime yön jälkeen.

Mulla alkaa flunssa pikkuhiljaa parantua, kovasti odotan että pääsen Maanantaina taas treenaamaan. Voipi olla tuskan ja hien takana ekat treenit, mut eiköhän se siitä sitten taas. Tänään mulla on ollu jatkuvalla syötöllä ihan mahoton nälkä! Oon himoinnu etenkin ruisleipää. Sellasta kunnon ruislimppua ( mitä en ikinä edes kotiin osta ), jonka päällä olisi oivariinia ja pari juustopalaa. Joo ja juustoa! Voi että mä tänään kaupassa koskettelin niitä juustopaketteja kuin kalleimpiakin aarteita.
Ensi viikolla on tankkauspäivä, en malta odottaa!
Flunssasta huolimatta, paino on laskenut muutama sata grammaa.

Huomenna mennään siskon kanssa Ikeaan, koska hänen on kuulemma aivan pakko saada joku maljakko.. Mä haluaisin keittiöön uuden maton, mutta ei taida budjetti antaa periksi tällä(kään) kertaa.
 

Nyt pikkuhiljaa unten maille. Emilkin on nukkunu jo reilun pari tuntia. Nukahti alle viidessä minuutissa, ja YKSIN! Tosin ei nukkunut tänään kummosia päiväunia, joten väsynytkin oli. Mä niin toivon, että ensi yönä ei herättäisi miljoonaa kertaa. Maksmissaan kerran, eikö niin?

Emma

Miinus neljä pilkku yksi

Superdieetti sen kuin jatkuu ja tuottaa tulosta (ainakin vaa'an mukaan).

Nyt on lähtenyt sellainen neljä kiloa pois kahden viikon aikana. Itse en kyllä mitään eroa huomaa, mutta miekkonen toissapäivänä totesi, että maha näyttää pienemmältä. Ainoa, että jotkut vaatteet näyttää ehkä hitusen paremmalta nyt? Kiinteytyshommia tässä on kyllä edessä. Painon ei siis välttämättä tarvitsisi enää tippua, mutta eipä mua haittaa mikäli vielä muutaman kilon tippuisikin. Noh, neljä viikkoa edessä, saas nähdä.

Tämän dieetin jälkeen aion edelleenkin katsoa ruokien annoskokoja, ja mitä se lautanen ylipäätään sisältää. Otan tästä dieetistä apuja siihen että mitä, miten ja milloin kannattaa syödä. 

Se kun on mulla ollut varmasti se suurin ongelma. 

salaattia, kurkkua, omatekoisia lihapullia soveltaen,
raejuusto ja real leipää

Ensi viikolla kotitreenissä tulee toistoja enemmän. 

Tällä hetkellä se kolme kierrosta saa mut hiestä litimäräksi, joten katsotaan mitä neljännen kohdalla. 

Eilen stepperillä pompin sen puolisen tuntia, ja siihen päälle kotitreeni. Huhheijakkaa, mun reidet on ollu tänään aivan tulessa! Mut on se vaan niin hyvä fiiliskin, kun tietää tehneensä. :) 

Tänään mulla sitten onkin ollut tosi flunssanen olotila. Tuntuu kuin kurkussa kipittäis kymmenen siilivauvaa, nenää kutittaa ja aivastuttaa, päätä särkee ja yskittää vähän väliä. 

Mä niin toivon, etten tule nyt kipeäksi. 

Käykääpä kurkkaamassa Annmarien blogikirppis! :)

Nyt majottaudun sohvan nurkkaan tuon ylläolevan annoksen kanssa, ja katson jakson sarjaa nimeltä The Following. Eilen katsottiin ensimmäinen jakso ja heti jäin koukkuun. 

Mukavaa alkavaa viikkoa lukijoilleni! <3

Emma

Olisiko ensi yökin yhtä hyvä..?

Eilisen päivän ja iltapäivän istuinkin kirjaimellisesti puhelin korvalla. Neuvolasta soiteltiin takaisin aika nopeaan, mutta se ei ollut meidän "oma" neuvolantäti. Hänelle selostin tilanteen ja sain sitten soittopyynnön meidän omalle neuvolantädille. Hän sitten soittikin ja juteltiin näistä poikasen uniongelmista tovi jos toinenkin. Käytiin meidän päivärytmi, ruokailut, ulkoilut ja nukutustilanteet läpi. Neuvolasta suosittelivat lukemaan kirjan nimeltä Unihiekkaa etsimässä. Sen aionkin käydä kirjastosta metsästämässä. Kuulemma on helppolukuinen ja moni kehunut.
Noniin, sitten sain numeroa sosiaaliohjaajalle, joka on perehtynyt pienten lasten uniongelmiin. Soittelin, mutta meni sitten vastaajaan. Eikä mennyt kaukaakaan, kun sieltä soittelivat takaisin päin. Tämän sosiaaliohjaajan kanssa käytiin taas samat asiat läpi kuin mitä olin neuvolantädin kanssa puhunut. Päiväohjelmassamme ei kuulemma ole mitään vikaa, eikä hän lähtisi mitään muuttamaan. Kehui kovasti rytmiä ja rutiineita, mitä meillä onkin aikalailla. Nukkumaan menoon saatiin ohjeistukseksi :

-Velli annetaan niin että lapsi ei nukahda siihen
-Syliin ei saa nukahtaa

-Unirätti tai sitten tutti käteen
-Omaan sänkyyn suoraan nukuttaminen.
-Mikäli ( eli kun ) lapsi hermostuu, niin sitten aina nostetaan syliin ja laitetaan takaisin sänkyyn
-Ei katsekontaktia eikä puhetta

-Isä nukuttaa

Näillä ohjeilla mentiinkin sitten eilen. Miekkonen tosiaan nukutti poikasen, koska sosiaaliohjaaja sanoi, että minun kanssa saattaisi tulla suurempi show kuin miehen.
Aikalailla tasan 40minuuttia kesti huutoraivo, kymmeniä syliin nostamisia ja tutin laittoa. Mutta, poikanen nukahti omaan sänkyynsä, itse siitä tietoisena.
Yö meni paremmin kuin piiiiitkään aikaan. Pari kertaa jouduin tuttia käydä laittamassa, mutta huutoraivon ja peittojen heittelyn sijaan, poikanen nukahti samantien uusiksi. Kuudelta (?) nappasin sitten viereen tuhisemaan ja nukuttiin puoli kahdeksaan. JEEEEE!

Superdieetti jatkuu, ja eilisen ähkyn sijaan mulla onkin yhtäkkiä nälkä.. Maha kurnii, ja tekisi mieli vetäistä pari ruisleipää ja iiiiiiso kasa jugurttia. Mutta ei, raejuusto se vaan kutsuu! :D

Tänään käytiin Emilin kanssa moikkaamassa Annmarieta ja Lilliä.
Meikäläisellä sydän syrjällään kun Lilli tepasteli tuolla kahvilan sohvalla.. Huhheijjakkaa. Ihan hyvä siis, ettei Emil kävele kuin muutamia askelia. Muuten saisin olla koko ajan sydän kurkussa. 

Emma

Äitiä "vähän" väsyttäis..

.eikä ihan vähän väsyttäisikään. Yö oli painajainen. Ihan täysin kokonaisuudessaan täyttä horroria. Mä nyt soitin neuvolaan, ja tässä odottelen että ehtiikö ne tänään soitella takaisin vai meneekö taas kolme päivää niinkuin yleensä. Tästä nyt ei vaan enää tule mitään, että unet jää niin vähäisiksi.
Nukkumaan poikanen meni siis yhdeksän maissa. Nukkui nelisen tuntia tyytyväistä unta omassa huoneessaan. Puoli yhden aikaan heräsin itse pieneen kitinään, mutta ajattelin olevani fiksu, enkä heti mennyt lohduttamaan. Joo, se taisikin sitten olla se suurin virhe. Siitä alkoi sitten melkein kaksi tuntia kestävä nukutaan, ei nukuta- leikki. Lopulta en enää jaksanut taistella, ja sorruin maitopulloon. Sillä sain poikasen tainnutettua hetkeksi unten maille, kunnes taas oli niin mukava istuskella ja "lauleskella".
Kuuden pintaan Emil oli valmis nousemaan ylös, mutta sitkeällä tutin laittamisella nukuttiin kahdeksaan saakka. Voi luoja.. Mistä tää johtuu, oikeesti? Onko tää siitä että kun Emil nukahtaa syliin, ja sit me kannetaan se sänkyyn, ja kun herää siellä niin säikähtää? Muuta mä en yksinkertasesti keksi.

huomatkaa emilin halu järjestellä ja sisustaa tavaroiden kanssa

Äsken vetäisin aamupalan superdieetin ohjeiden mukaisesti. Ainoa mitä voin todeta on se, että mä olen aivan ähky. Niin täynnä! Aamuisin normaalisti juon pari kuppia kahvia, ja syön ehkä näkkärin tai poikasen aamupalan jämät. Nyt tuli syötyä kunnon aamupala, ja pikkuisenko turvottais.. :D
Kyllä se tästä, kohta poikanen rattaisiin ja lenkille! Tuolla sohjossa saa pakaratkin kyytiä, kun lykkii rattaita eteenpäin!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Emma