Mitäpä meille?

Arvatkaas mitä? Emil on nukkunut lähestulkoon kuin unelma viime yöt!
Ensimmäinen sänkyyn nukutus kesti sen 40 minuuttia. Seuraavana iltana vartin, eilen kymmenen minsaa, ja äsken maksimissaan kaksi minuuttia. Tasan kerran kippasin äsken poikasen takaisin selälleen, ja siihen jäi ja kuorsaus kuuluu- kirjaimellisesti.
Öisin on saattanut alkaa kuulua älämölöä, mutta en ole siihen reagoinut, kun selkeästi mölissyt unissaan. Niinpä poikanen on jatkanut unia. Puoli viiden kieppeillä yleensä, olen joutunut antamaan tutin suuhun, mutta siitäkin sitten jatkettu unia 7.30-8.00. Nyt tietenkin kun tän taas ääneen sanon, niin hyvät yöt oli tässä.. Pitäis olla vaan hiljaa ja nauttia, eikä hehkuttaa ympäriinsä. 

tuholainen hommissansa

Tänään käytiin Annmarien ja ihanan pienen Lillin kanssa HongKong reissulla. Siellä oli muumi palikkalelut -70% joten piti käydä hakemassa sellaiset murusille.
Honkkarireissun jälkeen, käytiin juomassa kupposet kahvia ja syöttämässä muksut Ikean ravintolassa.
Emil koitti pussata Lilliä, mutta sai rukkaset.. Ylempi kuva ehkä selventää, ettei poikanen ollut tyytyväinen rukkasiin. :D Sen jälkeen sitten tultiinkin meille vielä hetkeksi, ja lapsoset leikkivät keskenään. Oli kivaa vaihtelua tähänkin päivään kun sai vieraita. :) 

Me jäätiin tänään poikasen kanssa viikonlopuksi kaksin, kun miekkonen päätti extempore lähteä Joensuuhun tuttunsa tupareihin.. Meikäläinen antoi kyllä luvan, joten turha vissiin jälkeenpäin motkotella sitten. ;)
Kotimiehiksi jäätyämme, lähdimme sitten poikasen kanssa kävelylle, ja käytiinpä me kaupassakin.
Sitten soittelin kaverille, että tulisiko illaksi meille pitämään seuraa. Sisko ja Annmariekin lähtevät viikonlopuksi reissuun, ja muut kaverit ovat luultavimmin töissä. Joten kaksin tämä viikonloppu tulee menemään. Siksi oli nyt kiva nähdä tänään paljon ihania ihmisiä, niin jaksaa taas  ylläpitää viikonlopun ajan "tätätä, äittii, papa,anananan"- keskustelua.

Niin ja hei, meinasin ihan melkein unohtaa. Vaaka näyttää tällä hetkellä sellasta lukemaa, mitä ei olekaan hetkeen nähty! Oon niin innoissani. Mahtava fiilis painon pudotuksesta, kipeistä lihaksista ja siitä että mulla riittää näinkin paljon intoa tähän hommaan! Tästä on hyvä jatkaa :)

Selkä on ollut tosi kipeä tänään. Kumartuminen, poikasen nostaminen, istuminen, seisominen.. KAIKKI tekee kipeää. Pikkuhiljaa siis lääkkeiden voimin unten maille, toivottavasti tulee hyvä yö.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Emma

Olisiko ensi yökin yhtä hyvä..?

Eilisen päivän ja iltapäivän istuinkin kirjaimellisesti puhelin korvalla. Neuvolasta soiteltiin takaisin aika nopeaan, mutta se ei ollut meidän "oma" neuvolantäti. Hänelle selostin tilanteen ja sain sitten soittopyynnön meidän omalle neuvolantädille. Hän sitten soittikin ja juteltiin näistä poikasen uniongelmista tovi jos toinenkin. Käytiin meidän päivärytmi, ruokailut, ulkoilut ja nukutustilanteet läpi. Neuvolasta suosittelivat lukemaan kirjan nimeltä Unihiekkaa etsimässä. Sen aionkin käydä kirjastosta metsästämässä. Kuulemma on helppolukuinen ja moni kehunut.
Noniin, sitten sain numeroa sosiaaliohjaajalle, joka on perehtynyt pienten lasten uniongelmiin. Soittelin, mutta meni sitten vastaajaan. Eikä mennyt kaukaakaan, kun sieltä soittelivat takaisin päin. Tämän sosiaaliohjaajan kanssa käytiin taas samat asiat läpi kuin mitä olin neuvolantädin kanssa puhunut. Päiväohjelmassamme ei kuulemma ole mitään vikaa, eikä hän lähtisi mitään muuttamaan. Kehui kovasti rytmiä ja rutiineita, mitä meillä onkin aikalailla. Nukkumaan menoon saatiin ohjeistukseksi :

-Velli annetaan niin että lapsi ei nukahda siihen
-Syliin ei saa nukahtaa

-Unirätti tai sitten tutti käteen
-Omaan sänkyyn suoraan nukuttaminen.
-Mikäli ( eli kun ) lapsi hermostuu, niin sitten aina nostetaan syliin ja laitetaan takaisin sänkyyn
-Ei katsekontaktia eikä puhetta

-Isä nukuttaa

Näillä ohjeilla mentiinkin sitten eilen. Miekkonen tosiaan nukutti poikasen, koska sosiaaliohjaaja sanoi, että minun kanssa saattaisi tulla suurempi show kuin miehen.
Aikalailla tasan 40minuuttia kesti huutoraivo, kymmeniä syliin nostamisia ja tutin laittoa. Mutta, poikanen nukahti omaan sänkyynsä, itse siitä tietoisena.
Yö meni paremmin kuin piiiiitkään aikaan. Pari kertaa jouduin tuttia käydä laittamassa, mutta huutoraivon ja peittojen heittelyn sijaan, poikanen nukahti samantien uusiksi. Kuudelta (?) nappasin sitten viereen tuhisemaan ja nukuttiin puoli kahdeksaan. JEEEEE!

Superdieetti jatkuu, ja eilisen ähkyn sijaan mulla onkin yhtäkkiä nälkä.. Maha kurnii, ja tekisi mieli vetäistä pari ruisleipää ja iiiiiiso kasa jugurttia. Mutta ei, raejuusto se vaan kutsuu! :D

Tänään käytiin Emilin kanssa moikkaamassa Annmarieta ja Lilliä.
Meikäläisellä sydän syrjällään kun Lilli tepasteli tuolla kahvilan sohvalla.. Huhheijjakkaa. Ihan hyvä siis, ettei Emil kävele kuin muutamia askelia. Muuten saisin olla koko ajan sydän kurkussa. 

Emma