Me täällä hei!

Ja taas kerran pieni  bloggaustauko.
Joka päivä sitä miettii, että tänään mä kyllä kirjotan ja kerron sitä ja tätä.. Mutta kuinkas käykään.
Jotenkin nyt kun on ollut aurinkoista, niin tulee touhuttua enemmän. Se taas tarkoittaa iltalaiskuutta, netflixiä ja facebookkailua.. Mutta nyt on ryhdistäydyttävä tämän bloggausasian suhteen! :) 

toukokuun voittokenkä valintani

 Emil nukkuu nykään yöt kokonaan. Yläkerran herätyskello soi entisen kuuden sijaan 6.40, joten yleensä silloin alkaa meidät päivät. Tänään herättiin kyllä lähempänä puolta yhdeksää, luksusta! Päivisin ollaan paljon ulkona, etenkin jos ( ja kun ) on hyvä ilma.

Meidän arkipäivä on tällä hetkellä tämä :

Herätys 6.40- 8.30
Aamupala 8.00-9.00
Lounas 10.30-11
Päiväunet 12(.30)- 14.30/15
Välipala 15.00
Päivällinen 17.00
Iltapala 19.30
Yöunille 20/20.30

Aamupalan jälkeen mennään aina pihalle. Jos on kaupassa käytiä sun muita asioita hoidettavana, niin ne hoidetaan yleensä myöskin aina aamupalan jälkeen. Lounaan jälkeen Emil menee päiväunille, yleensä nukkuu vähintään 2,5h. Unien jälkeen leikitään sisällä, ja sit mennään taas ulos touhuilemaan. Sieltä syömään ja yleensä taas pihalle hetkeksi ennen iltapalaa.
Iltapalan jälkeen Emil käy joka ilta kylvyssä, ja sitten koittaakin yöunet.
Vähän tuppaa itsellä olemaan toisinaan aika tylsääkin kun joka päivä samanlaista, ja usein vielä yksin kun kaverit ja sisko ovat töissä. Onneks joskus tulee päiviä jolloin on muutakin seuraa kuin tuo yksi vuotias, ja illalla tuo mies.

Eilen näin pitkästä aikaa rakasta ystävää. <3
Ei kyllä olisi uskonut, että viime näkemästä on aikaa reilusti yli vuosi ( kaupassa törmäämisiä ei lasketa ).
Oli niin ihanat pari tuntia Aurinkolahden rannalla.

Ajattelin siinä rannalla ollessa, että Emil varmaan haluaisi kastella varpaita.. Juu, ei riittänyt meidän vesipedolla pelkkä varpaiden kastelu. Siellä se konttasi menemään kylmässä merivedessä.
Shortsit kerkesin pelastamaan jaloista, mutta paita ehti kastua litimäräksi.
Hyvä vain, että vesi on mukava elementti, mutta kai nyt veden lämpötilankin pitäisi vaikuttaa vaikka pienestä ihmisestä onkin kyse :D

Huomenna äiti on tulossa kyläilemään koulutehtäviensä kanssa, joten joudun apunaiseksi. Iltapäivästä pitäisi nähä yhtä kaveria, ja illasta toista. Perjantaina sitten onkin reumalääkäri, jonka olen jo muutaman kerran joutunut siiirtämään hoitajapulan takia. Nyt onneksi Emilin kummisetä pääsee hoitamaan poikasta, niin minä pääsen kyselemään lääkäriltä tulevaisuudestani. Lähinnä haluan mielipiteitä alasta jossa "kannattaisi" työskennellä. Lääkityskin pitäisi selän suhteen hoitaa kuntoon. Tänään taas selkä "jumittui", eikä onnistunut edes kävely.. Sitä ne juoksulenkit teettää.

Juoksulenkistä tulikin mieleen, että painoni ei ole noussut eikä laskenut. Tyytymätön olen SUURESTI vatsan seutuuni. Seisoessa ei valittamista, mutta kun istuu niin nahkakasa läsähtää reisille. No ei nyt oikeesti, mutta noin niinkuin liioiteltuna.
Tänään laitoin itselleni tavoitteeksi, että puolen vuoden sisään, tuossa röllykässä saa luvan näkyä jotain muutosta. Löysä ei enää kelpaa, timmiä tilalle.

Nyt nukkumaan!

Emma

Höpinöitä

Viime viikonloppu vietettiin Joensuussa miehen äidin luona.
Perjantaina ajeltiin perille ilman ruuhkia alle viidessä tunnissa, kun taas Sunnuntaina matkaan meni kuusi tuntia. Perille kun päästiin, niin Emil alkuun mummiansa ujosteli, mutta eipä mennyt aikaakaan kun olivat jo ihan kavereita. Minä lähdin sitten näkemään kaveria ja rupattelemaan mukavia.
Lauantaina käytiin miehen isän, eli Emilin ukin luona syömässä ja oleilemassa. Juuri sinä päivänä Emil nukahti autoon ja jatkoi tyytyväisenä uniaan monta tuntia, joten ei jäänyt ukille ja poikaselle paljoa yhteistä aikaa.
Iltasella sitten mentiin miehen kaverin luokse katsomaan Suomen jääkiekkopeliä, ja minä jatkoin siitä sitten kaverini vanhempien luokse. Sieltä jatkettiin terassille ( ja ilmahan oli kaikkea muuta kuin keväinen ) ja juotiin muutamat alkoholipitoiset.

Äitienpäivää meillä ei tänä(kään) vuonna juhlistettu mitenkään. Ehkä ensi vuonna Emil on päiväkodissa niin saan sitten vaikka kortin. :)

söin vähän jätskiä <3

Asia josta alunperin tulin höpöttelemään, on rakkaan poikasen jääräpäisyys ja UHMA.

Siis uhma! Eikö sen pitäis tulla "voimakkaana" vasta lähempänä kahta vuotta??

HUOH! Joka päivä on yhtä taistelua esimerkiksi vaipan vaihdosta ja pukemisesta.

Ensiksi tulee kertomaan, että kakka on tullut. Sitten kun sitä vaippaa pitäisi lähteä vaihtamaan, heittäytyy jätkä selälleen ja aloittaa raivohuudot, jotka varmasti kuuluvat myös naapuriin saakka.

Ihan sama mikä asia on kyseessä, niin se on Emilin mielestä raivon arvoinen.

Jos äiti ei anna ruokaa tarpeeksi nopeasti, jos leipä sattuu tippumaan lattialle, jos jokin kippo ei mahdu toisen kipon sisälle.. Lista on oikeesti loputon! Mikä siinä on niin vaikeaa ensin kertoa mikä on hätänä? Vaan ei, kun ensimmäisenä aloitetaan se raivohuuto ja siinä sitten saa itse miettiä että mistä kiikastaa.

Nyt oonkin yrittänyt etten huomioi ollenkaan kun alkaa riskaamaan. Sitten vasta kun rauhoittuu ja lopettaa huutamisen. Plaah, ja tämäkin kun varmasti vielä pahenee. Jeps.

Mulla on itsellä liikkumiseen motivaatio ihan hukassa.

Tai no halua kyllä olisi, salikortti lompakossa, mutta silti on niin vaikeaa raahata hanuri liikkeelle.

Tai noh, sali on uusi joten olisi kiva ekoilla kerroilla saada seuraa sinne. Sisko käy samaisella salilla, mutta on iltaan asti aina töissä joten meillä menee aikataulut aina ihan ristiin ja rastiin :/

Reumaki on pahentunut. Tänään on ollut tällä viikolla ensimmäinen kerta, kun en ole päivääni alotitanut kasalla kipulääkkeitä. Olikohan Tiistai, kun meinasin jo lähteä päivystykseen kinuamaan kortisonipiikkiä.

Ei tainnut tuo Sunnuntainen autossa istuminen tehdä hyvää.. Tiesihän tuon jo etukäteen.

Telkkari kutsuu, aurinkoista loppuviikkoa kaikille! <3

Emma

Pitkästä aikaa!

Mulla oli pahemman kerran motivaatio blogin suhteen täysin hukassa.
Aina kun avasin sivun, sain ehkä yhden lauseen aikaiseksi ja äkkiä kiinni. En myöskään ole muiden blogeja lueskellut kuin vasta tänään. Jee, ehkä mun bloggausinto tuli takaisin :)

Mitäs meille?
Emilin yksi vuotias kuvaukset oli viime viikolla. Koevedoksetkin saatiin kahden päivän päästä kuvauksista.
Tasan kerran katsoin kuvia ja siitä lähtien ne ovat olleet tuolla kirjekuoressa. Oon niin pettynyt niihin :/
Neljä kuvaa kuuluu hintaan, joten ne neljä täytyy valita. Löysin ehkä kaksi silmää miellyttävää kuvaa monen joukosta.. Lisäksi sukulaiset haluavat myöski osansa noista kuvista, joten pähkäiltävää riittää minkä sitä kelpuuttaa.

Sitten näin kevään ja auringon myötä, mulle on iskenyt ihan älytön kokkailu- ja leipomisvimma.
Viime aikoina oonkin ahkerasti kokeillut erilaisia leipä - ja sämpyläohjeita, tehnyt salaatteja, maustanut ruokaa erilailla... Ah, kesä tulee ( ja mun intous vaan keittiössä kasvaa ) !

Emil rakastaa ulkoilua! Rattaissa ei enää millään malttaisi istua, vaan täytyisi saada itse kävellä.
Usein saakin itse kävellä kauppaankin, kunhan sitten tienylitykset ja autotien läheisyydet istuu rattaissa.
Hiekkakakut on ihan huippujuttu, samoin se hiekan syöminen ja heittely.. Juuei, ei minusta.

Emil suukottaa Annmarieta <3

Joo, ja sitten mä leikkasin etuhiukset! Joo-o, pitkän pähkäilyn jälkeen annoin siskon napsasta hiuksista.
Ette kuulkaa usko, kuinka mä meinasin kirjaimellisesti lirauttaa housuuni kun näin peilikuvani. Olin suorastaan järkyttynyt. Ainoa asia mitä pystyin tekemään, oli hysteerinen nauru. :D
Nyt kun on jo muutamia päiviä kulunut, niin tykkään jopa katsoa peiliin. Alkujärkytys oli vain aikamoinen, mutta enää ei kaduta yhtään. Vielä vähän raitoja tai jotain eloisuutta väriin, niin oon tosi tyytyväinen. :)

Viime aikoina oon saanu hurjasti omaa aikaa. Näin keväisin on paljon kekkereitä, joten miekkonen on ollut sitten kotona poikasen kanssa, kun meikäläinen on viilettänyt pitkin kyliä.
Viime viikonloppuna oli kaverin synttärit, joihin lähdin alla olevissa vaatteissa. Kengät on voittamastani kenkäkilpailusta. <3 Jo iltapäivästä menin kaverini vanhemmille, jossa oli myös hänen sukulaisiaan. Suunnitelmissa ei todella ollut lähteä enää sieltä minnekään, vaan kun kaverini äiti päätti toisin.. Joten varpaat rakkuloilla oltiinkin sitten Sunnuntaina, kiitos vain noiden kenkien :D

Tänään aamu alkoi oikein mallikkaasti. Nukuttiin poikasen kanssa melkein kahdeksaan saakka (!!!).
Jo ennen yhdeksää olinkin soittamassa tärisevien käsien kanssa terveysneuvontaan, ja kysymässä että lähdetäänkö sitä terveysasemalle vaiko lastenklinikalle.
Emil siis kompastui, ja kaatui otsa edellä patterin kulmaan.
Hertsyykker sitä veren määrää! Mä meinasin jo itekin alkaa panikoimaan, onneks miekkonen oli vielä kotona niin oli useampi käsi. Otsaan tuli kirjaimellisesti REIKÄ!
Terveysneuvonnan ohjeistuksella haava putsattiin, laastaroitiin ja eikun terveysasemalle.
Sieltä sitten päästiin seuraavalla vapaalla ajalla terveydenhoitajalle, joka putsasi haavan uudestaan ja liimasi reunat kiinni. Oli todella karun näköinen haava. Mahtaa tulla aikamoinen arpi, kunhan liima on hoitanut tehtävänsä.
Kyllä sitä vaan saisi olla silmät selässäkin näiden pienten kanssa.
Onneksi säästyttiin aivotärähdykseltä!

iloisena silti, pipistä huolimatta

Koska Emil oli täysin normaali oma itsensä, niin me lähdettiin koko perheen voimin läheiseen leikkipuistoon.
Huomasi oikein, miten Emil nautti kun oli isikin mukana. <3

Tässäpä meidän kuulumisia pikaisesti!
Mutta, mitä kuuluu teille? :)

Emma