Multa kysyttiin, että miltä tuntuu kotona olo ja äitiys, ja miten äitiys on vaikuttanu mun elämään.
Noh, aikalailla se on kyllä vaikuttanu, vaikka en niin etukäteen ajatellutkaan.
Oon hoitanu monen monta vuotta lapsia työkseni, niin päiväkodeissa kuin myös yksityisissä perheissä, joten tiesin että lapsen kanssa kotona olo on täynnä rutiineja.
Ei nyt tietty alkuun, mutta esim nyt kun meidän poikanen on jo reilu 4kk, on meillä tietty rytmi.
Alkuun kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä, jotenkin tuntui että jaksoi paremmin.
Meillä onneks on aina nukuttu yöt hyvin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, sitä en nyt tarkoita.
Tarkoitan lähinnä kotona oloa, joka sit jossain vaiheessa alkoi tökkiä ihan huolella.
Miekkonenhan tästä joutui eniten kärsimään, kun hän ei työ- tai koulupäivän jälkeen jaksanu lähtee perheen kesken touhuilemaan ja sitten mä kiukkusin asiasta kuin pieni uhmaikäinen kakara.
Mä kun aina odotin sitä, että miekkonen tulee kotiin, niin mulla olis muutakin seuraa kuin vauva.
Välillä siis on tuntunu, että seinät kirjaimellisesti kaatuu päälle.
Välillä olin "katkera" miehelle, kun tuntui että se pystyi tekemään asioita paljon enemmän.
Että sille oli jotenkin helpompaa lähteä pois poikasen luota viettää aikaa kavereidensa kanssa.
Mä oon käyny kerran "kunnolla" baarissa poikasen syntymän jälkeen, ja koko sen ajan tunsin itteni huonoks äidiks. Mutta sen jälkeen taas jaksoin paremmin, krapulasta huolimatta.
Ehkä sitä vaan pitäis useammin lähteä tekemään omia juttuja, niin jaksais paremmin.
Kaverit on hyvin kaikonnu ympäriltä.
Yks ainoa helsinkiläinen kaveri kävi katsomassa poikasta kun kaks viikkoa ikää oli täynnä.
Pari muuta kaveria kävi pari viikkoa sit ekan kerran meillä, ja näki samalla poikasen.
Mun kavereilla ei itsellään oo lapsia, joten toisaalta ymmärrän että viikonlopun ryyppäjäiset on paljon kiinnostavempia kun mun puheet kakkavaipoista ja siitä mitä uutta Emil on oppinu.
Monen kanssa ollaan sovittu että nähdään, mutta kun se päivä koittaa, mitään ei kuulu.
Tai sit ite oon joutunu siirtää päivää, ja sit ne näkemiset on aina jääny.
Facebookin maaliskuisten ryhmästä, oon löytäny kaverin, jonka tytär syntyi samana päivänä, kahdeksan tuntia aikaisemmin. Nähdään yleensä pari kertaa viikossa ja käydään vaunuttelemassa ja kahvilla.
Vielä ois tarkotus saada molempien miekkoset tutustumaan keskenään, niin voitais viettää sit aikaa porukalla.
Äitiys on ehdottomasti parasta mitä naisella voi olla.
Päivääkään en vaihtaisi pois, enkä palais mistään hinnasta lapsettomaan aikaan.
Teen vielä tähän loppuu tälläsen "Minä äitinä", mikä kiertää blogeissa. :)
1. Mitä teit ennen kuin sinusta tuli äiti?
Nukuin paljon enemmän, olin enemmän menossa paikasta toiseen.
Tein enemmän kotitöitä ja panostin itseeni.
2. Miten söit ennen kuin sinusta tuli äiti?
Pidemmän kaavan kautta.
Jaksoin kokkailla vähän vaativampia ruokia ja katsoin enemmän mitä syön.
3. Miten nukuit ennen kuin sinusta tuli äiti?
Pidempään!
Saatoin helposti nukkua vapaapäivinä yli 12 tuntia.
4. Miten hoidit itseäsi ennen kuin sinusta tuli äiti?
Kai sitä vois väittää et äitiyden myötä oon rupsahtanu :D
Ennen värjäsin hiuksia ja panostin niihin enemmän.
Myöskin meikkasin pidemmän kaavan mukaan, kävin kynsihuollossa usein ja jaksoin miettiä päivän vaatetusta ja asusteita enempi.
5. Miten teillä siivottiin ennen kuin sinusta tuli äiti?
Aikalailla samoiten kuin mitä nyt.
Nykyään en oo enää niin perusteellinen, koska sen ajan kun Emil nukkuu, käytän mielummin vaikka facebookkiin kuin imurointiin.
Nykyään tosin on siivottavaakin enemmän, kun on lelut sun muut.
Pyykkikonekin lauleskelee huomattavasti useammin kuin ennen.
Siitä lähtien, kun sinusta tuli äiti, onko..
Puklattu niin monesti että on turha edes yrittää laskea.
Oon onnistunu tän välttää :D
Kuolattu kyllä.
Ja nykyään kun meillä osataan jo päristä, niin kai sen voi sylkemiseks laskea.
Ei vielä, mutta eiköhän sekin aika koita.
Heti synnärillä ekan kerran.
Vaikka mä kuinka väistelen, niin pojan sihti on tarkempi.
Jep, joka päivä.
12. Miltä tuntuu syöttää nälkäistä lasta?
Se on yks parhaimmista tunteista, kun saa oman lapsensa tyytyväiseksi.
13. Miltä tuntuu olla äiti?
Upealta, sanoinkuvaamattomalta!
Vaikka raskasta onkin, niin poikasen hymy kyllä auttaa jaksamaan vaikka kuinka väsyttäis.
14. Mitä lapsesi osaa tähän ikään (mainitse ikä) mennessä?
Emil (reilu 4kk) osaa päristä niin, että esimerkiksi ruokaillessa ruuat on pitkin poikin äitiä ja poikaa.
Osaa kääntyä, tarttua leluihin ( ja etenkin viedä ne suuhun), nauraa, tunnistaa tutut kasvot..
Pitää itse tuttipullosta kiinni, osaa ottaa tutin pois ja laittaa takaisin suuhun ( mäihällä vissiin:D).