Kuulumiset melkein kahden vuoden jälkeen

Heips!

En tiedä, seuraako kukaan tätä mun pientä blogia enää.. Kokeillaan :)

Viimeisin päivitys on ollut syksyllä 2013. Sen jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä. Poikasen isän kanssa erosimme alkuvuodesta 2014. Päätös oli yhteinen ja sopuisa. Tällä hetkellä Poikanen on isällään joka toinen viikko Torstaista Tiistaihin, ja Maanantaisin isänsä käyttää fudistreeneissä. Toimii!
Meillä molemmilla on uudet parisuhteet. Oman parisuhteeni osalta miehen mukana tuli kaksi lasta, joten totuttelua puolin ja toisin. Toistaiseksi toiminut hyvin.

Poikanen on nyt reilu 3,5 vuotias. Reipas pieni ihminen. Kuivaksi oppi reilu kaksi vuotiaana, lähestulkoon kertaheitolla. Puhetta piisaa, ja toisinaan koitankin ehdottaa leikkiä "katsotaan kumpi on kauemmin hiljaa". R eikä S kirjaimet tule kuin satunnaisesti, mutta eiköhän nekin sieltä ajan kanssa ala sujumaan.
Kaikki autoleikit on edelleen mieluisia ja lempparipuuhaa muutenkin. Kovasti tykkää myös piirtämisestä, maalaamisesta ja askartelusta.
Jalkapallon harrastuksena aloitti tänä syksynä.

Tässä pienesti meidän kuulumisia :)

Mikä on omaa aikaa?

Me ( tai no enemmänkin minä ), ollaan viime päivinä riidelty pohdittu tästä iänikuisesta aiheesta, kummalla on rankempaa. Kumpi saa enemmän "vain olla", omaa aikaa ja ylipäätään tehdä juttuja mistä nauttii.
Tällä hetkellä mä oon päivät Emilin kanssa kotona, teen suurimmaksi osaksi kotityöt, hoidan useimmiten kaupassa käynnin ja ruoan valmistuksen.
Miekkonen käy kaksi päivää viikosta töistä, ja muuten sitten on koulussa.
Tottakai ymmärrän, että kun miekkonen tulee töistä, niin hän haluaa pelata kavereiden kanssa netin välityksellä tietokonepeliä, tai lukea uutiset rauhassa jne. Mutta sitten taas, en mäkään saa noita asioita tai muitakaan asioita juurikaan rauhassa tehdä. Toki silloin kun Emil menee aikaisin yöunille, tai nukkuu päiväunia. Mutta, silloinkin mun pitäisi taas tehdä kotityöt, mitä ei pysty tekemään poikasen ollessa hereillä.
Mä aina odotan päivisin sitä, kun miekkonen tulee kotiin että saisin hetken hengähtää.. Harvoin niin kuitenkaan käy, koska miekkosen mielestä kotona oleminen on lomailua, eikä näin ollen ymmärrä miksi valitan aiheesta. Musta olisi niin mukava jumppailla päivän jumpat ihmisten aikaan, eikä illalla kymmeneltä.
Etteikä nyt kukaan vetäisi tästä tekstistä johtopäätöksiä, niin kyllä, miekkonen viettää paljon aikaa poikasen kanssa. Mitä enemmän poikanen kasvaa, niin sitä useammin isi poikansa kanssa leikkii.
Miekkonen lisäksi hoitaa lähes poikkeuksetta joka ilta poikasen kylpyhetken. Eli kyllä me näitä hoitohommia jaetaan. Siltikin, mä vaan pyöritän tätä asiaa koko ajan päässäni, että kumpi nyt sit on rankempaa.
Eikä tässä tekstissä ole juurikaan päätä eikä häntää. Ihan extempore päätin muutaman lauseen rustata.

Miten teillä nämä asiat hoidetaan? Kuka on lapsen kanssa ja milloin? Kuka tekee kotityöt? Millaista on molempien "oma aika"?

Emma

Viikonloppuna

Perjantaina sain hirveän siivousvimman ja jynssäsin koko keittiön kattoa lukuunottamatta.
Laitoin myös keittiönpöydän alle maton, koska fiksuna likkana onnistuin heittämään toiselle, 

pienemmälle matolle broilerin rasvat.. 

Eihän se siitä enää mihinkään lähtenyt vaikka mitä yritti. 

Piti siis keksiä poppaskonstit miten saada keittiöön mahtumaan iso matto, ja siitähän se ajatus lähti.
Ihan kivalta näyttää, mutta pitäis kyllä hommata silti uusi matto, vaikka sitten pöydän alle.

Siivousvimmasta selvittyäni, anoppi jo olikin oven takana. 

Hän oli tullut koulutukseen Helsinkiin ja jäi sitten meille viikonlopuksi. 

Oli niin huippua kun saatiin molempina aamuina nukkua miekkosen kanssa pitkään, 

kun anoppi hoiti Emilin aamuhommat. :)

.

Lauantaina sitten lähdettiin miekkosen kanssa viettämään laatuaikaa kaksin. Ei mitään sen kummallisempaa kun maisemien tutkailua ja autolla ajelua, mutta ihanaa silti kun sai hetken aikaa myös parisuhteelle. 

Kahvit käytiin juomassa ja hetki köpöteltiin merenrannalla.

Kahvittelun jälkeen haettiin Ikeasta laatikkostoppereita. Se olikin tosi fiksu veto.. Oli meinaan paikka ihan tukossa parkkipaikkaa myöten. Mutta me selvittiin!
Ihana anoppi kustansi meille kauppareissun, ja niinpä me tehtiin ruokaostokset Prismasta.
Nyt on poikaselle maitoa kaksi lavallista, vaikkakin osittain juodaan jo ihan tavallista maitoa.

Eilen katsottiin porukalla Putousta, kun poikasen kummisetäkin tuli meille yökylään.
Oli kyllä pitkästä aikaa ihan huippu viikonloppu takana :)

Nyt Lying game ja miekkosen kainalo!

Emma