Me täällä hei!

Ja taas kerran pieni  bloggaustauko.
Joka päivä sitä miettii, että tänään mä kyllä kirjotan ja kerron sitä ja tätä.. Mutta kuinkas käykään.
Jotenkin nyt kun on ollut aurinkoista, niin tulee touhuttua enemmän. Se taas tarkoittaa iltalaiskuutta, netflixiä ja facebookkailua.. Mutta nyt on ryhdistäydyttävä tämän bloggausasian suhteen! :) 

toukokuun voittokenkä valintani

 Emil nukkuu nykään yöt kokonaan. Yläkerran herätyskello soi entisen kuuden sijaan 6.40, joten yleensä silloin alkaa meidät päivät. Tänään herättiin kyllä lähempänä puolta yhdeksää, luksusta! Päivisin ollaan paljon ulkona, etenkin jos ( ja kun ) on hyvä ilma.

Meidän arkipäivä on tällä hetkellä tämä :

Herätys 6.40- 8.30
Aamupala 8.00-9.00
Lounas 10.30-11
Päiväunet 12(.30)- 14.30/15
Välipala 15.00
Päivällinen 17.00
Iltapala 19.30
Yöunille 20/20.30

Aamupalan jälkeen mennään aina pihalle. Jos on kaupassa käytiä sun muita asioita hoidettavana, niin ne hoidetaan yleensä myöskin aina aamupalan jälkeen. Lounaan jälkeen Emil menee päiväunille, yleensä nukkuu vähintään 2,5h. Unien jälkeen leikitään sisällä, ja sit mennään taas ulos touhuilemaan. Sieltä syömään ja yleensä taas pihalle hetkeksi ennen iltapalaa.
Iltapalan jälkeen Emil käy joka ilta kylvyssä, ja sitten koittaakin yöunet.
Vähän tuppaa itsellä olemaan toisinaan aika tylsääkin kun joka päivä samanlaista, ja usein vielä yksin kun kaverit ja sisko ovat töissä. Onneks joskus tulee päiviä jolloin on muutakin seuraa kuin tuo yksi vuotias, ja illalla tuo mies.

Eilen näin pitkästä aikaa rakasta ystävää. <3
Ei kyllä olisi uskonut, että viime näkemästä on aikaa reilusti yli vuosi ( kaupassa törmäämisiä ei lasketa ).
Oli niin ihanat pari tuntia Aurinkolahden rannalla.

Ajattelin siinä rannalla ollessa, että Emil varmaan haluaisi kastella varpaita.. Juu, ei riittänyt meidän vesipedolla pelkkä varpaiden kastelu. Siellä se konttasi menemään kylmässä merivedessä.
Shortsit kerkesin pelastamaan jaloista, mutta paita ehti kastua litimäräksi.
Hyvä vain, että vesi on mukava elementti, mutta kai nyt veden lämpötilankin pitäisi vaikuttaa vaikka pienestä ihmisestä onkin kyse :D

Huomenna äiti on tulossa kyläilemään koulutehtäviensä kanssa, joten joudun apunaiseksi. Iltapäivästä pitäisi nähä yhtä kaveria, ja illasta toista. Perjantaina sitten onkin reumalääkäri, jonka olen jo muutaman kerran joutunut siiirtämään hoitajapulan takia. Nyt onneksi Emilin kummisetä pääsee hoitamaan poikasta, niin minä pääsen kyselemään lääkäriltä tulevaisuudestani. Lähinnä haluan mielipiteitä alasta jossa "kannattaisi" työskennellä. Lääkityskin pitäisi selän suhteen hoitaa kuntoon. Tänään taas selkä "jumittui", eikä onnistunut edes kävely.. Sitä ne juoksulenkit teettää.

Juoksulenkistä tulikin mieleen, että painoni ei ole noussut eikä laskenut. Tyytymätön olen SUURESTI vatsan seutuuni. Seisoessa ei valittamista, mutta kun istuu niin nahkakasa läsähtää reisille. No ei nyt oikeesti, mutta noin niinkuin liioiteltuna.
Tänään laitoin itselleni tavoitteeksi, että puolen vuoden sisään, tuossa röllykässä saa luvan näkyä jotain muutosta. Löysä ei enää kelpaa, timmiä tilalle.

Nyt nukkumaan!

Emma

Höpinöitä

Viime viikonloppu vietettiin Joensuussa miehen äidin luona.
Perjantaina ajeltiin perille ilman ruuhkia alle viidessä tunnissa, kun taas Sunnuntaina matkaan meni kuusi tuntia. Perille kun päästiin, niin Emil alkuun mummiansa ujosteli, mutta eipä mennyt aikaakaan kun olivat jo ihan kavereita. Minä lähdin sitten näkemään kaveria ja rupattelemaan mukavia.
Lauantaina käytiin miehen isän, eli Emilin ukin luona syömässä ja oleilemassa. Juuri sinä päivänä Emil nukahti autoon ja jatkoi tyytyväisenä uniaan monta tuntia, joten ei jäänyt ukille ja poikaselle paljoa yhteistä aikaa.
Iltasella sitten mentiin miehen kaverin luokse katsomaan Suomen jääkiekkopeliä, ja minä jatkoin siitä sitten kaverini vanhempien luokse. Sieltä jatkettiin terassille ( ja ilmahan oli kaikkea muuta kuin keväinen ) ja juotiin muutamat alkoholipitoiset.

Äitienpäivää meillä ei tänä(kään) vuonna juhlistettu mitenkään. Ehkä ensi vuonna Emil on päiväkodissa niin saan sitten vaikka kortin. :)

söin vähän jätskiä <3

Asia josta alunperin tulin höpöttelemään, on rakkaan poikasen jääräpäisyys ja UHMA.

Siis uhma! Eikö sen pitäis tulla "voimakkaana" vasta lähempänä kahta vuotta??

HUOH! Joka päivä on yhtä taistelua esimerkiksi vaipan vaihdosta ja pukemisesta.

Ensiksi tulee kertomaan, että kakka on tullut. Sitten kun sitä vaippaa pitäisi lähteä vaihtamaan, heittäytyy jätkä selälleen ja aloittaa raivohuudot, jotka varmasti kuuluvat myös naapuriin saakka.

Ihan sama mikä asia on kyseessä, niin se on Emilin mielestä raivon arvoinen.

Jos äiti ei anna ruokaa tarpeeksi nopeasti, jos leipä sattuu tippumaan lattialle, jos jokin kippo ei mahdu toisen kipon sisälle.. Lista on oikeesti loputon! Mikä siinä on niin vaikeaa ensin kertoa mikä on hätänä? Vaan ei, kun ensimmäisenä aloitetaan se raivohuuto ja siinä sitten saa itse miettiä että mistä kiikastaa.

Nyt oonkin yrittänyt etten huomioi ollenkaan kun alkaa riskaamaan. Sitten vasta kun rauhoittuu ja lopettaa huutamisen. Plaah, ja tämäkin kun varmasti vielä pahenee. Jeps.

Mulla on itsellä liikkumiseen motivaatio ihan hukassa.

Tai no halua kyllä olisi, salikortti lompakossa, mutta silti on niin vaikeaa raahata hanuri liikkeelle.

Tai noh, sali on uusi joten olisi kiva ekoilla kerroilla saada seuraa sinne. Sisko käy samaisella salilla, mutta on iltaan asti aina töissä joten meillä menee aikataulut aina ihan ristiin ja rastiin :/

Reumaki on pahentunut. Tänään on ollut tällä viikolla ensimmäinen kerta, kun en ole päivääni alotitanut kasalla kipulääkkeitä. Olikohan Tiistai, kun meinasin jo lähteä päivystykseen kinuamaan kortisonipiikkiä.

Ei tainnut tuo Sunnuntainen autossa istuminen tehdä hyvää.. Tiesihän tuon jo etukäteen.

Telkkari kutsuu, aurinkoista loppuviikkoa kaikille! <3

Emma

Kipuilua

Mikä päivä! Aamulla mentiin yhden mammaryhmäläisen kanssa käymään Lapsimessuilla. Ei oltu siis koskaan tavattu aikasemmin, ja hänkin tuli pääkaupunkiseudun ulkopuolelta messuille. Oli mukavaa, ja kierreltiinkin monta tuntia.
Mutta, se tuntien kävely ja seisominen ei sitten tehnyt kovinkaan hyvää mun selälle, polville ja lonkille.
Auta armias miten mua särki ja sattu. Metromatka kotiin meni kipuitkua pidätellen. Mietin vain, että kunhan kotiin selviän niin oon onnellinen.
Kotiinhan toki selvittiin. Äkkiä särkylääkettä, Emilille ruoka ja päiväunille.
Seistä ei pystynyt ja istua ei senkään vertaan, joten kuvittelin että makuuasento olisi hyvä. Juu ei ollut.
Mutta reilun tunnin makoilin Emil kainalossa leffaa katsoen ( kannattaa muuten katsoa sellainen leffa kuin Mary & Martha, pisti kyllä ajattelemaan ). Särkylääke auttoi ja enää oli vain pientä kolotusta.
Ei kun vaan kauppaan, kävellen. Ei niin hyvä idea ( vaikkakaan kauppaan ei ole kuin muutama sata metriä). Kotimatkalla jouduin pysähtymään monta kertaa, koska yksinkertasesti vaan sattui niin paljon. Mietin jo, että soitan miehelle että tulee hakemaan Emilin, että tulen sitten omia aikojani kotiin kunhan kykenen liikkumaan. Hiljakseen käveltiin ja selvittiin siitäkin.

Eli siis tämän päivän perusteella, en enää tiedä mitä työtä voisin tehdä, tai mihin kouluttautua. Selkeästi seisomatyö ei tule kuulonkaan, ja minä kun kerkesin jo haaveilla kokin ammatista. Pyh ja pah.
Ahdistaa ja masentaa, uskokaa pois vaan.. Yksinkertaisesti alkaa olla ideat vähissä.
Ja etenkin tässä kaikessa masentaa se, että Emil kuulee liian usein :
" Emil, ei nyt, äitiä sattuu"
"Odota hetki, äitillä on pipi".. jne.

Plaah.

Huomenna uusi kierros Lapsimessuja, ja nyt nukkumaan niin ei tarvitse pähkäillä.

Emma

Mitäpä meille?

Arvatkaas mitä? Emil on nukkunut lähestulkoon kuin unelma viime yöt!
Ensimmäinen sänkyyn nukutus kesti sen 40 minuuttia. Seuraavana iltana vartin, eilen kymmenen minsaa, ja äsken maksimissaan kaksi minuuttia. Tasan kerran kippasin äsken poikasen takaisin selälleen, ja siihen jäi ja kuorsaus kuuluu- kirjaimellisesti.
Öisin on saattanut alkaa kuulua älämölöä, mutta en ole siihen reagoinut, kun selkeästi mölissyt unissaan. Niinpä poikanen on jatkanut unia. Puoli viiden kieppeillä yleensä, olen joutunut antamaan tutin suuhun, mutta siitäkin sitten jatkettu unia 7.30-8.00. Nyt tietenkin kun tän taas ääneen sanon, niin hyvät yöt oli tässä.. Pitäis olla vaan hiljaa ja nauttia, eikä hehkuttaa ympäriinsä. 

tuholainen hommissansa

Tänään käytiin Annmarien ja ihanan pienen Lillin kanssa HongKong reissulla. Siellä oli muumi palikkalelut -70% joten piti käydä hakemassa sellaiset murusille.
Honkkarireissun jälkeen, käytiin juomassa kupposet kahvia ja syöttämässä muksut Ikean ravintolassa.
Emil koitti pussata Lilliä, mutta sai rukkaset.. Ylempi kuva ehkä selventää, ettei poikanen ollut tyytyväinen rukkasiin. :D Sen jälkeen sitten tultiinkin meille vielä hetkeksi, ja lapsoset leikkivät keskenään. Oli kivaa vaihtelua tähänkin päivään kun sai vieraita. :) 

Me jäätiin tänään poikasen kanssa viikonlopuksi kaksin, kun miekkonen päätti extempore lähteä Joensuuhun tuttunsa tupareihin.. Meikäläinen antoi kyllä luvan, joten turha vissiin jälkeenpäin motkotella sitten. ;)
Kotimiehiksi jäätyämme, lähdimme sitten poikasen kanssa kävelylle, ja käytiinpä me kaupassakin.
Sitten soittelin kaverille, että tulisiko illaksi meille pitämään seuraa. Sisko ja Annmariekin lähtevät viikonlopuksi reissuun, ja muut kaverit ovat luultavimmin töissä. Joten kaksin tämä viikonloppu tulee menemään. Siksi oli nyt kiva nähdä tänään paljon ihania ihmisiä, niin jaksaa taas  ylläpitää viikonlopun ajan "tätätä, äittii, papa,anananan"- keskustelua.

Niin ja hei, meinasin ihan melkein unohtaa. Vaaka näyttää tällä hetkellä sellasta lukemaa, mitä ei olekaan hetkeen nähty! Oon niin innoissani. Mahtava fiilis painon pudotuksesta, kipeistä lihaksista ja siitä että mulla riittää näinkin paljon intoa tähän hommaan! Tästä on hyvä jatkaa :)

Selkä on ollut tosi kipeä tänään. Kumartuminen, poikasen nostaminen, istuminen, seisominen.. KAIKKI tekee kipeää. Pikkuhiljaa siis lääkkeiden voimin unten maille, toivottavasti tulee hyvä yö.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Emma

Alkuviikon kuulumisia

Eilen tuli postissa Ainun pupu, jonka Emil voitti Odotus&Vauva messuilta pari viikkoa sitten. :)
Tyyppiä ei tosin mitkään puput kiinnostanu kun koitin sitä tarjota.. Lähti vaan menee toiseen suuntaan :D

käänsi itsensä kyljelleen, ja nukahti samantien. <3

meillä tää syöminen ei oo kovinkaan siistiä puuhaa..

Siskolla oli eilen vapaapäivä, joten se vietti sen meidän kanssa.
Jäipä tuo vielä yökskin, kun mulla oli tänään aamulla reumalääkäri, niin Emil tarvitsi hoitajan aamulle kun miekkosellakin oli koulua.

Nii-i, mitähän sitä ton reumalääkityksen kanssa sitten tekis..
Ainakin lääkäri sanoi, että pahenemaan päin on mennyt. Ja sen mä oon  tietty itekin huomannu kun liikkuminen on vaikeeta ja kestosärky on päällä koko ajan.
Ehdotti, että lähtisin mukaan lääketutkimukseen. Kyseinen lääke on jo markkinoilla, mutta nyt sitä tutkittaisiin että onko siinä reuman etenemiseen vaikutusta, kun sairaus on vasta alussa.
Toisaalta toi ois tosi hyvä juttu; kontrollit kerran kuussa ja röntgen- ja magneettikuvat otettais tutkimuksen alussa. Eli saisi paljon intensiivisempää hoitoa. Ja kun tohon otetaan Suomesta vaan 12 ihmistä mukaan, joten sinällänsä "lottovoitto"

Ekan neljän viikon aikana puolet testiryhmästä saa lume-lääkettä, ja puolet sitä oikeaa. 

Neljän viikon jälkeen kaikki saa oikeaa lääkettä.
Haittavaikutuksina on infektiot ( etenkin poskiontelon- ja keuhkoputkentulehdukset, sekä keuhkokuume). Lisäksi hoidon aikana ei saa tulla raskaaksi, eikä myöskään vähintään puoleen vuoteen sen jälkeen.
Eli lähemmäs kaksi vuotta ennen kuin toisesta lapsesta saisi edes alkaa haaveilemaan.
Ei sillä, että mulla nyt mitään vauvakuumetta onkaan.. Mutta kun sit taas haluaisin pienet ikäerot.
Eikä sitä muutenkaan tiedä onko toinen raskaus edes mahdollinen. Selkärankareuma vaikeuttaa raskaaksi tuloa, ja sitten kun on vielä tuo kaksiosainen kohtukin..
Tällä viikolla pitäisi lääkärille soittaa ja ilmoitella lähdenkö tutkimukseen, joten stressiä pukkaa.
Jos päätän olla lähtemättä, niin ensi viikolla aloitetaan sulfasalatsiini lääkitys.

 Äsken tossa "repäsin" ja kynin trimmasin meidän koiran..
Karvamäärästä päätellen, voisihan sen tietenkin useamminkin tehdä.. :D

Emil on alottanu iltasin ihan järkyttävän taistelun unta vastaan!
Aikasemmin tosiaan nukahti itsekseen, joskus ehkä kaipasi pientä silittelyä.
Nykyään se on puolesta tunnista tuntiin raivohuutoa kurkku suorana, selkä kaarella, hikikarpalot otsalla.
Silmät kiinni ulisee ja taistelee unta vastaan.
Testasin, että säästytäänkö huudolta jos vien sen meidän sänkyyn ja köllähdän itse viereen. Joo, olishan se siihen nukahtanut ilman huutoa. Mutta koska olen julma äiti, niin nostin poikasen puoliunisena omaan sänkyyn. Ja voitte varmaan arvata.. Riemuhan siitä repes.
Puoli tuntia meni tänään siihen, että jätkä on unten mailla. Eilen meni päälle tunti, joten tuo ei tuntunut enää missään. :D

Upeasti ootte osallistunu arvontaan, jee! :)

Emma

Hiiolohiiolohei!

"Kusta siellä ja paskaa täällä, siellä kusi täälä paska, joka puolella kusipaska.."

Kysehän ei siis ole poikasen jätöksistä, vaan tuon hemmetin koiran!
Mun pieni kiltti karvapallo on muuttunut hirviöksi!
Siis kirjaimellisesti. Aiemmin tuo koira kunnioitti ihmisiä, ei koskaan  tehny mitään pahaa ja totteli käskyjä.
Nyt täällä asuu monsteri, joka haukkuu, nostaa jalkaa ja vääntää vaikka väkisin sormenpään kokoisia paskakikkareita lattialle, ihan vaan kiusallansa.
En edes jaksa laskea, monetko kuset ja paskat tänään on tullu siivottua.
Ja kyllä, koira pääsee ulos 3-4 kertaa päivässä.
Tää kaikki ei alkanu heti Emilin syntymän jälkeen. 

Enemmänkin sit, kun Emil alkoi kaipaamaan enemmän seurustelua. 

Muutama viikko menikin jo loistavasti, ilman sitä pienintä kusipisaraakaan.
Mutta, kas kummaa kun Emil on alkanut liikkumaan, on myös kusipaskaralli vauhdissa!
Kiva se on koko aika seurata missä menee koira ja missä menee lapsi, ettei vaan poikasen suuhun menisi mitään suolistossa jo kerran käynyttä.
Ai että tämä arki on välillä todellista juhlaa! NOT! 

miekkosella oli synttärit viime viikolla, yritin saada järkevää kuvaa otettua "Paljon onnea iskä"- tekstin kanssa.. Eihää siitä mitään tullut :D

Emil täytti Sunnuntaina puoli vuotta, ja taas saa ihmetellä että mihin kaikki aika katoaa?

Kaksi hammasta löytyy ja lisää tuntuisi tulevan kun katsoo kuolan määrää ja katkonaisia öitä.

(Muutama yö meni tässä välillä loistavasti)

Emil liikkuu enimmäkseen peruuttamalla, mutta eteenkin päin on ryöminyt tarpeen vaatiessa.

Ei itse vielä mene istumaan, mutta kun laittaa istumaan niin istuu oikein hienosti.

poikanen isin kainalossa. <3

 Mulla tuo selkä on taas alkanu temppuilemaan ihan huolella.

Krooninen niveltulehdus on taas aktiviisessa vaiheessa, kun särkee niin paljon koko ajan.

Hyvä kun pystyy välillä kävelemään.

Aika reumapolille on vasta 17.10. Ei auta kuin vedellä Buranaa napanderiin ja toivoa et saisi jotain helpotusta.

Tosin, voisinhan mä kävellä sinne polille ja sanoa että tekee jotain, mutta en oikein ole sellanen ihminen joka menis sinne valittamaan.

Ehkä mä nyt vaan kestä ja odottelen.

Eilen pestiin ekaa kertaa hampaat, nyt kun ne jo ihan kunnolla näkyy.

Epäilin vähän, että tuleekohan koko hommasta yhtään mitään, mutta mitäs vielä!

Poikasen mielestä se oli superhauskaa hommaa, ja huutohan siitä tuli kun pistin hammasharjan pois.

Olisin enemmän kuin iloinen, mikäli teillä on postaustoiveita :)

Emma


Seuraavissa blogeissa on ihania arvontoja!
Käykäähän osallistumassa : 

It's all about Ava

HomeSweetHome

Puder I Havet

Erilainen kotileikki

Punatukka

Kuvitusta ja höpötystä

Mitähän meidän reiluun viikkoon mahtuukaan?
Viikko sitten perjantaina Ami tuli ihanan Lilluraisen kanssa käymään.
Hengailtiin meillä, käytiin lenkillä, haettiin auto ja suunnattiin Hesellle, koska siihen oli hyvä syy : alekupongit!
Sit takas meille syömään ja katsomaan BB Extra ja Salkkarit.

Tässä muksuista otoksia :)

vakavat tilanteet

Kauaa en ehtinyt Amin lähdön jälkeen kaksin Emilin kans olla, kun miekkosen äiti ja veli tuli viikonlopuksi meille. Miekkonen oli siis firman piikkiin- bileissä Perjantain.
Ei me taidettu mitään kovinkaan fiksua niiden kanssa tehdä koko viikonloppuna.

Lähinnä kotosalla vietettiin aikaa, katottiin leffoja ja pelattiin Buzzia.
Lauantaina käytiin kaupassa ja anoppi täytti meidän jääkaapin ja kuiva-ainekaapin.

 Emil sai omat kaksi hyllyään myöskin täpötäyteen ruokaa. 

(Meillä kävi vähän kusiset, kun miehen työsopimus muuttui kokoaikaisesta osa-aikaiseksi että ehtii käydä myös koulussa, joten eihän tässä kuussa tullut kuin vaan lomarahat.

Joten tosi tiukilla ollaan, siksi pitääkin olla kiitollinen että joku meidän kaappeja täytteli. :) )

Viime viikolla olin suurimmaksi osaksi poikasen kanssa kotona.
Yöt meillä meni jo hetken aikaa paremmin, kunnes nyt taas on turha haaveilla yhtäjaksoisesta unesta puolta tuntia kauempaa.
Emil ei herää syömään mutta kääntyy koko ajan vatsalleen.
Ja sehän sitten suututtaa kun ei pääse heti ensiyrittämällä takaisin selälteen ja huutoraivoparku on valmis!

Näin iskä ja poika viettää aikaa ; housut päässä ;) 

Torstaina tuli kaveri käymään tyttönsä kanssa, ikäeroa Emilillä ja Netalla on puoltoista viikkoa.

Perjantaina sitten taas nähtiin Lilliä ja Amia.
Hauskaa näyttäisi olevan: 

mamma ja poikanen

Samaisena Perjantaina kaverimme tuli Kuopiosta meille.
Ja pojat päättivät sit avata oluset ja lähteä humpalle.
Mukaan lähti myös Emilin kummisetä Tero, ja miekkosen opiskelukaveri.
Sieltä ne kotiutui viiden jälkeen aamulla.
Onko mitään karseempaa hajua, kuin vanha viina ja valkosipuli?? YÖK!
Yritin sit siinä tehdä tyynyistä muuria mun ja miekkosen väliin, ettei se ällöttävä lemu löytäis mun nenään saakka. Väärässähän mä olin, kyllä se vaan löyti.

Lauantaina lähdettiin käymään miekkosen kummitädin, eli Emilin isotädin luona.
Aika vierähti yllättävän nopeasti seurustellessa ja syödessä. 

kummisetä ja miekkonen kantaa nukkuvaa poikasta.

Sunnuntaina meillä olikin sit vauvauinti.
Voi että miten poikanen tykkäs! Hymy korvilla ja nauru raikasi!

Vauvauinnin jälkeen, tein meille aamupalaa.
Poikasen kummisetä siis vietti meillä koko viikonlopun ja mun siskokin tuli sit Lauantaina yöksi.

Eilen illalla oli ihan järkyttävät nivel- ja selkäkivut.
Ilmeisesti vauvauinti ei tehny mun raihnaselle kropalle hyvää.
Alkaa taas tuo krooninen niveltulehdus ja reuma aktivoitua.
Tänään varailinkin lääkäriin aikaa ja sain kiireellisen lähetteen reumapolille.
Viiden päivän sisään pitäisi päästä reumatologin juttusille.
Jos kivut yltyy ennen sitä, niin sitten vain soittoa polille etukäteen ja sinne mars.
Toivon niiiiiin paljon, ettei mun tarttis nyt alottaa mitään lääkitystä.
Oon sitä välttäny viimeseen asti, vaikka niitä on mulle määräiltykin.
Raskauden jälkeen kuvittelin et olisin pitkän aikaa ilman kipuja, mutta ei sit vissiin.
Alkaa poikanenkin jo painaa sen verran, ettei selkä iltaisin enää kiittele.
Noh, toivotaan että tähän jotain keksitään. :)

Näin iloinen pieni ihminen mua oli päiväunien jälkeen vastassa. <3

Huomenna sisko tulee kylään ja laitellaan mun hiukset kuntoon!
Kätevää kun omistaa "oman" hovikampaajan ;)
Tässä nyt ehtii illan ja aamun vielä miettiä, että uskaltaisko sitä napsasta otsatukan?


Jospa nyt taas yrittäisin useammin postailla.
Ja uusia lukijoita, jee :))

Emma

Vanhenemista, selkäsärkyä, liitoskipuja..

Tiistaina tuli taas ikään vuosi lisää. 

Mies teki mulle ruokaa ( harvinaista!) ja sain valita illan leffat. 

Se oli ostanu mulle synttärilahjaksi kaksi muumimukia. <3 

Vähän jännitti että mitä sitä lahjaks saa, mutta iloisesti yllätyin. 

Anoppikin muisti kauniilla kortilla.
Muutenkin on tosi ihana, että tullaan anopin ja miehen puolisen suvun kanssa niin hyvin toimeen. En oo niitä nähny kun parit kerrat, mutta aina jääny hyvä mieli.
Anopin kanssa laitetaan paljon tekstiviestejä, soitellaan ja jutellaan facebookissa.
Pidetään jopa enemmän yhteyttä, kun mitä mies itse pitää. :D

Eilen käytiin siskon kanssa hakemassa tuttavalta käytettyjä vauvan vaatteita.

Oli tosi kivoja ja vähän käytettyjä vaatteita.
Nyt ei paljoa enää niitä ihan pienimpiä tartte, kun vauvat kasvaa niin nopeesti ensimmäisinä kuukausina. 

Miehen isovanhemmat ovat lupautuneet ostamaan pinnasängyn, joten sitä odotellessa. Pääsee laittamaan vauvan huonetta kunnolla alkuun, kun saa sen sängyn tuonne. 

Keinutuoli, hoitopöytä, vaunut ja turvakaukalo siellä jo odottaa pientä tuhisijaa. <3

 

"Raskaus on naisen parasta aikaa"..
Itse en tätä ihan allekirjoita, ainakaan joka hetki. 

Ihanaahan tämä on, kun tuntee Pikkuisen liikkeet ja huomaa kuinka ääniin jo reagoidaan jne. Mutta sitten, nää selkäkivut, liitoskivut, jatkuva vessahätä, käsien ja jalkojen puutuminen, pääsärky jnejne.. Niin nämä voisin kyllä antaa suosiolla eteenpäin.
Selkärankareumasta johtuen, selkä oli jo ennen raskauttakin kipeä, saati sitten nyt.

Veikkaan että kun tästä aikaa kuluu, en paljoa eteenpäin pääse.

Huolta aiheuttaa myös tuo koko ajan laskeva hemoglobiini ja verenpaine. 

Rautakuurilla ollaan, mutta hemoglobiini se vaan tykkää laskea siitäkin huolimatta. Neuvolantädin ohjeiden mukaan, oon syöny paljon lakua, salmiakkia, maksalaattikkoa sun muita.
Mutta muutosta ei näy, päinvastoin. 

Rautatabletin annostustakin lisättiin ja parin viikon päästä pitäis mennä ottaa uusi näyte.
Jos mikään nyt ei ole auttanu, ni tää tuleva mamma lähtee sitten kätilöopistolle lepäilee ja ottaa punasoluja vastaan.

Kivuliaita supistuksiakin on edelleen. Niistä ajattelin käydä huomenna lääkärissä, saavat tutkia kunnolla ettei ole tapahtunut alakerrassa muutoksia. 

 No mutta, lopuksi vielä eilen otettu masukuva :)
Rv 22+ 3 siis