Ei niin ei

Mua niin suututtaa aina valittaa täällä, mutta toisaalta taas haluan kertoa rehellisesti miten meillä menee, enkä kaunistella asioita muuksi kuin ne on.
Valittaminen koskee sitä ainaista ja samaa asiaa, poikasen yöunia.
Alan olla niin kyllästynyt, väsynyt ja turhautunut että kohta on vaikeaa repiä iloa enää mistään. Ihan sama mitä me yritetään, meillä ei vain nukuta öisin. Eikä kyllä nykyään päiväuniakaan sen kummemmin.
Päiväunille nukuttaminen kestää sen 20-60 minuuttia. Se on työn ja tuskan takana että se nukahtaminen sitten tapahtuu, lopulta. Iltaisin sitten poikanen nukahtaa kyllä ihan hyvin, mutta nukuttuaan sen kolmisen tuntia, alkaa älömölö. Oma sänky on sillä hetkellä pahin paikka maailmassa, eikä toivoakaan että suostuisi siellä olemaan. Esimerkkinä viime yö : Emil meni nukkumaan puoli yhdeksän aikaan. Vähän ennen kahtatoista, alkoi kuulua kitinää. Menin laittamaan tutin suuhun ja laitoin pojan makuuasentoon. Hetken siinä pysyi, sitten nousee ylös ja haluaisi syliin. Eikun taas makuuasentoon, tutti suuhun ja peitto päälle. Pienen tovin jo kuvittelin että siihen se rauhoittuu. Mutta mitä vielä.. Alkoi istuminen, nauraminen, tutilla pelleilly, peiton ja tyynyn heittely. Vielä kerran, makuuasentoon ja itse sängystä kauemmaksi.
Tämän jälkeen lähdin huoneesta, jätin oven raolleen ja annoin pojan olla sängyssä. Meni kymmenisen minuuttia kun alkaa itku. En mennyt huoneeseen, ja viiden minuutin jälkeen oli hiljaista kymmenen minuuttia. Pienen hiljaisuuden jälkeen, alkoi äiti- huudot, kitinä, itku, huuto, sängyn laitojen potkiminen. Mies kävi laittamassa taas makuuasentoon ja eikun odottelemaan. Puolisen tuntia oli hiljaa, kunnes alkoi ihan järkyttävä huutokonsertti. Tiedätte ( tai olette ainakin nähneet ), kun kolme vuotias vetää raivohuudot kaupassa kun ei saa lelua tai tikkaria. Noh, sellaista huutoa meillä öisin. Ja se jatkuu, jatkuu, jatkuu.. Se ei lopu ellei pääse sängystä pois. Viime yönä kahden tunnin taistelun jälkeen itsekin jo itkiessä, en jaksanut enää. Oli pakko ottaa poika viereen ja tainnuttaa maidolla. Eikä sekään auttanut kuin juuri sen verran, että sain itse unesta kiinni. Sitten se alkoi taas. "Äiti leikitään, mua ei väsytä".
Tämän jälkeen pidin tiukasti kainalossa, enkä päästänyt kääntymään. Sitten nukuttiin pari tunita, ja sama ralli alkoi uudestaan. Että pikkusen väsyttäisi juu.

Tämä uniongelma aiheuttaa jo sen, ettei mua huvita päivisin tehdä mitään. Jos oon sopinut jonkun kanssa treffejä, niillekin raahaudun väkipakolla, että on edes jotain vaihtelua kotiseiniin. Mutta mä en vaan jaksaisi, vaikka kotiseinät alkaakin kaatumaan päälle.
Asuntokin on kirjaimellisesti kuin kaatopaikka, ei yksinkertaisesti riitä energia siivota. Sekös sitten taas ahdistaa, koska tykkäisin että olisi edes suht siistiä. Nytkin kun on käynyt kavereita kylässä, ilmeistä näkee että pitäskö joskus siivota.. Joo pitäis, mutta kun ei voisi vähempää kiinnostaa.
Koko ajan tiuskin, itken ja raivoan, vetelen herneitä nenään päivässä ainakin litran edestä.

Enää ei vaan tiedä mitä tässä tekisi. 

Emma

Äitiä "vähän" väsyttäis..

.eikä ihan vähän väsyttäisikään. Yö oli painajainen. Ihan täysin kokonaisuudessaan täyttä horroria. Mä nyt soitin neuvolaan, ja tässä odottelen että ehtiikö ne tänään soitella takaisin vai meneekö taas kolme päivää niinkuin yleensä. Tästä nyt ei vaan enää tule mitään, että unet jää niin vähäisiksi.
Nukkumaan poikanen meni siis yhdeksän maissa. Nukkui nelisen tuntia tyytyväistä unta omassa huoneessaan. Puoli yhden aikaan heräsin itse pieneen kitinään, mutta ajattelin olevani fiksu, enkä heti mennyt lohduttamaan. Joo, se taisikin sitten olla se suurin virhe. Siitä alkoi sitten melkein kaksi tuntia kestävä nukutaan, ei nukuta- leikki. Lopulta en enää jaksanut taistella, ja sorruin maitopulloon. Sillä sain poikasen tainnutettua hetkeksi unten maille, kunnes taas oli niin mukava istuskella ja "lauleskella".
Kuuden pintaan Emil oli valmis nousemaan ylös, mutta sitkeällä tutin laittamisella nukuttiin kahdeksaan saakka. Voi luoja.. Mistä tää johtuu, oikeesti? Onko tää siitä että kun Emil nukahtaa syliin, ja sit me kannetaan se sänkyyn, ja kun herää siellä niin säikähtää? Muuta mä en yksinkertasesti keksi.

huomatkaa emilin halu järjestellä ja sisustaa tavaroiden kanssa

Äsken vetäisin aamupalan superdieetin ohjeiden mukaisesti. Ainoa mitä voin todeta on se, että mä olen aivan ähky. Niin täynnä! Aamuisin normaalisti juon pari kuppia kahvia, ja syön ehkä näkkärin tai poikasen aamupalan jämät. Nyt tuli syötyä kunnon aamupala, ja pikkuisenko turvottais.. :D
Kyllä se tästä, kohta poikanen rattaisiin ja lenkille! Tuolla sohjossa saa pakaratkin kyytiä, kun lykkii rattaita eteenpäin!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Emma

Saako parkua?

Mun olotila on tämä : 

kuva googlesta

Tekis mieli itkeä ja parkua silmät päästä, niin paljon mua väsyttää!
Poikasella on joku ihme tarve hakata, repiä hiuksista, potkia, lyödä.. Ja tietenkin KESKELLÄ YÖTÄ!
Hitto! Eilen siis poikanen vetäisi kunnon iltapalan, ja nukahtikin kiltisti.
Sitten kun itse meen nukkumaan kahdentoista kieppeillä, alkaa Emil pyöriä sängyssään ja aloittaa kiljumisen. Ei itkua, vaan suoraa kiljumista. Aikani siinä roikuin pinnasängyn vieressä, kunnes nostin viereen kun ajattelin että tottakai se nyt kainaloon nukahtaa. Paskat. Alkoi sit kolmen ja puolen tunnin helvetti.
Emil repi mua hiuksista, potki, löi, puri.. En todella tiedä, että mikä sillä oli hätänä viime yönä.
Maitoa en tarjonnut mutta ei se sitä vailla ollutkaan. Välillä makasi ihan rauhassa kainalossa, ja yhtäkkiä vetäisi selän kaarelle ja alkoi huutamaan täysillä. Heti tuli mieleen, että onko jotain allergiaa ja päässäni koitin miettiä, mitä kaikkea eilen syötiinkään. Ei tulllut mieleen mitään muuta kuin ruokailujen yhteydessä juotu tavallinen maito. Mutta miten se nyt yhtäkkiä näin vaikuttaisi, kun aiemmin ei ole tullut mitään oireita / ongelmia?

Tälläisinä päivinä sitä toivoisi, että poikasen isovanhemmat ja muut sukulaiset asuisivat samassa kaupungissa. Tai, että meillä olisi hoitajia jotka voisivat edes muutaman tunnin olla Emilin kanssa että saisi itse ihan vaan olla. Oon niin kateellinen kaikille jotka voivat vaan soittaa isovanhempia tai muita apukäsiä paikalle ja lähteä itse vaikka lenkille. Pöh. Ehkä joskus..

Lisää kahvia niin eiköhän tästä päivästä ehkä selvitä.

Emma

Ps. Niin, mun jutut on ilmeisesti taineet käydä turhan tylsiksi, kun edellisen postauksen jälkeen katosi neljä lukijaa? :( Parannusehdotuksia ja postaustoiveita otan ilolla vastaan! :)