Saako parkua?

Mun olotila on tämä : 

kuva googlesta

Tekis mieli itkeä ja parkua silmät päästä, niin paljon mua väsyttää!
Poikasella on joku ihme tarve hakata, repiä hiuksista, potkia, lyödä.. Ja tietenkin KESKELLÄ YÖTÄ!
Hitto! Eilen siis poikanen vetäisi kunnon iltapalan, ja nukahtikin kiltisti.
Sitten kun itse meen nukkumaan kahdentoista kieppeillä, alkaa Emil pyöriä sängyssään ja aloittaa kiljumisen. Ei itkua, vaan suoraa kiljumista. Aikani siinä roikuin pinnasängyn vieressä, kunnes nostin viereen kun ajattelin että tottakai se nyt kainaloon nukahtaa. Paskat. Alkoi sit kolmen ja puolen tunnin helvetti.
Emil repi mua hiuksista, potki, löi, puri.. En todella tiedä, että mikä sillä oli hätänä viime yönä.
Maitoa en tarjonnut mutta ei se sitä vailla ollutkaan. Välillä makasi ihan rauhassa kainalossa, ja yhtäkkiä vetäisi selän kaarelle ja alkoi huutamaan täysillä. Heti tuli mieleen, että onko jotain allergiaa ja päässäni koitin miettiä, mitä kaikkea eilen syötiinkään. Ei tulllut mieleen mitään muuta kuin ruokailujen yhteydessä juotu tavallinen maito. Mutta miten se nyt yhtäkkiä näin vaikuttaisi, kun aiemmin ei ole tullut mitään oireita / ongelmia?

Tälläisinä päivinä sitä toivoisi, että poikasen isovanhemmat ja muut sukulaiset asuisivat samassa kaupungissa. Tai, että meillä olisi hoitajia jotka voisivat edes muutaman tunnin olla Emilin kanssa että saisi itse ihan vaan olla. Oon niin kateellinen kaikille jotka voivat vaan soittaa isovanhempia tai muita apukäsiä paikalle ja lähteä itse vaikka lenkille. Pöh. Ehkä joskus..

Lisää kahvia niin eiköhän tästä päivästä ehkä selvitä.

Emma

Ps. Niin, mun jutut on ilmeisesti taineet käydä turhan tylsiksi, kun edellisen postauksen jälkeen katosi neljä lukijaa? :( Parannusehdotuksia ja postaustoiveita otan ilolla vastaan! :) 

Alkuviikon höpinät

Maanantaina oli poikasen 10kk neuvola. Pakollinenhan se ei ollut, vaan neuvolantäti sanoi 8kk tarkastuksessa, että voin varata ajan mikäli haluan. Ja tottahan toki halusin tietää poikasen mitat ja käydä neukkutädin kanssa höpöttelemässä!

Pituus : 77,8cm 

Paino: 10865g

Pää: 45,7cm 

"Hienosti kasvaa. 

Konttaa. Tukien kävelee. 

Hapanmaitotuotteet aloitettu. Tavallinen maito 1.v. 

Viljoista ei enää oireita. 

D-vitamiini 10mg/vrk. Unipulmaa ajoittain." 

Hapanmaitotuotteita ollaan siis jo hyvillä mielin syöty, niinkuin taisinkin aikasemmin kertoa.
Emil on aivan hulluna raejuustoon! Sitä täytyy olla melkeinpä molemmilla lämpimillä aterioilla, muuten ei meinaa ruoka upota millään. Mutta, Emil antaa nykyään toisinaan jopa syöttää! Silloinkin siihen tosin vaaditaan se, että hän saa myös itse napostella suuhun ruokaa. Pelkkä syöttäminen on iso nounou!

Poikanen <3 Pikkukakkonen

Poikanen sai mummoltansa Nipsu-rummun

Yöt meni jo jonkin aikaa ihan superloistavasti, mutta nyt muutama yö taas on yhtä maitopullon perässä kiukkuamista. Enää en maitoa anna kuin aikaisintaan aamukuuden jälkeen, ja jos yöllä herää eikä millään rauhoitu, niin tarjolla on vain ja ainoastaan vesi ja tutti. Julma äiti ;)
Toisaalta eihän se nyt suuri vaiva itseltä olisi antaa sitä maitoa kerta yöhön, mutta toisaalta taas.. Hampaat kärsii, unet kärsii ja kun poikanen kuitenkin syö iltasin niin paljon, etten usko nälän olevan syy maitopullon haluamiseen. Enemmänkin se on vain se tapa, josta nyt yritetään kovasti päästä eroon.
Vai mitä te olette mieltä voiko poikasella muka olla nälkä, mikäli hän syö iltapalaksi esimerkiksi kokonaisen (tai kaksi) leipää, kananmunan, noin 2dl puuroa ja mandariinia?

Emil oppi muuten taputtamaan 6.1, en muistaakseni ole siitä kertonut.
Kaikista koomisinta on, kun tyyppi tekee jotain kiellettyä niin itse sitten sille taputetaan hymy korvissa. Yritä siinä sitten olla pokerifeissinä :D 

:DDDDD näitä tälläisiä kuvia löytyy vaikka kuinka, aina yhtä hauskoja! 

 Mä oon kovasti miettinyt opiskelemaan tai töihin lähtemistä.. Ainoa ongelma on, että minnes mä nyt mukamas töihin menisin, saati sitten minne hakisin opiskelemaan?

Reuman kanssa kun ei kovin ruumiillisessa työssä olla, ja sellaista hoitoalalla viime vuodet ennen raskautta tein. Plaah... Mutta sit taas, en haluaisi vielä laittaa poikasta päiväkotiin.. Toisaalta sitten, ei tässä oikein juhlimista ole taloudellisesti. Niin on tiukkaa, ettei eläessäni oo aiemmin ollut. Jokainen sentti pitää lähestulkoon laskea ja tarkkaan miettiä miten pärjätään. 

Nyt tuntuu kuuluvan sen verran vaativa ÄITTIIII- huuto olohuoneen puolelta, että parempi mennä!

Emma

Vuoden 2013 ensimmäinen postaus

Minä ja Emil toivotetaan kaikille hyvää alkanutta vuotta 2013!
Tässä on viimeinen viikko oltu vasta kotona reilun viikon reissun jälkeen, joten tekstitkin jääny kirjottelematta kun ollaan koko perhe nautittu vaan kotona olosta ja rennosti ottamisesta.
Miekkonenkin oli lomalla vielä viime viikon, ja tänään meillä alkoikin normaali arki, kun miekkosen koulu ja työt alkoivat taas. 

näissä tunnelmissa lähdettiin ajelemaan Joensuusta kohti Jyväskylää

poikanen leikkii mun vanhempien luona samoille legoilla kuin millä itse pienenä leikin <3

Vuosi vaihtui Vantaan puolella, Annmarien miehen vanhempien luona.
Nelistään me siellä siis oltiin, kunhan lainailtiin taloa ;)
Raketteja ei tainnut pelätä muuta kuin koirat, mutta pieni Lilli nukkui alkuyön huonosti kun pauke oli suurimmillaa  :/ 

Sen suurempia uuden vuoden lupauksia en tehnyt, koska harvoin ne on oikeesti pitäneet kahta viikkoa kauempaa. Nyt kuitenkin päätin, että turha on valittaa maharöllykästä jos sille ei mitään tee. Eli valitus sikseen ja hommiin, tai sitten valitus saa jäädä kokonaan ja röllykkä hyväksyttävä!

Emil nousee seisomaan jatkuvalla syötöllä, välillä jo ilman tukeakin. Lyhyitä aikoja seisoo myös ilman tukea, mutta askelia ei ota muuta kuin tuen kanssa, onneksi!
Poikasella on myös ihan tajuton temperamentti! Miten ihmeessä uhmaiästä tullaan selviimään?? :D
Selkeästi kun jotain päättää, niin se kans täytyy tapahtua. Ensin hyvässä hengessä, ja kun ei heti onnistu/ kielletään, niin alkaa jumalaton raivohuuto, hiuksista repiminen, selälleen heittäytyminen ja uusimpana pureminen. Miekkonen on vielä säästynyt puremisilta, mutta meikäläinen saanut niitä sitten senkin edestä kokea.  Very nice.
Yöt sujuu paljon paremmin entiseen verrattuna.
Muutama päivä mentiinkin niin, että nukuttiin yhdeksään, kymmeneen saakka. Nyt taas palattu samaan vanhaan ja herätys viimeistään kahdeksalta. Mulle ois kyllä kelvannut paremmin kuin hyvin nuo pidempään nukkumiset. :)

Nooralle iso kiitos haasteesta! Olenkin jo tehnyt tuon reilu kuukausi takaperin, joten sen voitte lukea täällä.

Nyt ruuan laittoon, alkaa isompi ja pienempi mies käydä kärsimättömäksi ;)

Emma

Stressi ohi!

Blogissa on ollut hiljaisuus, pahoittelut siitä. Joulusta tuli tänä vuonna jotenkin isompi stressi kuin mitä osasin odottaa. Lähinnä stressiä aiheutti Photoboxilta tilatut kuvat, joita odottelin hermoromahduksen partaalla postista saapuvaksi. Olin jo aivan varma, ettei kuvat ehdi tulemaan.
Kuvat siis olivat olennainen osa isoisovanhempien ja isovanhempien lahjoja.
Mutta, ne onneksi saapuivat ja hiki hatussa kiireellä paketoin kaikki sukulaisten lahjat jotka lähtivät äitini mukana Jyväskylään. Tuli kyllä kiire viedä ne äidille, mutta ehtivät kuitenkin ja sehän se pääasia. Lahjojen ulkomuoto ei niin hivellyt silmiäni, eikä todella ollut sitä mitä suunnitelmissa oli. Mutta, ajatus tärkein, ja varmasti tykkäävät saajat lahjoistaan.

Tällä viikolla joulustressin lisäksi ehdittiin kuitenkin käydä moikkaamassa Annmarieta ja Lilliä kahvittelun merkeissä. :)

Eilen sitten matkattiin poikasen kummisedän kyydillä Joensuuhun auto täynnä. Emil sai miekkosen isältä etukäteen joululahjaksi uuden istuimen, ja se vei yllättävän paljon tilaa. Lisäksi kummisedän siskon kaveri matkusti kyydissä, joten meidän pieni perhe ahtautui takapenkille koiraa myöten.
Matka meni hienosti kahdella pysähdyksellä ja parilla kiukulla, tällä kertaa kiukun aiheutti Emil, ei äiti ;)

Eilen kun oltiin perillä, käytiin miekkosen kanssa kaksin saunassa. Voi että miten se pieni hetkikin kaksin teki hyvää parisuhteelle. Viime aikoina parisuhde on jäänyt taka-alalle lähinnä väsymyksen takia. Mutta, nyt voi eilisen ja tän päivän perusteella sanoa että sillä saralla pyyhkii hyvin :)
No niin, eilen sitten saunan jälkeen miekkosen kavereita tuli käymään tässä anopin luona. Niinpä me sitten jätettiin poikanen mummin huomaan ja lähdettiin moikkaamaan muita tuttuja yhden Tommin luokse. Siinä vähän mietin, että mitä hittoa mä teen kuuden jätkän laumassa kuuntelemassa pieru- ja pelijuttuja. Onneksi sitten miekkosen kaverin entinen tyttöystävä soitti että tulisinko käymään ja jos lähdettäisiin käymään keskustassa.
Niinpä me tyttöset laitettiin pakkelit naamaan ja lähdettiin baanalle. :)
Oli ihan huippuilta! Törmäsin sattumalta myös mun lapsuudenystävään ja senkin kanssa ehdittiin tovi höpötellä, kunnes taas alkoi tanssijalkaa vipattaa. Nyt voin sanoa, että on niin rento olo, vaikkakin edelleen pieni päänsärky havaittavissa.

Huomenna sitten lähdetään miekkosen isovanhemmille Ilomantsiin aatoksi. Sinne tulee myös anopin veli ja sisko lapsineen. Mä niin toivon että saan kinkkua! Se on mun suurin huoli tällä hetkellä. Kuulemma kinkkua on, ja jos ei olisi, niin miekkosen isän luona sit käyn kinkkuvarkaissa. :)
Äitillekin jo soitin että mulle täytyy säästää kinkkua kun Torstaina Jyväskylään ajellaan.

Mutta nyt täytyy lähteä ylipuhumaan miekkosen veli auton rattiin ja McDonaldsiin, mun ois ihan pakko saada nugetteja!

Emma

Karhupoika sairastaa vol1193850

Lauantaina käytiin poikasen ja kaverin kanssa Itä-Helsinkiin avatussa Hoplopissa.
Alkuun Emil ihmetteli pallojen määrää, mutta sitten niitä olikin kiva katsella ja heitellä ympäriinsä.
Muutama ilonkiljahduskin saatiin :)
Vähänkö mä odotan, että Emil kasvaa muutaman vuoden niin voin sit poikasen varjolla mennä itekin sinne isompien puolelle laskee mäkiä. Miksei tälläsiä ole ollut silloin kun mä olen ollut pieni?
Ainoastaan mäkkäreihin tuli lasten leikkitilat, ja niihinki mä olin jo liian vanha.. Katkera? Joo, kyllä.

Mulla vähän särähti korvaan tän mun kaverin lause. Se ei sillä hetkellä menny mun jakeluun asti, mutta myöhemmin sit aloin sitä miettimään.
"Kuin säälittävää, oon Lauantai-iltana jossain Hoplopissa ku voisin olla juomassa kaljaa".
Mitä säälittävää on olla juomatta?
Onkse niin kivaa juoda joka viikonloppu pää täyteen ja sit soittaa seuraavana päivänä et on huono olo ja arvaa mitä ja sitä ja tätä..
Eikse sit oo säälittävää ettei oo muuta tekemistä ku juoda sitä kaljaa?
Ja siis etenkin kun tää kaveri ihan itse ehdotti että tehtäsiin jotain, kun hänen ei tehny sitä kaljaa mieli..
Joo.
Kaikki varmaan tajusi mun pointin tässä asiassa.

ensin ihmeteltiin...

..ja sitten tajuttiin että "hei, täähän on kivaa"!

Eilen meillä oli Emilin 8kk neuvolalääkäri.
Mun, miekkosen ja Annmarien arvaukset poikasen mitoista meni kyllä niin metsään kuin vain voi.
Eihän tuo ole kasvanut juuri mitään.. Tai siltä se musta tuntuu. Kovin kehuivat kasvua ja kehitystä, niin terkka kuin lääkärikin.
Emil painaa nyt siis 10,1 kg ja pituutta löytyy74,6cm.
Luulin, että painoa olisi tullut ainakin 10,5kg ja pituutta ehkä 77cm.
Noh, vajaa kilo ja reilu sentti pituutta kahdessa kuukaudessa.
Lääkärin tekstistä en muuta selvää saa, kuin että hienosti kasvaa ja kehittyy.
Saatiin nyt lähete verikokesiin keliakiaa ja muita allergioita selvittämään.
Vaikkakaan useimmiten niitä ei näe verikokeista, enkä mä mitään keliakiaa edes epäile.. VIlja-allergia ja keliakia on ihan eri asia.
Juu-u. Emil ollu nyt flunssassa yli viikon. Kaks kertaa lääkärissä käyty, ja ei mitään antibioottia.
Yskä on kova ja nenä vuotaa ku hanasta.
Eka lääkäri sanoi että kurkku punottaa ja eihän lapsi voi olla kipeä kun kädetä on lämpimät.
NO EIKÖ NE KUULUKIN OLLA JOS JUST OTIN RUKKASET KÄDESTÄ POIS??
Jep.
Sit tää neuvolalääkäri eilen sano et keuhkoista kuuluu vaikka ja mitä, mutta seurailkaa.
Joo. Kauanko? Eiks viikko ja kaks päivää kovaa yskää ois jo tarpeeks että saisi sen hiton antibiootin?

Nyt ehkä vois vetästä taas henkeä, ettei verenpaine yllätä ;)
Parin tunnin päästä lähdetään näkemään Annmarieta ja Lilliä.<3
Sit käytetään Emil verikokeissa, voi pientä reppanaa.

Emma

Uusi rakkaus

Tässä on mun uusi rakkaus. <3 Nokia Lumia 800.
Sain miekkoselta tuon synttärilahjaksi. Vielä en oikein osaa käyttää, mutta eiköhän se selkene.
Mulla on ollu Samsungin puhelin monta vuotta, joten kestää vähän taas totutella Nokiaan.

Eilinen päivä oli mulle ihan "normi"-päivä. Enemmän muut hössötti synttäreistä.
Miekkonen piti vapaapäivän ja haki aamupäivästä tuon mun lahjan.
Kaveri laitteli onnitteluviestiä ja kysy että jospa lähtisin Itikseen kahvittelee.
Ja niin me siis A:n, sen hoitolapsen ja Emilin kanssa istuttiin hetki täpötäydessä kahvilassa. Emil veti jotain ihme raivareita eikä ois halunnu istuu rattaissa.. Omituista, koska ennen meillä ei tätä ongelmaa ole ollut.
Noh, illalla sit kiukkusin miekkoselle väsymystäni Emilin kitinöistä johtuen.
Mun pitäis kyllä kuulkaas oppia pitämään suutani vähän pienemmällä joskus. Voikohan temperamenttisuutta ja äkkipikaisuutta lahjoittaa pois?

Kohta kello lyö kahdeksan, joten terveyskeskukseen soittoa. Pakko käydä näyttämässä poikasen korvat.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Emma

Hola!

Tainnut viikko vierähtää viime postauksesta. Ellei enemmänkin..
On ollut aikamoista haipakkaa taas nää meidän yöt.
Poikanen ehti nukkua jo tosi hyvin noita öitä, mutta nyt meihin molempiin on iskenyt pirulainen nimeltä flunssa. Etenkin poikasella nenä vuotaa yötä päivää. Ei auta Baby Mist suihkeet ja rään niistäminenkään.
Huutokonsertti on öisin taattu kun ei hengitys kulje kunnolla. Mamman raukkaparka. <3

Oltiin viikonloppuna Valtterin kirppiksellä, ja kerrankin mä löysin kaikkea tarpeellista.
Rahaa tais mennä yhteesä 14e ja saldona oli : yökkäri, syöttötuolin pehmuste, hanskat, body, housut, parit sukat, soiva lelu ja alla näkyvä menopeli josta kuuluu lauluja ja ääniä. Poikasen mielestä huippu juttu, mun mielestä taas tosi rasittava.

Pää on taas kolissut huolella kun kaikkea vasten pitää nousta. Tottakai just sillon kun äiti on vaikkapa vessassa. Tuo menopeli, jota usein mopoksi kutsutaan, on nyt meidän vierashuoneessa "piilossa".
Emil siis tosiaan nousee kovasti ylös. Jalassa roikkuu koko ajan pieni termiitti, ja housuista onkin hyvä ottaa tukea. Kävelykin luonnistuu tuettuna jo mallikkaasti. :)

Eilen tein meille pikaruokaa : spaghettia ja jauhelihakastiketta!
Vinkkinä muuten tuohon ruskeakastikkeen tekoon, jos sattuu käymään niin että se jauho tuppaa paakkuuntumaan. Paista jauheliha ensin erikseen, ja sit sipulit erikseen.
Sipuleiden sekaan sit jauhot ja vesi :) 

Meikäläisellä on tänään 25 vuotis synttärit.
Apuva. Ahistaa.
Tuntuu jotenkin vanhalta.
Ja siis tiedoksi, mulla on ollu "ikäkriisi" siitä lähtien, kun täytin 20vuotta.

Hajusta päätellen poikasella näyttäis olevan paketti housuissa valmiina.. Sillä onkin hyvä aloittaa päivä :D

Emma

Torstaita!

Niinkuin kuvista näkyy, Emil kovasti yrittää nousta. Siinä joskus onnistuukin ilman, että pää kolisee lattiaan. Mutta kyllä tällä äipällä ainakin on sydän syrjällään, eikä siitä paljoa mihinkään lähetä kun ei tuo tasapaino kovin vankalta vielä näytä. Eikä tarviikaan. :)
Verhoissa on kiva myöskin roikkua. Ne lähti tänään osittain irti, ja samassa meinasi tippua kaksi kukkaa jotka onnistuin kuitenkin pelastamaan. Koiran kupitkin kaatunu ( oma moka kun unohdin ne lattialle), muovipussit levitelty ympäri huushollia, laatikot availtu ja niitä paukuteltu.
Uusin keksintö on ovet ja pikkukivet..
Voi elämä, mihin sitä vielä tässä joutuukaan! 

Niin ihanaa kun poikanen kehittyy ja kasvaa,

 mutta toisaalta mulla on ihan järjetön ikävä sitä kun se oli ihan pieni vauva. 

Se on todellakin totta, että vauva-aika menee tosi nopeasti. 

Ei sitä sillä hetkellä niinkään tajua, 

mutta näin jälkeenpäin ajateltuna tää 7,5kk on menny ihan hurjan nopeasti. 

Emil nukkuu yöt tosi hyvin entiseen verrattuna. Silti jostain ihmeen syystä oon ite koko ajan tosi väsyny.
Ne aamupäivän päikkärit nukutaankin yleensä yhdessä. Huomenna ne jää väliin, joten oon sitten iltapäivästä/alkuillasta valmis unten maille. Noina päivinä saa oikein tapella itsensä kanssa että pysyy silmät auki. Joo, nytkin kello on jo vaikka ja mitä, eli nukkumassa pitäis olla.

Viikon päästä Maanantaina on 8kk lääkärineuvola. Mä niiiin odotan sitä!
Tuntuu että tuo poikanen on kasvanu ihan hirveesti!
Pitkän aikaa on ollut käytössä 74cm bodyt, mutta nyt tuntuu että nekin on jäämässä pieneksi.
Viikonloppuna oliskin tarkoitus suunnata Valtterin kirppikselle, jospa sieltä löytyisi jotain kivaa :) 

Lisäksi, mulla on HIUSKUUME!

 Haluaisin niin paljon kaikkea uutta ja ihanaa, mutta en siltikään uskalla mitään tehdä.. Vanhuus ei ilmeisesti tule yksin, ja kaavoihin kangistuminen alkaa jo tässä iässä. :D
Jos ois ylimääräistä rahaa, laittaisin taas pidennykset. Oma hiusten kasvu on taas tyssänny ku seinään, joten kyllästyttää kun mitään ei tapahdu!
Väriksi haluaisin ihananihananihanan hiekanruskean, mikä mulla oli viime vuoden keväällä ( kunnes sit typeränä aloin ite värjäämään ja siitä tuli lähes musta.........). 

kuva googlesta

Ton tyylistä väriä haen, mutta enemmän erivärisiä raitoja, että ois vähän elävämmän näköinen..
Saahan sitä haaveilla, ehkä mä joku päivä vielä yritän toteuttaa hiusunelmiani.
Otsahiuksetkin ois kivat. Huono puoli niissä on se, että menis maksimissaan viikko kun kiroaisin niitä ja toivon etten olisi leikannut.

Näihin hiustunnelmiin, öitä :)

Emma

Tiistaita!

Soitin eilen neuvolaan näistä mun "epäilyksistä" viljojen suhteen, joista siis jo aiemmin oon neuvolaan sanonut.
Täti langan päässä ihmetteli että miten keksin tällästä edes kokeilla ja "onnitteli" että yöhuutojen syy selvisi näinkin "helpolla".
8kk neuvolalääkäri on kahden viikon päästä, joten siellä sitten lääkärin kanssa jutustellaan jatkosta.
Helsingissä allergisille lapsille kuuluu ravintoneuvonta, jonne saa neuvolasta lähetteen.
Jonot on kuulemma monta viikkoa pitkät, saapa siis nähdä milloin me sinne päästään.
Tuottaa aikamoista päänvaivaa tutkia kaupassa jokaisen paketin ja purkin selosteet että mitä ne sisältää.
Koska riisistä tai maissista ei oo tullu oireita, niin neuvolantäti suositteli maissijauhoista tehtävää puuroa.
Eilen sitä ostin ja testattiin iltapalaksi. Ekat kaksi lusikkaa meni moitteettomasti alas, mutta sitten poikanen katsoikin vähän kieroon ilmeellä ; "mitä hittoa sä äiti mulle syötät!".
Mut alas meni iso kupillinen kun vähän huijasin ja kikkailin. Itse maistoin myös, enkä voi sanoa että siitä mitään makuelämystä saisi. Tottakai se varmaan maistuisi paremmalta kun tekisi maitoon ja laittaisi suolaa, mutta hyhhyh. Jos poikanen ei sitä jatkossa halua syödä, niin en kyllä "pakota".

Toissailtana Emil vähän "sormiruokaili" iltapalaksi porkkanaa, mustikoita, banaania, omenaa, päärynää.
Lusikasta itse kippailin mukaan ruusunmarjasosetta.
Sotkuhan oli melkoinen! Käsivarsia myöten oltiin kuivuneessa banaanissa.
Onneksi koira tajusi että se voi niitä lattialle tippuneita porkkananpalasia syödä, joten auttoi vähän siivouksessa :D 

Jossain postauksessa muistaakseni oon kertonu noita meidän koiran mielenosotuksista.
Aiemmin se on olltu sitä merkkailua ja haukkumista.
Nyt oon huomannu että helposti näyttää Emilille hampaitaan ja pari kertaa oon saanu käden työntää väliin kun näyttänyt vähän arveluttavalta.
Aapohan on siis puolisokea. Yhdellä silmällä elelee, ja siinäkin on kaihi.
Joten koira on tosi säikky ja arka, enkä yhtään ihmettele että säikähtää kun poikanen hurauttaa vauhdilla ohitse. Mutta sit taas, lapsen turvallisuus ennen kaikkea.
Joten mitä tässä nyt sitten tekisi?
Merkkailu on nyt loppunut ( jos ei eilistä lasketa ), mutta joka kerta kun alan laittamaan Emiliä päiväunille, alkaa haukkuminen. Koira tuijottaa suoraan silmiin ja räksyttää. Ja se jos joku on ÄRSYTTÄVÄÄ!
Mutta sitten taas välillä, se on ihan kaveria Emilin kanssa. Menee nuolasemaan varpaista, ja jos Emil nukkuu vaikkapa sohvalla päiväunia niin koira asettuu viereen.
Tänäänkin leikkivät keskenään oikein sovussa. Aapo oikein vei lelua poikaselle, joka sitten piti siitä kiinni ja näin olikin vetoleikki valmis.
Silti, huolettaa isosti! Vaikka Aapolta puuttuu hampaita aikalailla, ei se tarkoita etteikö se sais halutessaan vahinkoa aikaan. Pattitilanteita.. Koira on kuitenkin vasta kuusi vuotias ja silmää lukuunottamatta täysin terve.

Kun oliskin joku tuttu joka voisi Aapon ottaa. :/ 

Tänään Emil nousi ihan itse polviseisontaan. Aiemmin mun jalkoja vasten noussu, mutta tänään nousi ensiksi säkkituolia vasten ja sitten sohvapöydästä tukea ottaen. Hui miten mua jännitti katsoa sitä vierestä! :D

Missä on mun pienenpieni vauva?? 

Siskoni lähti Emilin kanssa itikseen shoppailee ja miekkonen tulee kohta töistä.
Eli ruokahommiin ja jos sit vähän imuriakin vilauttais.

Emma

ruokavaliota ja konttaushommia

Emil on nukkunut nyt paremmin, kun en oo iltaisin antanut mitään viljapainotteista. Päivälläkin olen ne kyllä jättänyt niin minimiin kuin mahdollista.
Toivottavasti tää on vaan jotain mun vainoharhaa, eikä olis mitään allergiaa.. Mut aika "selvää" tuo on, että jos illalla syö kaurapuuroa ja yön huutaa, ja sitten kun ei syö niin yö menee paljon paremmin.
Pöh. 

Poikasen "ruokaremontin" lisäksi, oon alkanu tarkkailee omia syömisiäni.
Äskenkin miekkonen tilasi pitsaa, mua ällötti pelkkä ajatuskin, jee!
Kiloklubin avulla on helppo katsoa kaloreita ja liikuntamääriä.
Joskus pari kuukautta sitten, laittelinkin ahkeraan kaiken ylös mitä suuhuni pistin. Sitten jostain syystä sivusto ei hetkeen toiminut. Hermothan siinä meni ja vannoin etten enää tuota sivustoa avaa, kun ei kerta toimi kunnolla. Ja niin sitä vaan siellä ollaan, taas.
Nyt oon kahtena iltana tehny kyykyt, vatsat, punnerrukset (sen huiman kuusi kappaletta mitä jaksan)
ja selkiä.
Aamusin pelkät vatsat.

Poikanen on alkanut kovasti treenata konttailua.
Reilun kuukauden (?) heijannut itseään konttausasennossa. Unissaan muutamat kerrat selkeästi kontannut, samalla ulisten raivoisasti.
Eilen Emil sitten pääsi huimat kolme askelmaa kontaten eteenpäin!
Tänään taas on ollu yritys kova, mutta kun lattia luistaa ja hermothan siinä menee.
Tässä muuten miettiny, että taitaa olla poikanen periny äidiltänsä hermojen menettämisen taidon, mikäli ei asiat heti onnistu.
Yritin eilen ettiä konttaussukkahousuja, mutta enpä mä tietenkään mistään niitä löytänyt.
Eli jos joku tietää mistä löytyisi, saapi vinkata! :) 

Emil meni vartti sitten päiväunille, pitäis äkkiä mennä itsekin ja koittaa unta. Ihan vaan varulta ens yötä ajatellen, mikäli se ei mene niinkuin leffoissa.

Huomenna on isänpäivä, minkälaisia suunnitelmia teillä on isien varalle? :) 
Emma

Kuulumisia

Käytiin tossa yks päivä ihanaisten Annmarien ja Lillin kanssa syömässä Memphisissä.
Piti tosiaan olla aika reumalääkärille, ja Amin piti olla sen aikaa Emilin kanssa että allekirjoitan muutaman paperin.. No, tää tutkimuslääkäri sit ei vaan maininnu että multa olis tällä kertaa otettu verikokeet ja röntgenit. AIkaa olisi menny 2-3h.. Joten, skipattiin ja siirrettiin Maanantaille.

Ihana Lilli. <3

isännällä tuima ilme

aamulla löytyy tällänen hymymies pinniksestä

Emil on välillä varsinainen kauhukakara! "Innolla" odottelen uhmaikää. Meinaan nyt menee jo koko jätkä jäykäks, selkä kaarelle jos ei saa tahtoonsa läpi. Kovasti yrittää myös ruuan kanssa nirsoilla.
Eilen ei suostunu syömään juurikaan mitää. Lounaalla veti kyllä pastaa ja kanaa, päälle hedelmäsoseen.
Päivällisellä ei sit kelvannu lihaperunasose, eikä illalla puuro.
Mentiin sit maitolinjalla loppuilta. En haluais opettaa siihen, että jos joku vaihtoehto ei miellytä, niin sit saa jotain "muuta ja parempaa". Välillä kyllä sorrun siihen (etenkin iltaisin), koska en halua yöllä herätä miljoonaa kertaa antamaan maitoa sen takia, ettei kaurapuuro kelvannut illalla.

Yöt meillä on ihan hirveitä. Täytyy taas nostaa hattua niille koliikkivauvojen vanhemmille, jotka valvovat monta kuukautta itkun saattelemana. Meidän valvomiset on pieniä siihen verrattuna, mutta tottakai tuntuu itsestä suurilta. Oon vaan niin kyllästyny! Ei poikasella välttämättä nälkä ole, kunhan haluaa möyriä ja kiljua keskellä yötä.
Tän viikonloppua miekkonen on ollut Ruotsissa, joten kuvittelin että jos otan poikasen viereen, niin se nukkuu paremmin. Joo, ehkä se nukkuki. Mun unista ei tietookaan kun piti vahtia et millon tippuu sängystä. Niin kovasti tuo unissaan liikkuu.
Ehkä tää tästä joskus helpottaa.. Unikoulua ei viittis oikein vielä aloittaa, kun on ite niin väsyny niin turhautuis vaan samantien..

ekaa kertaa kaupan kärryissä istumassa

Tein yks ilta aivan IHANIA katkarapunyyttejä!
Eli jos vähäänkään katkaravuista tykkäät, niin suosittelen kokeilemaan.

Katkarapunyytit

1pkt lehtitaikinalevyjä
1 pss katkarapuja
1 pkt katkaraputuorejuustoa
juustoraastetta
mustapippuria
voiteluun kananmunaa

Ekana sekoitin katkaravut ja tuorejuuston keskenään.
Sitten leikkasin lehtitaikinalevyt neliön muotoisiksi, ja keskelle laitoin katkaraputuorejuustoa.

Päälle vähän juustoraastetta ja ripaus mustapippuria. Kulmat painoin keskelle kiinni.
Lopuksi voitelin kananmunalla, ja heitin uuniin 225 asteeseen noin 10 minuutiksi.

Eilen Emil maalaili sormiväreille isänpäiväksi papoille ja isopapoille taulut :)
Voi sitä sotkun määrää, syöttötuolin tarjotinkin on entinen kun kuvittelin et hyvin se siitä irtoaa.
Eipä irronnu. Olis ensin varmaan pitäny pestä syöttötuoli Emilin sijasta.

Aamupuurohommiin, jos vaikka poikasellekin kelpais..
Ja ennen sitä, muistuttelen että Jasminan blogissa  on meneillään arvonta. Hophop sinne siis!

Emma

Reissussa!

Ensimmäistä kertaa kaukojunassa

Jyväskylän maisemissa vietettiin päivää vaille viikko.
Junamatka meni alkukohellusten jälkeen oikein hyvin. Hienosti jaksoi poikanen istua junassa, vaikkakin viimeinen puoli tuntia oli kitinäkonserttia.
Lemmikkivaunussa kun oltiin, niin tottakai täynnä koiria jotka sitten haukkuivat minkä kerkesivät.
Emil ei onneksi koiria pelkää, mutta päiväunista ei juurikaan mitään tullut.

kävely ois kivaa!

juuri heränneenäkin hymyilyttää

mummolassa

Isomummo Anjan sylissä

emil ja mun kummityttö

Enon sylissä

ensilumi

Viikko sisälsi PALJON sukulointia, linja-autossa matkustamista ja kiukkua.
Eikai nuo kiukkuilut Emilin kohdalla ihme ollu, kun joka päivä vähintään kahdessa paikkaa vietettiin tuntitolkulla aikaa. Rytmit kärsi, ja sen kyllä huomasi sit yöunissakin.

Poikanen veti iltaraivoja ekana iltana vanhempieni luona, ja äitini sitten kysyi että mitä iltavellissä oli.
Noh, riisiä ja vehnää.
Sanoi että kuulostaa siltä että mahaan sattuisi ja pikkuveli kuulemma raivohuutanut samanlailla vehnästä.
Joten, vehnävelli pois ja kas kumma, raivot loppui.
Suututtaa kyllä niin paljon, että monta viikkoa huudattanut poikasta riisivehnä- vellin takia, enkä edes tajunnu mitään :(  Eikä tuo vehnä käyny mielessäkään..

Mun mummo oli ostanut Emilille toppahaalarin! On kyllä kuin tehty Emilille.
Vähän on vielä iso ( kokoa 80cm), mutta ainakin alle mahtuu kovemmilla pakkasilla haalaria alle.

Poikaselle nousi kuume, joten lähdettiin sitten päivää aikaisemmin kotiin kun päästiin iskän kyydillä.
Voi sitä hihkumisen määrää kun pikku-ukko näki isänsä ja tajusi että ollaan kotona :)

Emil täytti tänään 7kk, ja sen kunniaksi käytiin laskemassa liukumäkeä ja keinumassa.
Emil on jo niiiiiiiiiiiin iso!
Kovasti hinkuaa ylöspäin, ja pitkiä aikoja seisookin itsekseen. Tosin, mua se vähän jännittää aina ja oon siinä ihan lähellä nappaamassa kiinni jos meinaa kaatua.
Konttaus onnistuu unissaan, mutta hereillä ollessa se käsien liikuttaminen unohtuu ja sitten ollaankin lattialla naamasillaan, huudon saattelemana.
"Äitiä" hoetaan aina välillä kovastikin. <3

Nälkähän tuo ois, jospa sitä sit ruuan laittoon :)