Kuulumiset melkein kahden vuoden jälkeen

Heips!

En tiedä, seuraako kukaan tätä mun pientä blogia enää.. Kokeillaan :)

Viimeisin päivitys on ollut syksyllä 2013. Sen jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä. Poikasen isän kanssa erosimme alkuvuodesta 2014. Päätös oli yhteinen ja sopuisa. Tällä hetkellä Poikanen on isällään joka toinen viikko Torstaista Tiistaihin, ja Maanantaisin isänsä käyttää fudistreeneissä. Toimii!
Meillä molemmilla on uudet parisuhteet. Oman parisuhteeni osalta miehen mukana tuli kaksi lasta, joten totuttelua puolin ja toisin. Toistaiseksi toiminut hyvin.

Poikanen on nyt reilu 3,5 vuotias. Reipas pieni ihminen. Kuivaksi oppi reilu kaksi vuotiaana, lähestulkoon kertaheitolla. Puhetta piisaa, ja toisinaan koitankin ehdottaa leikkiä "katsotaan kumpi on kauemmin hiljaa". R eikä S kirjaimet tule kuin satunnaisesti, mutta eiköhän nekin sieltä ajan kanssa ala sujumaan.
Kaikki autoleikit on edelleen mieluisia ja lempparipuuhaa muutenkin. Kovasti tykkää myös piirtämisestä, maalaamisesta ja askartelusta.
Jalkapallon harrastuksena aloitti tänä syksynä.

Tässä pienesti meidän kuulumisia :)

Saako parkua?

Mun olotila on tämä : 

kuva googlesta

Tekis mieli itkeä ja parkua silmät päästä, niin paljon mua väsyttää!
Poikasella on joku ihme tarve hakata, repiä hiuksista, potkia, lyödä.. Ja tietenkin KESKELLÄ YÖTÄ!
Hitto! Eilen siis poikanen vetäisi kunnon iltapalan, ja nukahtikin kiltisti.
Sitten kun itse meen nukkumaan kahdentoista kieppeillä, alkaa Emil pyöriä sängyssään ja aloittaa kiljumisen. Ei itkua, vaan suoraa kiljumista. Aikani siinä roikuin pinnasängyn vieressä, kunnes nostin viereen kun ajattelin että tottakai se nyt kainaloon nukahtaa. Paskat. Alkoi sit kolmen ja puolen tunnin helvetti.
Emil repi mua hiuksista, potki, löi, puri.. En todella tiedä, että mikä sillä oli hätänä viime yönä.
Maitoa en tarjonnut mutta ei se sitä vailla ollutkaan. Välillä makasi ihan rauhassa kainalossa, ja yhtäkkiä vetäisi selän kaarelle ja alkoi huutamaan täysillä. Heti tuli mieleen, että onko jotain allergiaa ja päässäni koitin miettiä, mitä kaikkea eilen syötiinkään. Ei tulllut mieleen mitään muuta kuin ruokailujen yhteydessä juotu tavallinen maito. Mutta miten se nyt yhtäkkiä näin vaikuttaisi, kun aiemmin ei ole tullut mitään oireita / ongelmia?

Tälläisinä päivinä sitä toivoisi, että poikasen isovanhemmat ja muut sukulaiset asuisivat samassa kaupungissa. Tai, että meillä olisi hoitajia jotka voisivat edes muutaman tunnin olla Emilin kanssa että saisi itse ihan vaan olla. Oon niin kateellinen kaikille jotka voivat vaan soittaa isovanhempia tai muita apukäsiä paikalle ja lähteä itse vaikka lenkille. Pöh. Ehkä joskus..

Lisää kahvia niin eiköhän tästä päivästä ehkä selvitä.

Emma

Ps. Niin, mun jutut on ilmeisesti taineet käydä turhan tylsiksi, kun edellisen postauksen jälkeen katosi neljä lukijaa? :( Parannusehdotuksia ja postaustoiveita otan ilolla vastaan! :) 

Alkuviikon höpinät

Maanantaina oli poikasen 10kk neuvola. Pakollinenhan se ei ollut, vaan neuvolantäti sanoi 8kk tarkastuksessa, että voin varata ajan mikäli haluan. Ja tottahan toki halusin tietää poikasen mitat ja käydä neukkutädin kanssa höpöttelemässä!

Pituus : 77,8cm 

Paino: 10865g

Pää: 45,7cm 

"Hienosti kasvaa. 

Konttaa. Tukien kävelee. 

Hapanmaitotuotteet aloitettu. Tavallinen maito 1.v. 

Viljoista ei enää oireita. 

D-vitamiini 10mg/vrk. Unipulmaa ajoittain." 

Hapanmaitotuotteita ollaan siis jo hyvillä mielin syöty, niinkuin taisinkin aikasemmin kertoa.
Emil on aivan hulluna raejuustoon! Sitä täytyy olla melkeinpä molemmilla lämpimillä aterioilla, muuten ei meinaa ruoka upota millään. Mutta, Emil antaa nykyään toisinaan jopa syöttää! Silloinkin siihen tosin vaaditaan se, että hän saa myös itse napostella suuhun ruokaa. Pelkkä syöttäminen on iso nounou!

Poikanen <3 Pikkukakkonen

Poikanen sai mummoltansa Nipsu-rummun

Yöt meni jo jonkin aikaa ihan superloistavasti, mutta nyt muutama yö taas on yhtä maitopullon perässä kiukkuamista. Enää en maitoa anna kuin aikaisintaan aamukuuden jälkeen, ja jos yöllä herää eikä millään rauhoitu, niin tarjolla on vain ja ainoastaan vesi ja tutti. Julma äiti ;)
Toisaalta eihän se nyt suuri vaiva itseltä olisi antaa sitä maitoa kerta yöhön, mutta toisaalta taas.. Hampaat kärsii, unet kärsii ja kun poikanen kuitenkin syö iltasin niin paljon, etten usko nälän olevan syy maitopullon haluamiseen. Enemmänkin se on vain se tapa, josta nyt yritetään kovasti päästä eroon.
Vai mitä te olette mieltä voiko poikasella muka olla nälkä, mikäli hän syö iltapalaksi esimerkiksi kokonaisen (tai kaksi) leipää, kananmunan, noin 2dl puuroa ja mandariinia?

Emil oppi muuten taputtamaan 6.1, en muistaakseni ole siitä kertonut.
Kaikista koomisinta on, kun tyyppi tekee jotain kiellettyä niin itse sitten sille taputetaan hymy korvissa. Yritä siinä sitten olla pokerifeissinä :D 

:DDDDD näitä tälläisiä kuvia löytyy vaikka kuinka, aina yhtä hauskoja! 

 Mä oon kovasti miettinyt opiskelemaan tai töihin lähtemistä.. Ainoa ongelma on, että minnes mä nyt mukamas töihin menisin, saati sitten minne hakisin opiskelemaan?

Reuman kanssa kun ei kovin ruumiillisessa työssä olla, ja sellaista hoitoalalla viime vuodet ennen raskautta tein. Plaah... Mutta sit taas, en haluaisi vielä laittaa poikasta päiväkotiin.. Toisaalta sitten, ei tässä oikein juhlimista ole taloudellisesti. Niin on tiukkaa, ettei eläessäni oo aiemmin ollut. Jokainen sentti pitää lähestulkoon laskea ja tarkkaan miettiä miten pärjätään. 

Nyt tuntuu kuuluvan sen verran vaativa ÄITTIIII- huuto olohuoneen puolelta, että parempi mennä!

Emma

Valivali ja kuulumisia

Perjantaina miekkonen oli pienissä jouluissa, ja mä olin kotona koko päivän hermoromahduksen partaalla.
Lunta vaan tuli, tuli ja tuli. 

Se ei loppunu ikinä.
Ja arvaatte siis, ettei noilla meidän vaunuilla voinut mihinkään lähteä.. 

Jäi siis kaverin kanssa jumbotreffailut kokonaan. Mua lievästi sanottuna ärsytti.
Poikanen kitisi ja roikkui lahkeessa ihan koko päivän. 

Loppujen lopuksi illalla soitin äitille ja itkin että mua väsyttää enkä jaksa. 

Äitin viisauksia hetken kuuntelin ja tajusin ryhdistäytyä. 

Lähinnä mun turhautuminen johtui näistä iltakiukuista. 

Sänkyyn kun ei tota meidän poikasta saisi sitten millään. 

Viereen, meidän sänkyyn tai sohvalle nukahtaa samantien, mutta oma sänky.. Se kirottu paikka jonne ei vaan voi nukahtaa ilman, että riskataan naama punaisena.
Äh, kai tuo "kuuluu ikään" ja menee ohi. 

Toivottavasti pian.
Eilen nukahti kymmenessä minuutissa, tänään sitä huutoriskausta kesti yli tunnin verran.
Oon niin oman ajan tarpeessa.. 

Viimeksi Elokuussa käynyt ulkona ja BB- katsomossa olin Syyskuussa, siinä ne mun omat ajat sitten onkin ollu. 

Jotta nyt ei mee ihan valittamiseksi koko homma, niin on tässä viikonloppussa ollu kivojakin juttuja!
Eilen hengailtiin koko päivä kotosalla. Käytiin me toki ulkona, mutta niinkuin tuosta kuvasta alhaalta näkyy, ei Emil ole lumen ystävä alkuunkaan.
Raukkaparka, äitiä vain nauratti kun toinen on alahuuli rullalla lumihangessa nököttämässä. :D

Tänään sitten saatiin mammakaveri Ami, sen mies ja ihana pieni Lilli- neiti kylään.
Meidän miekkoset näki nyt ekaa kertaa, sekös vähän jännitti.
Olin niin varma, että tästä ei tuu muuta ku sitä itteensä. Mut hyvin sujui. :)
Tein suklaamuffinsseja, kun ei nuo miehet osannu päättää kelpaisiko makaroniloota vaiko ei.. Jätin tekemättä siis. :D

Facebookin kirppikseltä löytyi kävelytuoli, jolla poikanen ei osaa liikkua eteenpäin ollenkaan. Peruutus ja sivuaskeleet sen sijaan toimii loistavasti.
Mutta kylläpä noissa vekottimissa riitti taas ihmettelemistä ja toisaalta taas, rennosti voi myös ottaa.
Mamman muru. <3

Vieraat läks, ja munsisko tuli pitkästä aikaa kylään. Voi sitä onnenhymyä poikasen naamassa kun kummitätinsä näki. :)
 Tehtiin itse hamppareita ja herkuteltiin!
Big Brother finaali sai mut ihan kyyneliin asti, uskokaa tai älkää.
Mutta vakaasti syytän "sitä aikaa kuukaudesta".

Nyt mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, tää äippä lähtee unten maille :)

Emma

Hola!

Tainnut viikko vierähtää viime postauksesta. Ellei enemmänkin..
On ollut aikamoista haipakkaa taas nää meidän yöt.
Poikanen ehti nukkua jo tosi hyvin noita öitä, mutta nyt meihin molempiin on iskenyt pirulainen nimeltä flunssa. Etenkin poikasella nenä vuotaa yötä päivää. Ei auta Baby Mist suihkeet ja rään niistäminenkään.
Huutokonsertti on öisin taattu kun ei hengitys kulje kunnolla. Mamman raukkaparka. <3

Oltiin viikonloppuna Valtterin kirppiksellä, ja kerrankin mä löysin kaikkea tarpeellista.
Rahaa tais mennä yhteesä 14e ja saldona oli : yökkäri, syöttötuolin pehmuste, hanskat, body, housut, parit sukat, soiva lelu ja alla näkyvä menopeli josta kuuluu lauluja ja ääniä. Poikasen mielestä huippu juttu, mun mielestä taas tosi rasittava.

Pää on taas kolissut huolella kun kaikkea vasten pitää nousta. Tottakai just sillon kun äiti on vaikkapa vessassa. Tuo menopeli, jota usein mopoksi kutsutaan, on nyt meidän vierashuoneessa "piilossa".
Emil siis tosiaan nousee kovasti ylös. Jalassa roikkuu koko ajan pieni termiitti, ja housuista onkin hyvä ottaa tukea. Kävelykin luonnistuu tuettuna jo mallikkaasti. :)

Eilen tein meille pikaruokaa : spaghettia ja jauhelihakastiketta!
Vinkkinä muuten tuohon ruskeakastikkeen tekoon, jos sattuu käymään niin että se jauho tuppaa paakkuuntumaan. Paista jauheliha ensin erikseen, ja sit sipulit erikseen.
Sipuleiden sekaan sit jauhot ja vesi :) 

Meikäläisellä on tänään 25 vuotis synttärit.
Apuva. Ahistaa.
Tuntuu jotenkin vanhalta.
Ja siis tiedoksi, mulla on ollu "ikäkriisi" siitä lähtien, kun täytin 20vuotta.

Hajusta päätellen poikasella näyttäis olevan paketti housuissa valmiina.. Sillä onkin hyvä aloittaa päivä :D

Emma

ruokavaliota ja konttaushommia

Emil on nukkunut nyt paremmin, kun en oo iltaisin antanut mitään viljapainotteista. Päivälläkin olen ne kyllä jättänyt niin minimiin kuin mahdollista.
Toivottavasti tää on vaan jotain mun vainoharhaa, eikä olis mitään allergiaa.. Mut aika "selvää" tuo on, että jos illalla syö kaurapuuroa ja yön huutaa, ja sitten kun ei syö niin yö menee paljon paremmin.
Pöh. 

Poikasen "ruokaremontin" lisäksi, oon alkanu tarkkailee omia syömisiäni.
Äskenkin miekkonen tilasi pitsaa, mua ällötti pelkkä ajatuskin, jee!
Kiloklubin avulla on helppo katsoa kaloreita ja liikuntamääriä.
Joskus pari kuukautta sitten, laittelinkin ahkeraan kaiken ylös mitä suuhuni pistin. Sitten jostain syystä sivusto ei hetkeen toiminut. Hermothan siinä meni ja vannoin etten enää tuota sivustoa avaa, kun ei kerta toimi kunnolla. Ja niin sitä vaan siellä ollaan, taas.
Nyt oon kahtena iltana tehny kyykyt, vatsat, punnerrukset (sen huiman kuusi kappaletta mitä jaksan)
ja selkiä.
Aamusin pelkät vatsat.

Poikanen on alkanut kovasti treenata konttailua.
Reilun kuukauden (?) heijannut itseään konttausasennossa. Unissaan muutamat kerrat selkeästi kontannut, samalla ulisten raivoisasti.
Eilen Emil sitten pääsi huimat kolme askelmaa kontaten eteenpäin!
Tänään taas on ollu yritys kova, mutta kun lattia luistaa ja hermothan siinä menee.
Tässä muuten miettiny, että taitaa olla poikanen periny äidiltänsä hermojen menettämisen taidon, mikäli ei asiat heti onnistu.
Yritin eilen ettiä konttaussukkahousuja, mutta enpä mä tietenkään mistään niitä löytänyt.
Eli jos joku tietää mistä löytyisi, saapi vinkata! :) 

Emil meni vartti sitten päiväunille, pitäis äkkiä mennä itsekin ja koittaa unta. Ihan vaan varulta ens yötä ajatellen, mikäli se ei mene niinkuin leffoissa.

Huomenna on isänpäivä, minkälaisia suunnitelmia teillä on isien varalle? :) 
Emma

Kuulumisia

Käytiin tossa yks päivä ihanaisten Annmarien ja Lillin kanssa syömässä Memphisissä.
Piti tosiaan olla aika reumalääkärille, ja Amin piti olla sen aikaa Emilin kanssa että allekirjoitan muutaman paperin.. No, tää tutkimuslääkäri sit ei vaan maininnu että multa olis tällä kertaa otettu verikokeet ja röntgenit. AIkaa olisi menny 2-3h.. Joten, skipattiin ja siirrettiin Maanantaille.

Ihana Lilli. <3

isännällä tuima ilme

aamulla löytyy tällänen hymymies pinniksestä

Emil on välillä varsinainen kauhukakara! "Innolla" odottelen uhmaikää. Meinaan nyt menee jo koko jätkä jäykäks, selkä kaarelle jos ei saa tahtoonsa läpi. Kovasti yrittää myös ruuan kanssa nirsoilla.
Eilen ei suostunu syömään juurikaan mitää. Lounaalla veti kyllä pastaa ja kanaa, päälle hedelmäsoseen.
Päivällisellä ei sit kelvannu lihaperunasose, eikä illalla puuro.
Mentiin sit maitolinjalla loppuilta. En haluais opettaa siihen, että jos joku vaihtoehto ei miellytä, niin sit saa jotain "muuta ja parempaa". Välillä kyllä sorrun siihen (etenkin iltaisin), koska en halua yöllä herätä miljoonaa kertaa antamaan maitoa sen takia, ettei kaurapuuro kelvannut illalla.

Yöt meillä on ihan hirveitä. Täytyy taas nostaa hattua niille koliikkivauvojen vanhemmille, jotka valvovat monta kuukautta itkun saattelemana. Meidän valvomiset on pieniä siihen verrattuna, mutta tottakai tuntuu itsestä suurilta. Oon vaan niin kyllästyny! Ei poikasella välttämättä nälkä ole, kunhan haluaa möyriä ja kiljua keskellä yötä.
Tän viikonloppua miekkonen on ollut Ruotsissa, joten kuvittelin että jos otan poikasen viereen, niin se nukkuu paremmin. Joo, ehkä se nukkuki. Mun unista ei tietookaan kun piti vahtia et millon tippuu sängystä. Niin kovasti tuo unissaan liikkuu.
Ehkä tää tästä joskus helpottaa.. Unikoulua ei viittis oikein vielä aloittaa, kun on ite niin väsyny niin turhautuis vaan samantien..

ekaa kertaa kaupan kärryissä istumassa

Tein yks ilta aivan IHANIA katkarapunyyttejä!
Eli jos vähäänkään katkaravuista tykkäät, niin suosittelen kokeilemaan.

Katkarapunyytit

1pkt lehtitaikinalevyjä
1 pss katkarapuja
1 pkt katkaraputuorejuustoa
juustoraastetta
mustapippuria
voiteluun kananmunaa

Ekana sekoitin katkaravut ja tuorejuuston keskenään.
Sitten leikkasin lehtitaikinalevyt neliön muotoisiksi, ja keskelle laitoin katkaraputuorejuustoa.

Päälle vähän juustoraastetta ja ripaus mustapippuria. Kulmat painoin keskelle kiinni.
Lopuksi voitelin kananmunalla, ja heitin uuniin 225 asteeseen noin 10 minuutiksi.

Eilen Emil maalaili sormiväreille isänpäiväksi papoille ja isopapoille taulut :)
Voi sitä sotkun määrää, syöttötuolin tarjotinkin on entinen kun kuvittelin et hyvin se siitä irtoaa.
Eipä irronnu. Olis ensin varmaan pitäny pestä syöttötuoli Emilin sijasta.

Aamupuurohommiin, jos vaikka poikasellekin kelpais..
Ja ennen sitä, muistuttelen että Jasminan blogissa  on meneillään arvonta. Hophop sinne siis!

Emma

Valivalivali

Emil kasvaa hirmuista vauhtia ja oppii koko ajan uutta!
Pitkän aikaa edettiin peruuttamalla. Pari päivää sitten, mentiin jo ihan eteenkin päin.

Nyt tosin taas menee peppu edellä, ja satunnaisesti ryömii eteenpäin.
Konttausasentoon on noussut jo parisen viikkoa, mutta konttausta ei ole vielä ollu. ONNEKS!

Yöt meillä menee edelleen huonosti.
Satunnaisia hyviä öitä on silloin tällöin, mutta muuten melskaus ja sängyn paukuttelu on lempparipuuhaa unissaan.
Äiti ja iskä kävi kylässä Perjantaina. Ne tuli sit vielä eilen käymään.
Äiti sano, että ne oli iskän kanssa puhunu musta ja mun olemuksesta.
En oo enää kuulemma yhtään sellanen energinen ja hauska, oma itteni. Oon kuulemma vanhentunu kymmenen vuotta ja laalaalaa.
Oon tosin ite huomannu ihan saman. Ei mua enää innosta asiat niinkun ennen.
Ei huvita tehdä kotitöitä, koska mielummin nukun silloin kun Emilkin nukkuu.
Kyllä mä asioista innostun, mutta en ehkä innostu niin paljon kuin mitä ennen oisin innostunu.
Niin paljon kuin mä tuota pientä ihmistä rakastankin, niin haluaisin edes yhden illan olla ihan yksin tai miekkosen kanssa kaksin kotona. Tai edes tunnin.
Ois ihana päästä miekkosen kanssa kaksin syömään. Tai edes pitkälle kävelylle.
Viime kerta olikin juhannusviikolla..

Kaikkein eniten mä silti nautin kun poikanen hymyilee ja oppii uutta. <3

Tunnin päästä pitääkin lähteä vauvauintiin.
Ajattelin vielä tän kerran katsoa millaista siellä on. Jos meno on samanlaista kuin viimeksi, niin irtisanon koko uinnin. Mielestäni ei vaan oo järkeä maksaa liki 17e / kerta, jos voin tehdä samoja asioita vauvan kanssa ilman ohjausta.

Mukavaa Sunnuntaita! <3

Kuvitusta ja höpötystä

Mitähän meidän reiluun viikkoon mahtuukaan?
Viikko sitten perjantaina Ami tuli ihanan Lilluraisen kanssa käymään.
Hengailtiin meillä, käytiin lenkillä, haettiin auto ja suunnattiin Hesellle, koska siihen oli hyvä syy : alekupongit!
Sit takas meille syömään ja katsomaan BB Extra ja Salkkarit.

Tässä muksuista otoksia :)

vakavat tilanteet

Kauaa en ehtinyt Amin lähdön jälkeen kaksin Emilin kans olla, kun miekkosen äiti ja veli tuli viikonlopuksi meille. Miekkonen oli siis firman piikkiin- bileissä Perjantain.
Ei me taidettu mitään kovinkaan fiksua niiden kanssa tehdä koko viikonloppuna.

Lähinnä kotosalla vietettiin aikaa, katottiin leffoja ja pelattiin Buzzia.
Lauantaina käytiin kaupassa ja anoppi täytti meidän jääkaapin ja kuiva-ainekaapin.

 Emil sai omat kaksi hyllyään myöskin täpötäyteen ruokaa. 

(Meillä kävi vähän kusiset, kun miehen työsopimus muuttui kokoaikaisesta osa-aikaiseksi että ehtii käydä myös koulussa, joten eihän tässä kuussa tullut kuin vaan lomarahat.

Joten tosi tiukilla ollaan, siksi pitääkin olla kiitollinen että joku meidän kaappeja täytteli. :) )

Viime viikolla olin suurimmaksi osaksi poikasen kanssa kotona.
Yöt meillä meni jo hetken aikaa paremmin, kunnes nyt taas on turha haaveilla yhtäjaksoisesta unesta puolta tuntia kauempaa.
Emil ei herää syömään mutta kääntyy koko ajan vatsalleen.
Ja sehän sitten suututtaa kun ei pääse heti ensiyrittämällä takaisin selälteen ja huutoraivoparku on valmis!

Näin iskä ja poika viettää aikaa ; housut päässä ;) 

Torstaina tuli kaveri käymään tyttönsä kanssa, ikäeroa Emilillä ja Netalla on puoltoista viikkoa.

Perjantaina sitten taas nähtiin Lilliä ja Amia.
Hauskaa näyttäisi olevan: 

mamma ja poikanen

Samaisena Perjantaina kaverimme tuli Kuopiosta meille.
Ja pojat päättivät sit avata oluset ja lähteä humpalle.
Mukaan lähti myös Emilin kummisetä Tero, ja miekkosen opiskelukaveri.
Sieltä ne kotiutui viiden jälkeen aamulla.
Onko mitään karseempaa hajua, kuin vanha viina ja valkosipuli?? YÖK!
Yritin sit siinä tehdä tyynyistä muuria mun ja miekkosen väliin, ettei se ällöttävä lemu löytäis mun nenään saakka. Väärässähän mä olin, kyllä se vaan löyti.

Lauantaina lähdettiin käymään miekkosen kummitädin, eli Emilin isotädin luona.
Aika vierähti yllättävän nopeasti seurustellessa ja syödessä. 

kummisetä ja miekkonen kantaa nukkuvaa poikasta.

Sunnuntaina meillä olikin sit vauvauinti.
Voi että miten poikanen tykkäs! Hymy korvilla ja nauru raikasi!

Vauvauinnin jälkeen, tein meille aamupalaa.
Poikasen kummisetä siis vietti meillä koko viikonlopun ja mun siskokin tuli sit Lauantaina yöksi.

Eilen illalla oli ihan järkyttävät nivel- ja selkäkivut.
Ilmeisesti vauvauinti ei tehny mun raihnaselle kropalle hyvää.
Alkaa taas tuo krooninen niveltulehdus ja reuma aktivoitua.
Tänään varailinkin lääkäriin aikaa ja sain kiireellisen lähetteen reumapolille.
Viiden päivän sisään pitäisi päästä reumatologin juttusille.
Jos kivut yltyy ennen sitä, niin sitten vain soittoa polille etukäteen ja sinne mars.
Toivon niiiiiin paljon, ettei mun tarttis nyt alottaa mitään lääkitystä.
Oon sitä välttäny viimeseen asti, vaikka niitä on mulle määräiltykin.
Raskauden jälkeen kuvittelin et olisin pitkän aikaa ilman kipuja, mutta ei sit vissiin.
Alkaa poikanenkin jo painaa sen verran, ettei selkä iltaisin enää kiittele.
Noh, toivotaan että tähän jotain keksitään. :)

Näin iloinen pieni ihminen mua oli päiväunien jälkeen vastassa. <3

Huomenna sisko tulee kylään ja laitellaan mun hiukset kuntoon!
Kätevää kun omistaa "oman" hovikampaajan ;)
Tässä nyt ehtii illan ja aamun vielä miettiä, että uskaltaisko sitä napsasta otsatukan?


Jospa nyt taas yrittäisin useammin postailla.
Ja uusia lukijoita, jee :))

Emma

Paremmat yöunet

Yritin yks ilta kuvailla Emilin hienoa tiikeri-kylpytakkia, mut ihan kun tuo tyyppi sen aikaa paikoillaan pysyis että sais edes jotenkin päin fiksun kuvan otettua. :D
Viime yö meni suorastaan loistavasti verrattuna muutamaan edelliseen.
Tyyppi heräs vaan kaksi kertaa, mikä oli jo ihan luksusta.
Tosin otin poikasen viereen nukkumaan ekan herätyksen jälkeen, en tiedä sit että vaikuttiko se asiaan.
Kaksi puhjennutta hammasta tuntuu ( ja osittain myös näkee) alaikenissä, jospa ne nyt ei enää kiusais ja voitaisiin kaikki nauttia taas siitä ihanasta pienestä, iloisesta pojasta.
Tänään Emil ei oo tainnu kitistä kertaakaan.
Tein kotihommia ja poikanen touhusi leikkimatolla minkä kerkesi. Hermothan sillä tietty menee kun ei vielä oikein suju kunnolla tuo eteenpäin meno.
Josta tulikin sit mieleen, että nyt on meidänkin poika sit tippunut sohvalta alas.
Meidän sohva on reilut kaksi metriä leveä, ja jätin poikasen ihan siihen keskelle kun kävin nopeasti vain kylppärissä katsomassa pesukoneen tilannetta.
Noh, pientä kitinää kuului ja en siihen sitten noteerannut kun se loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
Menin sit katsomaan ja siellä se poikanen nökötti peiton päällä lattialla, vatsalleen.
Nauraa räkätti kun nostin syliin. Otsassa näkyi pieni punainen läntti, mutta sekin lähti nopeaan pois.
Ei siis ilmeisesti sattunut.. Täysin normaali on ollut senkin jälkeen, että ei kai se pää ole mihinkään kolahtanut.

Näin meillä naureskeltiin aamusta :

Huomenna tulee kaveri muksunsa kanssa kylään.
Siirsinkin imuroinnin huomiselle, että Emilillä on vahtija ja seuraa ;)
Viikonlopuksi tulee miekkosen äiti ja veli Joensuusta meille.

Emma

Ps. Miten paha raha-stressi ihmisellä voi olla noiden tukien kanssa?
Siis äippärahat ja kodinhoitotuet sun muut. Oon aivan solmussa ton Kelan kanssa, kun en tiedä mitä pitää hakea ja milloin hakea ja mitä liitteitä jnejne.. PLAAH.

Niin ja käykää osallistumassa Hirsitalon suojissa   ja Punatukan - blogeissa arvontoihin :)