Alkuviikon höpinät

Maanantaina oli poikasen 10kk neuvola. Pakollinenhan se ei ollut, vaan neuvolantäti sanoi 8kk tarkastuksessa, että voin varata ajan mikäli haluan. Ja tottahan toki halusin tietää poikasen mitat ja käydä neukkutädin kanssa höpöttelemässä!

Pituus : 77,8cm 

Paino: 10865g

Pää: 45,7cm 

"Hienosti kasvaa. 

Konttaa. Tukien kävelee. 

Hapanmaitotuotteet aloitettu. Tavallinen maito 1.v. 

Viljoista ei enää oireita. 

D-vitamiini 10mg/vrk. Unipulmaa ajoittain." 

Hapanmaitotuotteita ollaan siis jo hyvillä mielin syöty, niinkuin taisinkin aikasemmin kertoa.
Emil on aivan hulluna raejuustoon! Sitä täytyy olla melkeinpä molemmilla lämpimillä aterioilla, muuten ei meinaa ruoka upota millään. Mutta, Emil antaa nykyään toisinaan jopa syöttää! Silloinkin siihen tosin vaaditaan se, että hän saa myös itse napostella suuhun ruokaa. Pelkkä syöttäminen on iso nounou!

Poikanen <3 Pikkukakkonen

Poikanen sai mummoltansa Nipsu-rummun

Yöt meni jo jonkin aikaa ihan superloistavasti, mutta nyt muutama yö taas on yhtä maitopullon perässä kiukkuamista. Enää en maitoa anna kuin aikaisintaan aamukuuden jälkeen, ja jos yöllä herää eikä millään rauhoitu, niin tarjolla on vain ja ainoastaan vesi ja tutti. Julma äiti ;)
Toisaalta eihän se nyt suuri vaiva itseltä olisi antaa sitä maitoa kerta yöhön, mutta toisaalta taas.. Hampaat kärsii, unet kärsii ja kun poikanen kuitenkin syö iltasin niin paljon, etten usko nälän olevan syy maitopullon haluamiseen. Enemmänkin se on vain se tapa, josta nyt yritetään kovasti päästä eroon.
Vai mitä te olette mieltä voiko poikasella muka olla nälkä, mikäli hän syö iltapalaksi esimerkiksi kokonaisen (tai kaksi) leipää, kananmunan, noin 2dl puuroa ja mandariinia?

Emil oppi muuten taputtamaan 6.1, en muistaakseni ole siitä kertonut.
Kaikista koomisinta on, kun tyyppi tekee jotain kiellettyä niin itse sitten sille taputetaan hymy korvissa. Yritä siinä sitten olla pokerifeissinä :D 

:DDDDD näitä tälläisiä kuvia löytyy vaikka kuinka, aina yhtä hauskoja! 

 Mä oon kovasti miettinyt opiskelemaan tai töihin lähtemistä.. Ainoa ongelma on, että minnes mä nyt mukamas töihin menisin, saati sitten minne hakisin opiskelemaan?

Reuman kanssa kun ei kovin ruumiillisessa työssä olla, ja sellaista hoitoalalla viime vuodet ennen raskautta tein. Plaah... Mutta sit taas, en haluaisi vielä laittaa poikasta päiväkotiin.. Toisaalta sitten, ei tässä oikein juhlimista ole taloudellisesti. Niin on tiukkaa, ettei eläessäni oo aiemmin ollut. Jokainen sentti pitää lähestulkoon laskea ja tarkkaan miettiä miten pärjätään. 

Nyt tuntuu kuuluvan sen verran vaativa ÄITTIIII- huuto olohuoneen puolelta, että parempi mennä!

Emma