Kuulumisia!

Heipsankekkaa!

Sama virsi taas: "mun on pitäny tulla kirjottaa monesti.." jnejne.
Joku ihana anonyymi huuteliki meidän kuulumisia joku aika sitten.
Päivät ne vaan kuluu hujauksessa, ja tuntuu ettei töissä käynnin ja kotitöiden ohella jää yhtään ylimääräistä aikaa kun huushollissa vipeltää myös reipas puolitoista vuotias.

Emilin päiväkodin aloitus takkusi urakalla ja kerkesinkin jo miettiä, että oliko töiden ja päiväkodin aloittaminen sittenkään kovin fiksua.
Ensimmäisen kuukauden Emil tosiaan kirjaimellisesti roikkui lahkeessani aina aamuisin päiväkodin eteisessä.
Kun päiväkotia oli takana yksi kuukausi ja yksi päivä, jäi poikanen ensimmäistä kertaa hymyissä suin vilkuttamaan äidille. :')
Viime viikolla yhtenä aamuna taisi tulla "äiti, eeeeeei!", mutta tällä viikolla on joka aamu jäänyt tyytyväisenä hoitotätien huomaan.
Kuulemma nukkuu päiväunet hienosti, leikkii muiden kanssa, ja jopa syö aamupalapuuronkin! Kukapa olisi uskonut? -Ei äiti ainakaan!

Ensimmäinen vanhempainiltakin oli pari viikkoa sitten.
En mitenkään päin voinut uskoa, että MINÄ olin paikalla VANHEMPANA, enkä henkilökuntana.
Noh, näihin vissiin täytyy totutella.

Tässä taannoin, siskoltani oli unohtunut hiustenleikkuun yhteydessä suihkepullo pöydälle.. Lopun arvaattekin alla olevista kuvista :D
Emil hoksasi, kuinka sitä vettä sieltä tuleekaan.. Lopputuloksena oli iloinen, mutta erittäin märkä poika.

Elokuun lopulla, meikäläisen sormeen ilmestyi tuollainen rinkula ;)
Yhteinen päätös oli, joten mitään romanttisia kosintoja ei meillä harrastettu.

Töissä on mukavaa, ja oon viihtyny ihan älyttömän hyvin!
Voin sanoa käsi sydämellä (poikasta yli kaiken rakastaen), että työnteko on lastenleikkiä verrattuna kotiäitiyteen. Vaikka kotitäitiys olikin ihanaa, oli se myös todella raskasta.
Töissä mieli lepää, ja kotonakin on kivempi olla kun ei ole tuijottanut samoja seiniä aamusta iltaan.

Ulkoilut on jääneet harmittavan vähälle viime aikoina.
Työpäivän jälkeen on niin poikki, että ennemmin sitä kokoaa poikasen kanssa palapeliä,rakentaa tornia tai potkii palloa, kun että alkaisi siihen pukemisrumbaan jota tämä vuodenaika valitettavasti vaatii.
Nykyään Emil vihaa pukemista. 

Voi että miten tänäänkin sain taistella, että päästiin ulos ja kauppaan.
Hanskat revitään sitä mukaa pois kun ne käteen saakka saa. Puvun vetskari avataan, pipo lentää, kengät on hanurista jne.. Ou mai, mitä talvi vielä tuokaan tullessaan.

Töissä on aina perjantaisin perjantaipulla. Se voi olla perinteinen voisilmäpulla, tai sitten leivos.. Tai esimerkiksi tuollainen ihana mustikkamuffinsi. Ei paljoa auta Perjantain työpäivät meikäläisen kilojen hallinnassa pitämiseen. 

Emilillä on uhma vain lisääntynyt. Joka ikiseen asiaan mitä äiti tai isi sanoo, täytyy vastata "ei"..
Jokaikistä kiellettyä asiaa täytyy tehdä uudestaan, ja uudestaan.
Ei auta jäähyt, kiellot.. Ehkä uhkaus, kiristys ja lahjonta tehoaa sitten vähän vanhempana? :D
No ei.. Kovasti yritän (ja yritetään) pitää kuria yllä ilman periksi antamista.
Se on yllättävän vaikeaa! Ennen äitiyttä työskentelin paljon lasten parissa, ja kummasti sitä aina ajatteli että "sit ku mulla on oma lapsi, ni mä en varmana..." Ja kas kummaa kuinka helppo sitä olisikaan periksi antaa. Myönnetään, periksi on tullut annettua, ja senkös poikanen tietenkin muistaa.
Sehän on mielestäni suuri virhe antaa jossain joskus periksi.
Ei muuta kun pitkää pinnaa ja toivoa siitä, että tuo lapsi joskus kuuliaisena tottelee.
Toisinaan, kun kiellän ja Emil totteleekin ekasta, meinaan kirjaimellisesti pyörtyä. Hyvä ettei silmät pompsahda päästä ulos kaikesta yllättymisestä. Hah. :)

No mutta, sekava postaus, mutta tulipahan vähän kirjoiteltua kuulumisia :)

Emma

Meidän kesä

Heipsankekkaa pitkästä aikaa!
 Meidän kesä on ollut yhtäaikaa todella tylsä ja silti mukava!
Useimmin kun kerran olen pyörinyt itsesäälissä tylsyyden keskellä tuijotellen seiniä. Sitten taas on ollut päiviä, jolloin päivät eivät olisi riittäneet mihinkään, vuorokauden tunneista puhumattakaan!

Meidän kesä on sisältänyt :

 laatuaikaa kavereiden kanssa..

 ..korkeasaarta anopin, miehen ja poikasen kanssa

 ..Jyväskylän reissuja pari kertaa

 Hiekkaleikkejä..

 

 Juhannuksen ostoksia..

 Pieniä hetkiä kummitytön kanssa..

 Juhannuksen hönöttelyä ( ilmeet kertkoon )..

 Paljon ulkoilua

 Kesäkuun voittokengät..

 kuumekin on ehtinyt yllättää..

 Kummitäti kävi myös leikkaamassa poikasen hiukset..

 Liian vähän auringon ottoa..

 Muutama lenkkikerta..

 Tulehtunut polvi..

 Bisnespuheluita..

 Laatu-aikaa papan kanssa mopoillen

 Pieniä iloja..

 Enon kanssa elektroniikkahommissa..

Meillä siis on ollut aika arkinen kesä. :)
Emil on kasvanut kovasti, enkä millään malttaisi odottaa 1,5v neuvolaa jolloin selviää sekä pituus, että paino!
Ainakin vaatekoko on useimmiten jo se 92, mutta myös suurin osa 86 kokoisista vaatteista mahtuu päälle.
Poikanen nukkuu yönsä pääsääntöisesti hyvin, noin 11h kerrallansa. Välillä toki on öitä kun hampaat tai painajaiset valvottaa, mutta valittamisen aihetta ei ole entiseen verrattuna. 

Puheentulo on tyssännyt melkein yhtä nopeasti kuin mitä se alkoikin.
Ensin tuli sanoja silloin tällöin, sitten useammin. Kas kummaa, nyt ei tule sanan sanaa.
Ainoa, mitä Emil hokee, on "ka" (=katso). Olen miettinyt, että vaikuttaako tuo jatkuva tutin suussa pitäminen puheeseen? Vielä ei ole ollut energiaa vieroittaa tutista, vaikka ehkä kyllä olisi jo aika.
Veikkaanpa vaan, että ilman tuttia ei poika nukkuis lähellekään näin hyvin.
Noh, edessä se on kuitenkin, joten toisaalta mitä nopeammin sen saisi alta pois, sen parempi.
Itse kun olen vasta uskaltanut alkaa nauttia kokonaisista öistä, niin ei houkuta ajatus entiseen paluusta...

Meikäläinen taas sitten painii reuman kanssa. Ylemmäs lisäilin kuvaakin kun piti käydä ottamassa kortisonipiikkiä toiseen polveen. Autsautsauts, ei ollut mukava kokemus se.
Lisäksi olen koittanut kiivaasti etsiä töitä, vaan kun ei mistään mitään irtoa. Haastavuutta tuo toki se, että työ ei saa olla fyysisesti raskasta, ei seisomatyö muttei myöskään istumatyö.. Joten..? 

Alkaa kyllä ideat olla vähissä. Äskenkin tuossa rustailin parit työhakemukset.
Emilille on haettu paikkaa lähipäiväkodista, ja olimme varasijalla Kesäkuussa. Johtajan kanssa sovin, että soittelen hänelle päin heti kun selviää saanko mahdollisesti töitä. Kuulemma paikka luultavimmin järjestyy.

Ehkä tämä tulevaisuus tästä selkenee. Stressi on kova, mutta ei auta ulinat markkinoilla. :)

Nyt on anoppi meillä kylässä vielä Tiistaihin asti, joten saa itse ottaa ihan rennosti!
Suunnitelmissa olisi ehkäpä huomenna Suomenlinna. Sunnuntaina sitten onkin miehen serkun rippijuhlat, toivottavasti Emil jaksaa kiltisti koko päivän.

Blogeista olen pitänyt ihan tarkoituksella taukoa, ja eilen illalla lueskelinkin paria blogia taaksepäin.
Mennyt hurjasti ohi teidän kuulumisia!

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Emma

Yksitoista kuukautta ja yksi päivä

Vuosi sitten olen postannut kirppislöydöistä ja kipeistä supistuksista. 

Tekstiä lukiessani, tuntui kuin se oli ollut ihan äskettäin. Niin elävästi muistan kun istuin kauppakeksus Columbuksen penkillä ja mietin että miten mä pääsen sen kivun kanssa kotiin saakka. Ja silti se pieni möhnijäinen siellä masussa antoi itseään odottaa vielä kuukauden päivät.
Ja nyt se masussa asunut pieni ihme, on jo 11 kuukautta ja yhden päivän vanha. <3
Mihin tämä kulunut vuosi on oikein mennyt? Nopeasti ainakin.

Emil otti ensiaskeleita Helmikuun alkupuolella. Ystävänpäivänä köpöttelikin sit jo pidemmän matkan.
Edelleen menee suurimmaksi osaksi kontaten, mutta välillä innostuu kävelemään pitkiäkin matkoja. Kävelyn alkaessa, ollaan toistaiseksi kolhuilta säästytty.

Lisäksi Emil osaa hirmu hienosti yhdistää sanat tavaroihin ja nimet ihmisiin. Välillä sitä ihan yllättyy kun muuten vaan höpöttää jotakin, ja poikanen meneekin tekemään sitä mistä juuri puhuin.
Esimerkiksi jos sanon, että "laitetaan sukat jalkaan", niin Emil menee sukkien luo ja laittaa niitä omien jalkojensa päälle. Voi mahoton. <3

Vauvat ovat tällä hetkellä se mikä hymyilyttää kovasti. Aina kun jossain on vauva, niin Emil osoittaa ja hymyilee kovasti. Samoin kun Muksu- hedelmäsoseissa on vauvan kuva, niin sitä pitää saada katsoa samalla kun syödään.

Kuvia näyttäessä, Emil tunnistaa tutut kasvot.

Tällä hetkellä eläimistä suosikkeja on puput ja koirat. Ulkona kun tulee koira vastaan niin jo on leveä hymy naamalla, ja hihkuminen alkaa samantien.

Herra Hakkaraista Emil kutsuu nimellä Hakkai tai Hakka.
Äiti on useimmiten äittä, äitti, äijjä, ätä.
Isiä ei vielä selkeästi tule, mutta isikin on Ish ( tai jotain sinne päin ).
Täti on tättä, maito on mamamamam ja nälän iskiessä kuuluu manmanman ( namnam ) tai käkkäkkääkää.
Kakka on selkeä kakka, ja sitä on kiva huudella silloinkin kun se kakka ei siellä vaipassa ole.
Kylpyyn mennessä Emil hokee "kypkypkyp".

Maissinaksujen sijainnin poikanen tietää tarkasti, ja kun tulee tarve saada sellainen, mennään kaapin eteen seisomaan, osoittamaan ja kovaänisesti huudetaan nannanananann.

Meidän pieni tohottaja, tänää siis 11kk ja 1pv. Nyt olisi jo korkea aika alkaa suunnitelemaan tulevia 1 vuotis kekkereitä. Pieni visio jo löytyy, mutta toteutus onkin sitten eri asia.

Viikonloppuja! <3

Emma

Pulkkamäessä

Meidän piti tänään nähdä Annmarieta ja Lilliä, mutta koska meillä oli täällä aamuyöstä ripaskashow, niin en sitten uskaltanutkaan lähteä. Eilen siis jo näytti ihan hyvältä, ja oletin että nyt vihdoin ja viimein, ralli on ohi. Tänään tuo yöllinen ei toistunut, joten lähdettiin kaverin ja poikasen kanssa Rusthollarin leikkipuistoon laskemaan mäkeä. Tai no, poikanen laski.

Ensin oltiin hyvin vakavalla ilmeellä kun joutui pulkkaan, mutta hetken päästä jo hymy irtosi.
Mäkeä laskiessa nauraa hörötti ääneen.
Joko minä tai kaverini vietiin pulkka "mäen" ylös, ja toinen sitten otti alhaalla kiinni.
Täytyykin tehdä tästä ihan tapa, nyt kun tuota lunta vielä on.
Vaikka kovasti mä kyllä jo odotan kesää ja hiekkalaatikkoreissuja.

Emma

Blogger- ärsytys ja supersiivousvimma

Näin ensimmäisenä, mun on pakko jakaa teille tämä ärsytys, joka on jatkunut jo monta viikkoa. Nimittäin tämä Blogger! Tekisi mieli vaihtaa johonkin muuhun, kun tämä se ei tunnu koskaan toimivan niinkuin pitäisi.
Blogilistani ei tiettyjen blogien kohdalla päivity kuin satunnaisesti. Tai sitten osa julkaisuista päivittyy ja osa ei. Aina saa katsoa blogit suoraan läpi, onko tullut uusia postauksia vaiko ei. Mua niin ärsyttää! Saattaa teistä kuulostaa pikkujutulta, mutta mua tämä raastaa niin paljon!
No joo, se siitä sitten..

Tänään poikanen on jo paljon parempi vointinen. Päivän saldona on tähän mennessä yhdet ripaskat. Jospa se tästä. :) Silloin toissapäivänä emme sitten kuitenkaan lähteneet Lastenklinikalle, koska poikanen piristyi huomattavasti iltaa kohden. Jaksoi jopa vähä leikkiä ja kiukutellakin.

Emil ei ole koskaan ollut mikään tajuton tuttifani, mutta miten musta tuntuu, että viime päivinä se tutti on ollut koko ajan suussa. Nyt se tutti pitää olla joka hetkessä mukana. Toivottavasti tää on nyt joku vaihe, eikä jää päälle. Tuttipullokin tuntuu kelpaavan paremmin kuin nokkamuki, vaikka vielä hetki sitten oli päinvastoin.

Pari viime yötä on jostain syystä ollu hyviä, ripulista huolimatta. Viimekin yönä nukkui 21.30-00, sit tutti suuhun ja unia jatkettiin 5.30 saakka. Sitten otin Emilin kainaloon ja jatkettiin unia kahdeksaan saakka. :)

Muhun on tän ripulipyrjöhässäkän keskellä iskenyt vimmattu tarve saada kaikki ylimääräinen tavara ja käyttämättä jääneet vaatteet ja kengät pois nurkista pyörimästä. Osan laitoin jo nettiin myyntiin, ja illalla sitten käyn tuon vaatehuoneen kimppuun ja ronskilla kädellä heitän joko kierrätykseen tai kirppikselle.
Vähän tässä mietin sitä kirppispöydän vuokrausta, mutta se olisi sitten taas jokapäiväinen homma käydä siivoamassa. Sitten taas näillä nettikirppiksillä on se postitusruljanssi, mille en myöskään lämpee.
Voisko joku vaan tulla hakemaan ne täältä ja osasta jotain maksaakin? :D
Mutta eipä se auta, mä haluan nyt kaikesta turhasta eroon. Ja miekkosen vaatteet käyn kyllä myöskin läpi. Se kun on sellainen hamsteri ettei mitään saisi pois heittää " No kun jos joskus tarvii.." Noilla sanoilla se sanoi osasta vaatteitaan kun muutettiin tähän asuntoon Lokakuussa 2010. Arvaatte varmaan, ettei noita kyseisiä vaatteita ole käytetty kertaakaan. Ihan ovat somassa rivissä vaatehuoneessa, juuri siellä minne ne muuttaessamme viikkasinkin.

Jepsis, kello lähestyy kuutta, joten eikun syömään! :)

Emma

Mitäpä meille?

Arvatkaas mitä? Emil on nukkunut lähestulkoon kuin unelma viime yöt!
Ensimmäinen sänkyyn nukutus kesti sen 40 minuuttia. Seuraavana iltana vartin, eilen kymmenen minsaa, ja äsken maksimissaan kaksi minuuttia. Tasan kerran kippasin äsken poikasen takaisin selälleen, ja siihen jäi ja kuorsaus kuuluu- kirjaimellisesti.
Öisin on saattanut alkaa kuulua älämölöä, mutta en ole siihen reagoinut, kun selkeästi mölissyt unissaan. Niinpä poikanen on jatkanut unia. Puoli viiden kieppeillä yleensä, olen joutunut antamaan tutin suuhun, mutta siitäkin sitten jatkettu unia 7.30-8.00. Nyt tietenkin kun tän taas ääneen sanon, niin hyvät yöt oli tässä.. Pitäis olla vaan hiljaa ja nauttia, eikä hehkuttaa ympäriinsä. 

tuholainen hommissansa

Tänään käytiin Annmarien ja ihanan pienen Lillin kanssa HongKong reissulla. Siellä oli muumi palikkalelut -70% joten piti käydä hakemassa sellaiset murusille.
Honkkarireissun jälkeen, käytiin juomassa kupposet kahvia ja syöttämässä muksut Ikean ravintolassa.
Emil koitti pussata Lilliä, mutta sai rukkaset.. Ylempi kuva ehkä selventää, ettei poikanen ollut tyytyväinen rukkasiin. :D Sen jälkeen sitten tultiinkin meille vielä hetkeksi, ja lapsoset leikkivät keskenään. Oli kivaa vaihtelua tähänkin päivään kun sai vieraita. :) 

Me jäätiin tänään poikasen kanssa viikonlopuksi kaksin, kun miekkonen päätti extempore lähteä Joensuuhun tuttunsa tupareihin.. Meikäläinen antoi kyllä luvan, joten turha vissiin jälkeenpäin motkotella sitten. ;)
Kotimiehiksi jäätyämme, lähdimme sitten poikasen kanssa kävelylle, ja käytiinpä me kaupassakin.
Sitten soittelin kaverille, että tulisiko illaksi meille pitämään seuraa. Sisko ja Annmariekin lähtevät viikonlopuksi reissuun, ja muut kaverit ovat luultavimmin töissä. Joten kaksin tämä viikonloppu tulee menemään. Siksi oli nyt kiva nähdä tänään paljon ihania ihmisiä, niin jaksaa taas  ylläpitää viikonlopun ajan "tätätä, äittii, papa,anananan"- keskustelua.

Niin ja hei, meinasin ihan melkein unohtaa. Vaaka näyttää tällä hetkellä sellasta lukemaa, mitä ei olekaan hetkeen nähty! Oon niin innoissani. Mahtava fiilis painon pudotuksesta, kipeistä lihaksista ja siitä että mulla riittää näinkin paljon intoa tähän hommaan! Tästä on hyvä jatkaa :)

Selkä on ollut tosi kipeä tänään. Kumartuminen, poikasen nostaminen, istuminen, seisominen.. KAIKKI tekee kipeää. Pikkuhiljaa siis lääkkeiden voimin unten maille, toivottavasti tulee hyvä yö.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Emma

Saako parkua?

Mun olotila on tämä : 

kuva googlesta

Tekis mieli itkeä ja parkua silmät päästä, niin paljon mua väsyttää!
Poikasella on joku ihme tarve hakata, repiä hiuksista, potkia, lyödä.. Ja tietenkin KESKELLÄ YÖTÄ!
Hitto! Eilen siis poikanen vetäisi kunnon iltapalan, ja nukahtikin kiltisti.
Sitten kun itse meen nukkumaan kahdentoista kieppeillä, alkaa Emil pyöriä sängyssään ja aloittaa kiljumisen. Ei itkua, vaan suoraa kiljumista. Aikani siinä roikuin pinnasängyn vieressä, kunnes nostin viereen kun ajattelin että tottakai se nyt kainaloon nukahtaa. Paskat. Alkoi sit kolmen ja puolen tunnin helvetti.
Emil repi mua hiuksista, potki, löi, puri.. En todella tiedä, että mikä sillä oli hätänä viime yönä.
Maitoa en tarjonnut mutta ei se sitä vailla ollutkaan. Välillä makasi ihan rauhassa kainalossa, ja yhtäkkiä vetäisi selän kaarelle ja alkoi huutamaan täysillä. Heti tuli mieleen, että onko jotain allergiaa ja päässäni koitin miettiä, mitä kaikkea eilen syötiinkään. Ei tulllut mieleen mitään muuta kuin ruokailujen yhteydessä juotu tavallinen maito. Mutta miten se nyt yhtäkkiä näin vaikuttaisi, kun aiemmin ei ole tullut mitään oireita / ongelmia?

Tälläisinä päivinä sitä toivoisi, että poikasen isovanhemmat ja muut sukulaiset asuisivat samassa kaupungissa. Tai, että meillä olisi hoitajia jotka voisivat edes muutaman tunnin olla Emilin kanssa että saisi itse ihan vaan olla. Oon niin kateellinen kaikille jotka voivat vaan soittaa isovanhempia tai muita apukäsiä paikalle ja lähteä itse vaikka lenkille. Pöh. Ehkä joskus..

Lisää kahvia niin eiköhän tästä päivästä ehkä selvitä.

Emma

Ps. Niin, mun jutut on ilmeisesti taineet käydä turhan tylsiksi, kun edellisen postauksen jälkeen katosi neljä lukijaa? :( Parannusehdotuksia ja postaustoiveita otan ilolla vastaan! :)