Honey, I'm pregnant!

Tasan vuosi sitten, tein puoliksi läpällä raskaustestin.
Menkat oli myöhässä, mutta mun laskujen mukaan vaan muutama päivä.
Vatsaan kipristeli aina välillä samalla tavalla kuin silloin kun menkat alkaa.
Käytiin ihan ostamassa välineistöjäkin niitä varten.
Tissit oli jumalattoman kipeet, mut kuvittelin et sekin johtuu vaan kun ne menkat ois tulossa.
Miekkonen sit alko heittämään läppää asiasta, että jospa oonkin raskaana.
Noh, enhän mä voi olla!
Asia jäi kuitenkin vaivaamaan mua sen verran, et seuraavana päivänä kun miekkonen lähti töihin, niin meikäläinen marssi apteekkiin.
Ostin vielä halvimman testin, kun ajattelin että ne rahat menee kuitenkin ihan hukkaan.
Ei asuttu vielä miekkosen kanssa sillon yhdessä, mut olin aina sen luona kuitenkin.
Apteekin jälkeen menin omaan kotiin kattoo postit, ja ajattelin et teenpä nyt sen testin alta pois niin pääsee ottamaan siskon kanssa aurinkoa rauhallisin mielin.
Siinä sit lorautin purkkiin ja pipetillä parit tipat pissaa iskin raskaustestiin.
Housuja en ehtiny edes ylös vetästä kun tikkuun ilmestyi kaksi vahvaa viivaa.

Kädet alko täristä ja kirjaimellisesti piti ottaa tukea seinästä kun alko vintti pimenee.
Hoin itekseni kaikki maailman kirosanat, ja mietin että en voi tälläsestä asiasta soittaa miekkoselle töihin.
En halunnu puhelimessa asiaa sanoa.
Mut jollekin kun oli pakko saada kertoa, että tulee nyt kattoo että teinkö mä varmasti testin oikein.
Siskolle sitte soitin ja sanoin et oon raskaana.
Se nauro ja luuli et heitän läppää.
Mut ei, tää ei ollu mitään läppää.
Sit soitin mun silloiselle parhaalle kaverille, ja kerroin uutiset.
Sisko tuli, ja sekin sano et ei tosta nyt paljoa voi erehtyä.
Aurinkoa lähdettiin silti ottamaan Hakaniemeen venelaiturille. Siinä sit mietin et mitä hittoa?!?
Loppujen lopuks siitä auringon ottamisesta ei tullu enää yhtään mitään.
Lähdin sit kohti miekkosen kotia ja pähkäilin et mitä ja miten mä tän asian sille kerron.
Tiesin et asia olis sille yhtä iso shokki kun mitä mulle.
Eihän me oltu seurustelu kun vasta vähän päälle puoli vuotta.
Miekkosen kotona otin sit koiran ja ajattelin että ehdin hyvin käydä sen kanssa lenkillä, ennen kuin tän asian kertominen on edessä.
Väärin luulin, miekkonen tuli vastaan parkkipaikalta, ja samantien kun näki mun naaman, se kysy että mikä mulla on.
Sanoin vaan, että tuun kohta ni jutellaan.
Sehän sit tietenki huolestu että mikä mulla on kun olin niin omituinen.
Suoriltaan vaan töksäytin että tein sen testin, kun jäi meidän raskaus-läppä vaivaamaan.
Miekkonen valahti ihan valkoseks, ja hoki et mitä me tehdään.
Mä tiesin kyllä, etten aborttia pystyis tekemään, mut mietin että jatkanko mä raskauden kanssa yksin vai onko miekkonen valmis ottamaan vastuuta.
Noh, miekkonen oletti että se testi oli viallinen, ja niin se lainas kämppikseltään autoa ja eikun apteekkiin.
Ja samaahan sekin testi näytti.
Laskeskelin, että tuollin oli "jo" rv 6-7 meneillään.

39+4

Siinä hetki juteltiin, ja miekkonen sanoi ettei aio painostaa mua aborttiin, ja että lapsi pidetään.
Olin onnellinen mut silti oli tosi epätodellinen olotila.
Pitkään mulla oli vauvakuume, mut en ajatellu et "asia" etenis kuitenkaan tällä tavalla.
Molemmat soitti omille vanhemmilleen ja sen jälkeen laitettiin yhteisestä asunnosta hakemus menemään.

Nyt, tasan vuosi tapahtuneesta, tuolla sängyllä köllii tälläinen ihanapieniyllätys. <3
Hetkeäkään en vaihtaisi pois.

Emma

40+1

Eilen oli tosiaan THE DAY ja neuvolakäynti. Muutama kipee supistus koko päivänä ja se siitä..
Jälleen kerran.
Ei paljoa naurata kyllä enää.. Viime yönä heräsin ihan järkyttävään mahakipuun.
Samanlaista kipua kun mitä menkkojen aikaan, mutta miljoona kertaa pahempana. Menin ottamaan särkylääkettä, ja nojailin sit keskellä yötä muutamia minuutteja tiskipöytään. Harkitsin jo, että herätän miehen kalauttamaan mun tajun kankaalle.. Pääsin sentään sänkyyn asti takaisin, mutta kipu ei meinannu hellittää. Ei tuntunu supistukselta, vaikka kipu viilsi reisiin ja selkään asti. Koira toljotti mua hädissään ja koukki tassullansa, ja mies se vaan tyylilleen uskollisena nukku onnellisena tietämättä mistään mitään.
Uni kuitenkin tuli silmään ja nukuin kymmeneen asti aamulla. Senkin jälkeen olisin voinu vielä unia jatkaa, mutta vessahätä se vaan yllätti, vaihteen vuoksi.

Neuvolakäynnillä oma täti lähti kokoukseen, joten opiskelija teki tarvittavat hommelit. Samainen opiskelija on ollut kolmella edelliskerralla, eikä siis ollut mikään vieras ihminen vastassa.
Edelliskerroillakin opiskelija on tehny tutkimukset, ja oma neukkutäti sitten jälkeenpäin vielä tsekannu tilanteet toistamiseen.

Rv 40+0  (39+0)

Paino 72kg eli +300g per viikko (71,7kg, +1300g per viikko) 
Turvotus + (+)
Verenpaine 104/72 (106/68)
Sf-mitta 33cm (35cm)
Vaavin sydämensyke +135 ( +150)
Liikkeet ++
Hemoglobiini 107 (106)
Pissa puhdas (tälläkin kertaa)

Paino ei onneks hirveesti enää ollu noussu, alkaa jo tää +20kg olla ihan liikaa tarpeeks. Vaikka ei mulle kyllä missään vaiheessa olla asiasta motkotettu, mutta itsestä se vaan tuntuu ihan älyttömältä määrältä.
Sf-mitta on laskenu viikossa 2cm, eli en mä ihan omiani ole hourinu kun tuntuu että maha ei voisi enää alempana olla. Kovaa kun kävelee, niin varulta täytyy pitää masusta kiinni ettei se tipu :D
Eihän se nyt mihinkään tippuis, mutta siltä se välillä tuntuu.
Hemoglobiini ei jostain syystä vain nouse, vaikka syön rautaa 200mg vuorokauteen. Maksalaatikko ja veriletut on ollu nyt myöskin ruokalistalla, mutta ei niin ei.
Vauvan sykkeet kans hitaammat, kuulemma niiden lasku enteilis lähenevää synnytystä.. ? Olispa vaan näin, mä haluaisin jo nähä poikasen! <3

Neuvolasta sanottiin, että pitäis piipaa-autoa tilata paikalle jos alkaa säännölliset supistukset ja tulee ponnistamisen tarve.. Tuntui vähän liioitellulta, muttamutta. Saa nähä miten sitä sitten toimitaan :) 
Ensi viikolle on vielä varattu yksi neuvolakäynti ( johon en aio mennä, todellakaan), ja sen jälkeen sitten yhteyttä Kätilöopistolle.
Ihmetyttää vaan, että kun koko ajan ollu hysteriaa kaksiosaisen kohdun suhteen ( ettei vauva saa kasvaa liian isoksi, eikä väliseinämä repeä), niin yhtäkkiä nyt tää onkin kaikille ihan fine että vauva siellä kasvaa minkä kerkeää. Itselle tulee vaan pienoinen paniikki, kun synnytys pelottaa jo muutenkin.
Eipä se taida auttaa muu kuin luottaminen ihmisten ammattitaitoon.

Stadiumissa oli alennuksia ja niissä sit käytiinkin miehen kanssa viikonloppuna.
Hirveästi ylimääräistä kulutettavaa ei todellakaan olisi, mutta koska en muistakaan koska olisin itselleni mitään ostanu, niin päätin että saan jotain kivaa ostaa.
Kahdet kengät löyty, eikä yhteishinta 29,80e kaksista kengistä nyt ole todellakaan paljoa.

 H&M:ltä ostin villatakin ( joka ei kyllä tän tynnyrin kanssa mene kiiinni lähimainkaan) seitsemällä eurolla. Tämänkin oikea hinta olisi ollut 39,95e,joten löytö!

Eilen tehtiin hampurilaisia siskon ja miehen kanssa. Yleensä teen itse pihvit väliin, mutta eilen oli todellinen laiskuusmasennus- päivä, joten valmispihveillä mentiin. Mutta hyviä ne kuitenkin oli, ja meikäläinen välttyi kokkailulta.

Uusin KaksPlus kolahti nähtävästi postiluukusta, joten jospa sit sen pariin..
Vaikkakin ensin taidan hakea kaupasta jotain namiskuukkelia. :)

Emma ja Pienoinen ukko 40+1r

Kyllästyttää !

Se olis neljä päivää laskettuun aikaan ja seuraavaan neuvolakäyntiin.
Oon ihan täysin kyllästyny ja masentunu tähän odotteluun, kun mitään ei tapahdu!
Olo on tukala ja päivittäin saa kärsiä kivuliaista supistuksista, jotka ei sit kuitenkaan kestä tarpeeksi kauan että viitsisi edes soitella Kätilöopistolle päin.
Öisin ei saa nukuttua kuin vartin pätkiä, koko ajan kuuma, päätä särkee ja lonkat sanoo itteensä irti.
Ei sillä, ettenkö mä tätä masua rakastais.
Tiedän että tuun ikävöimään tätä möllykkää, mutta nyt jotenkin vaan en jaksais enää.
Tää on niin näitä päiviä kun tekisi mieli vaan olla peiton alla ja rääkyä silmät päästä koira kainalossa..

Emma rv 39+3

38+2: neuvolaa, kätilöopistoa ja herkuttelua

Tänään on keskiviikko 14. maaliskuuta, ja raskautesi on kestänyt 38 viikkoa ja 2 päivää. Laskettuun aikaasi maanantai 26. maaliskuuta on jäljellä 1 viikko ja 5 päivää.


Viikonloppu meni päällisin puolin kotona rötväillessä. Perjantaina avokki lähti työhaastatteluun aamupäivästä, ja sille tielle tuo jäi. Kaverinsa palasi Saksasta, ja samalla menivät juhlimaan sen synttäreitä.
Pelotti niin vietävästi että synnytys käynnistyy, ja ukko olis ihan umpitunnelissa.
Mutta, ei (tietenkään) onneksi käynnistynyt, tämä Pikkuinen varmaan kuvittelee viettävänsä koko elämänsä masussa. Ainakin siltä alkaa pikkuhiljaa tuntua..
No siis, Perjantaina treffasin itse kaverin kanssa keskustassa. Ensin käytiin kahvittelemassa Johdossa, Kampin  yläkerrassa. Tykkään tosta kahvilasta ihan älyttömästi. Yks kaveri on siellä töissä, ja nytkin oli työvuorossa. Tälläisen se mun nenukin eteen tuikkas :

Minttusuklaajätskiä kermavaahdolla ja suklaakastikkeella <3

Eipä menny kauaa kun tuo kippo oli tyhjä.. Vaikka alkuun kuvittelinkin, että puolessa välissä tulee stoppi. Mutta ei tietenkään tullu, olisin voinu vielä perään vetästä toisen samanlaisen :D
Jätskin ja kahvin jälkeen suunnattiin kiertelee kauppoja. Kaverilla oli missiona löytää muutama paita, ja mä halusin vaan KappAhliin koska siellä oli clubiasiakkaille kaikki -25%.
Isoisovanhemmilta saaduista vauvan rahoja on vielä jäljellä, joten ajattelin käydä katsomassa josko löytyisi jotain kivaa.

Newbie <3 yhteensä 17,95e

Lauantaiksi oltiin sovittu, että sisko tulee yökylään.
Jossain vaiheessa iltaa ( miehen krapulan lisäännyttyä), alkoi tekemään mieli mäkkärin nugetteja!
Niitähän oli tietenki sit saatava.. Koska meillä ei ole autoa, eikä ihan lähellä ollut auki olevaa Mäkkäriä, piti ottaa puhelua tulevalle kummisedälle. Auto kurvas pihaan ja lähdettiin nelistään hakemaan kasa nugetteja juustohamppareita ( possut!!). Kaupan kautta sipsit, dipit ja limut ja kotiin kattomaan  leffaa ja valloittamaan sohvaa. Kummisetä T sitten nukahti sohvalle, käytiin siirtämässä sen auto parkkiin ja me muut jatkettiin telkkarin tuijottelua. Oli kyllä kivaa kun oli aamulla oli muitakin aamupalalla ja sain passata yövieraita. <3
Sunnuntaina käytiin siskon ja T:n kanssa pyörimässä Itäkeskuksessa ja haettiin ruokatarpeita. Syötiin tuorepastaa ja juustoista jauhelihakastiketta. Mies kärsi vielä pienoisesta krapulasta, joten sen hanuri ei lähteny liikkeelle kotoa sitten millään.

Iltapalaks vetäsin mutakakkua jätskin kera.

Maanantaian oli sit neuvola (näköjään jääny viimeisin neuvolapostaus välistä..).
Viime viikolla oli mukana opiskelija, joka lähinnä seurasi sivusta ja kuunteli vauvan sykkeet.
Tällä kertaa samainen opiskelija kyseli kuulumiset, mittasi verenpaineet jne.
Ainakin oli saanu viikossa varmuutta hommiin :)


Suluissa siis taas edelliskäyntiä.
 
Rv 38+0  (37+1)

Paino 70,4kg eli +467g per viikko (70kg, +1050g per viikko) 
Turvotus + (+)
Verenpaine 108/56 (103/68)
Sf-mitta 35cm (35,5cm)
Vaavin sydämensyke +150 ( +150)
Liikkeet ++
Pissa puhdas tälläkin kertaa

Päätä mulla on särkeny viime aikoina ihan koko ajan.
Tuntuu ettei Panadolit siihen auta ( niinkun ei auta lonkkakipuunkaan).
Maanantaina illalla, mulla turpos jalat ja etenkin varpaat ihan muodottomiks nakeiks, päänsärky lisäänty ja mahassa tuntui kun joku olis kiristäny kuminauhalla.
Tiistaina aamusta aloin tökkimään Pikkuista hereille, eikä mitään vastakaikua tullu.
Koitin tehdä liikelaskentaa, syödä makeaa jne.
Mitään ei kuitenkaan tapahtunu. Muuta kun että päänsärky, etova olo ja huimaus jatku.
Naamakin oli kun botoxin jäljiltä.. Tai no lähinnä huulet näytti yön aikana saaneen muutaman botox käsittelyn.
Soittelin sitten neuvolaan että mitäs pitäis tehdä.
Käski soitella samantien Kätilöopistolle, josta ne taas käski lähteä samantien näytille.
Siellä makoiltiin sitten käyrillä. Vauvan sykkeet oli kuulemma alkuun vähän turhan uneliaat.
Siks pitikin sit toinenkin tunti siinä makoilla ja seurailla.
Lopulta käyrä näytti hyvältä, ja tarvittavat liikkeetkin saatiin.
Lääkäri toi mulle jotain nappeja päänsärkyyn ja sanoi, että kotiin ei lähdetä ennenku kivut hellittää.
Onneks hellitti hetken odottelun jälkeen.. Ei nyt kokonaan, mutta lähes kokonaan kuitenkin.
Sit vähän ultrattiin ja katsottiin alakerran tilannetta. Pikkunen on kasvanu kolmessa viikossa ( iso jee!! ) ja painoarvioks saatiin 2951g. Viikoilla 35+0 painoarvio oli vaan sen 2300g.
Alakerrassa oltiin parille sormelle auki ja paikat pehmeinä. Siltikin lääkäri totesi, että syntyy joko kahden päivän, tai kahde viikon sisällä.. Toivon todella että ensimmäinen vaihtoehto noista kahdesta pitäisi paikkansa.
Mutta toisaalta, pitää olla iloinen että vaavi on pysyny masussa täysiaikaiseksi. <3
En vaan jaksais enää millään odottaa että saa Pienen Rakkauden syliin!

Eilen illalla tehtiin hedelmärahkaa <3

3 purkkia Valio rahkaa
2dl Flora vanilijakastiketta
2 tl sokeria
3 banaania pilkottua
3 omenaa pilkottuna
päälle kiwiä


Kokeilkaa! :)



Emma ja Pikkuinen rv 38+2

Vau:n pakettia ja supistuksia

Tänään on perjantai 9. maaliskuuta, ja raskautesi on kestänyt 37 viikkoa ja 4 päivää. Laskettuun aikaasi maanantai 26. maaliskuuta on jäljellä 2 viikkoa ja 3 päivää.

Viime yö taas meni kipuillessa. Supisteli ihan kiitettävään malliin, niin että itkukin jo tuli.
Kipu oli viiltävää ja pitkäkestoista.. Käsittämätöntä suorastaan.
Yhtä aikaa toivoin että supistukset jatkuisivat, ja toisaalta taas toivoin että ne loppuisivat.
Ei siinä auttanu Panadolitkaan.. Paitsi lonkan kipuiluun. 
Mutta lonkan kipu nyt oli pientä siihen verrattuna, miltä nuo supistukset tuntu.. Että en tosissaan tiedä, että miten siitä synnytyksestä selviää, vaikkakin mulla on suhteellisen korkea kipukynnys.
Nyt en lähinnä halua edes ajatella koko asiaa. Toivon vaan että seuraavat supistukset on niitä joilla päästään tositoimiin. Muuten mun pää pehmenee lopullisesti..


Nämä kolahtivat eilen postiluukusta.
Tuossa cd:llä on ihania, vanhoja lasten kehtolauluja, joita on tullut itsekin pienenä kuunneltua.
Etenkin tuo Karhunpoika sairastaa. Sitä tuli laulettua pikkusiskolle kun se oli pipi pienenä. :')

  

Me vietetään koiran kanssa tämä päivä ja ilta ihan kaksin.
Eli jospa kömpis sänkyyn, ottais koiran kainaloon ja ottais pienet päiväunet. <3

Emma rv 37+4

Rv 37+1

Eipä kukaan lääkäreistä uskonu, että mun raskaus menis näille viikoille asti.
Vaikka itseä jo kyllästyttää aikalailla ( etenkin kun lääkärin "kahden viikon sisään syntyy"- arvio meni eilen umpeen), niin hyvä vaan että Pieni saa kasvaa masussa.
Etenkin kun saatiin sillon pari viikkoa sitten niin pieni painoarvio. Nyt neuvolakäynnillä terkka kyllä sanoi, että on vauva ottanu kasvuspurttia.. Ei tosin sanonu mitään muuta, mutta kai tuokin hyvä merkki on.

Rv 37+1  (36+0)
 
Paino 70kg eli +1050 g per viikko (68,8kg, +450g per viikko) 
Turvotus + (+)
Verenpaine 103/68 (121/67)
Sf-mitta 36cm (33cm)
Vaavin sydämensyke +150( +158)
Liikkeet ++ 

Että niin sitä vaan levitään entisestään.. Mä kuvittelin säästyväni tältä 70kg painolta, mut ei kai sitten.
Paino ennen raskauttahan oli se 52kg, eli onhan sitä vähän tässä levitty :D

Miehen isovanhemmat on myöskin ihan innoissaan tulokkaasta, ja malttamattomana sielläkin taitavat odotella.
Heiltä vauva sai "vähän" kahisevaa ja niillä rahoilla on ostettu seuraavia juttuja :)

Body Lindex 9,95e

kirppikseltä 1,50e

kirppikseltä Newbie potkarit ja paita 1e

Leikkimatto 36,90e Lastentarvikkeesta

Lelukaari 15e Lastentarvikkeesta

Talja 35e

Tuo Star Wars body on mun painajainen.. En voi sietää niitä elokuvia, enkä mitään muutakaan koko hömppään liittyvää. Tuo nyt oli sit vaan "pakko" ostaa miehen mieliks. :D
Se aina vähän kritisoi vaatteita mitä oon vauvalle ostanu, nyt luulis olevan mieleinen.. Ja olihan se hymystä päätellen. :)

Leikkimatto on ihan tollanen basic. En viittiny kalliimpaa edes harkita ( kuin sen miljoona kertaa), koska kaikki vauvat ei tykkää niistä kuitenkaan. Kummitytöllekin ostin kalliin lelukaari-leikkimatto yhdistelmän, jossa tyttö ei sit viihtynykään.. Eli sinne meni reilut 70e silloin hukkaan.

Tosiaan, alan jo olla ihan täysin kypsä näihin olotiloihin. Lonkan limapussi on ilmeisesti taas tulehtunu, mutta arvatkaapa vaan, saako terveyskeskuksesta aikaa. Siihen pitäis taas laittaa kortisonipiikki, johon ei edes kauaa menis. Voisin sen vaikka ite tohon tuikata, mutta ei niin ei.
Kärsitään nyt sitten ja yritetään helpottaa Panadolilla ja kuumalla vedellä..

Valivali ja sitä rataa.

Emma ja Pienen Pieni Mies 37+1

"Vois jo alkaa tulee.."

Hatut 2e, tumput 1,45e

Kameralla on taas joku ongelma, tai sit se ongelma on tuo valkoinen matto jota vasten tykkäisin kuvata.. Uusi kamera nyt pitäis anyway saada ennen kuin vauva syntyy.

Mutta siis, eilen käytiin siskon kanssa kirppiksellä.
Mukaan tarttui muutama lelu, tossut, superman- yöpaita ja Benettonin paita. Näille tuli hintaa yhteensä 11e, joten ei paha alkuunkaan. Tällä kertaa olisi ollut vaikka kuinka paljon vaatteita, mutta en viittiny ostella enempää tilaa viemään ennen vauvan syntymää. Isompiakin vaatteita meillä on jo vaikka kuinka.

Pipot ja tumput avokki osti H&M:n alesta.
Oon huomannu, että etenkin Lindexillä ja H&M:llä on enemmän tyttöjen vaatteita alessa. Ainakin Itäkeskuksen myymälöissä. Mutta hyviä alelöytöjä niistä silti on löytyny :)

Eilen tosiaan tuon kirppiskierroksen jälkeen, käytiin vielä Vuosaaren Lindexissä, josta ostin ensimmäiset imetysliivit. Anteeks, mutta kuinka isot niiden pitää olla että tissit niihin mahtuu???
Kokeilin ensin samaa kokoa kun mitä nyt käytän rintsikoissa, mutta eihän siitä mitään tullu. Puristipuristipuristi..
Eli nämä eile ostetut tuskin enää päälle mahtuvat kun maito alkaa nousta, koska ovat nyt sopivat ja  täydellisesti istuvat.

Rintsikkakokeilun jälkeen, alkoikin sitten kunnon supistelut ja vihlomiset.
Vedet vaan valu silmissä, eikä toivoakaan että olis voinu askelta ottaa eteenpäin.
Puolisen tuntia siinä ährättyä, soitin Kätilöopistolle.
Puhelimeen vastasi elämäänsä ja työhönsä kyllästyneen kuulonen naikkonen.
Vähätteli kun kerroin "kestosupistuksista", vuodosta ja vihlonnasta.
Naureskeli vaan, kun sanoin että viime kontrollikäynnillä lääkäri käski olla herkästi yhteydessä, kun voi syntyä minä hetkellä hyvänsä. Naikkosen vastaus oli että "jaa, millähän perusteella.. mistähän sellastaki voi ennustaa". Teki mieli mennä lankoja pitkin suomentaa sille naiselle asioita. Loppujen lopuksi, käskin sen katsella mun tietoja koneelta. Johan muuttui ääni kellossa.
Naikkosesta tuli loppujen lopuksi "ihan ystävällinen".
Ohjeistuksena tuli mennä kotiin, suihkuun ja Panadolia parin tunnin välein.
Jos nämä ei ois auttanu, niin sit näytille. Meni sit onneksi illan mittaan ohi.
Tai no, onneks ja onneksi.. Mä en jaksais enää yhtään odotella tän palleroisen syntymää.
Mieskin sanoi pari päivää sitten että " vois jo alkaa tulee".. Niinpä.


Emma ja Pieni Mönkijäinen 36+3

36+0

Poksista, 36+0 täynnä!
Viime viikolla oli Kätilöopistolla kontrollikäyntiä ja synnytystapa-arviointi.
Haikaranpesän "perusteellisemmasta" synnytystapa-arvioinnista me tiputtiin, koska mies ei koulujuttujen takia päässyt toiseen valmennuskertaan.. Typerä sanon minä.
Tosiaan, tuolla käynnillä lääkäri totesi, että on ihme jos vaavi pysyy kahta viikkoa kauempaa pienessä yksiössään. Nyt tuosta käynnistä on kulunut tasan viikko, eikä supistuksia ole paljoa enempää kuin aiemminkaan. Kävely tyyli muistuttaa kyllä pingviinin tepastelua, sen verran vaappuu.
Aikaisemmin oli puhetta, että mulle tehtäisiin automaattisesti sektio.
Mutta koska vauva on oikein päin, kiinnittynyt ja pienikokoinen, synnytys tulee tapahtumaan alateitse. Painoarvioksi saatiin 2300g, eli Pieni todella on Pieni.
Synnytyslääkäri sanoi, että jos synnytystä voi sanoa helpoksi, niin luultavasti meillä se tulee olemaan helppo..
Mulla nyt ei kovin vahva luottamus asiaan ole, sen verran epäilen mun tuuria.
Mutta aina niistä synnytyksistä naiset on jotenkin selvinny, joten ehkäpä minäkin.

Neuvolasta kotiuduin äsken, tässäpä käynnistä. Aikaisemman käynnit merkinnät suluissa.

Rv 36+0  (34+0)


Paino 68,8kg eli +450g per viikko (67,9kg, +525g per viikko) 
Turvotus + (+)
Verenpaine 121/67 (102/74)
Sf-mitta 33cm (32cm)
Vaavin sydämensyke +158 ( +160)
Liikkeet ++

Neuvolantäti veikkasi että Pikkuinen ehtii syntyä ennen ensi viikon neuvolakäyntiä.. Saa nähdä. :)

Paksuimmat reidet ikinä ja rv 35+4

Tulevan kummisedän kanssa järkkäiltiin miehelle ennakkoon yllärivarpajaiset.
Mies tosiaan kotoisin Joensuusta, ja suurin osa kavereista muuttaneet ympäriämpäri Suomen maata.
Saatiin onneksi kaikki lapsuudenystävät paikalle Lauantaina. Yllätys siis säilyi loppuun asti.
Mua kyllä katottiin vähän kieroon muutaman päivän kun jynssäsin asuntoa, järjestelin paikkoja uusiksi, vaidoin lakanoita vierashuoneeseen ja roudailin patjoja. Tälle kaikelle löytyi siis selitys kun miehen kaverit paukkas meidän ovesta sisään. Kaikki tuli siis ihan hiljaa eteiseen asti ja kun kaikki oli sisällä, kävin sanomassa miehelle että tuuhan käymään. Ilme oli kyllä niin näkemisen arvoinen, onneksi se taltioitui kameraan.
En oo kyllä aikoihin ( jos koskaan), nähny miestä noin onnellisena. <3
Meikäläinen teki pojille pikkupitsoja, salaattia ja patonkia evääksi, ja katosin itse siskon luokse iltaa viettämään. Pojilla oli onnistunu ilta, eikä synnytyskään onneksi käynnistyny miekkosen ollessa umpitunnellissa.. :D

Kuvaa Lauantailta, rv 35+5

Enma ja tuloillaan oleva juniori 36+0

Helmikuu

Viikon sisällä ei ole oikeastaan tapahtunut mitään ihmeitä..
Lähinnä tuntuu, että jokainen päivä on ollut tismalleen samanlainen.
Alkaa kyllä jo kyllästyttää tämä kotona oleilu.. Menispä muutama viikko nopeaan, niin olisi edes Nyytti syntynyt. Sittenpä ainakin puuhaa riittäisi. Ei sillä, etteikö kotoa tekemistä löytyis. Eri asia on, että jaksaako joka päivä pestä pyykkiä ja muita kotihommia ;)
Vauvan vaatteet ja tarvikkeetkin on kaikki jo pesty ja laitettu valmiiksi. Vieras -/ vauvahuone pitäis kyllä järjestää uusiksi. Inspiraatiota kyllä olis, mutta ajatus ei juokse yhtään että mitenkä ne huonekalut sinne asettelis. Vauvan pinnasänky nyt on alkuun meidän makkarissa, että eipä sillä huoneella sinällään kiire edes ole. Yökyläilijät se on tähänkin asti majoittanut ihan hyvin, joten ei senkään puolesta tarvis mitään edes tehdä.. Huoh !

Mun ( meidän ) koira, on ollu vatsaongelmainen viimeset neljä päivää.
Tänään on ollut ensimmäinen "normaalipäivä" vatsan suhteen. Näinhän mä kyllä luulin jo toissapäivänänki, kunnes oli oksennukset matolla..
Matokuuri syötetty ja riisijauheliha ruokinnalla menty.
Toivottavasti nyt ei enää alkaisi uudelleen.
Ei houkuttele enää yksikään yöherätys ja ulkoilu pakkasessa kolmen aikaan yöllä.

Aapo, eli Agapios Nevermind on 5 ja puol vuotias kääpiövillakoira.
Heinäkuun 24 päivä tulee taas vuosi lisää.

Hauva on ollut mulla ihan pennusta saakka.
Vaikka sillä on mitä ärsyttävimpiä tapoja, on se silti maailman rakkain karvapallo josta en kyllä helpolla luopuis.

Näistä ärsyttävistä piirteistä ärsyttävin on ehdottomasti mun seuraaminen. Ja kysehän ei ole siis mistään tutkailusta, vaan kirjaimellisesti seuraamista paikasta toiseen.
Ja kyllä, jopa vessaan tultais mukaan jos vaan sais tulla.

Eli jos vaikka jostain syystä haluaisin piristää itseäni kävelemällä keittiön pöytää ympäri, tämä pieni 29cm säkäkorkeuden omaava karvakasa seuraisi perässä.

Toisen sijan ärsyttävien tapojen listalla saa ehdottomasti itsenä peseminen. Koira siis nuolee tassuaan ja sen jälkeen pesee sillä kuonoaan. Aapo eli pentuajan ja yli puolet elämästään kissan kanssa, joten mallia on otettu.
Aapon kissakaveri Kaustinen kuoli puolitoista vuotta sitten äkillisesti. Oli muuten Herralle kova pala. Edelleenkin jos kissan nimen mainitsee, Aapo lähtee etsimään kissaa.
Reppana. <3

Rakkaalla "lapsella" on toki monia kutsumanimiä.. Aapo nyt on se yleisin, mutta hauva tunnistaa myös seuraavat : Kaapo, Ape, Pave, Paavo, Alpo, Pikku-ukko, Pienimies.. Listahan olis loputon. :D

Karvapallon ehdoton kesäpuuha on veneily! Ei tarvitse kun sanoa, että lähdetään veneelle, ni johan on koira valmiina. Veneeseenhän ton kokonen natiainen täytyy nostaa ja vieressä / sylissä se tykkää hengailla. Mutta voi sitä ilmettä kun viileä tuuli puskee päin karvaista nassua.

Talvisuosikkeja on lumihangessa möyryäminen. Mikä sitten johtaa tietenki siihen, että turkki on täynnä lumikokkareita joita sitten sulatellaan pyyhkeen ja föönin kanssa.

Kylpyä ja pesua Aapo inhoaa yli kaiken. Mutta kiltti kun on, niin ei päästä ääntäkään vaikka kuinka ottaiskin päähän.
Aapo on niin ilmekäs koira, että sen ajatuksia pystyy melkeinpä lukemaan ja päättelemään, että mitä siellä mielessä liikkuukaan ja kuinka paljon mammaa kirotaan.

Pesun jälkeen saadaan "hepulit", mikä tarkoittaa juoksulla rullattuja mattoja, kuonon hinkkaamista jokaiseen pehmeään asiaan ja lopuksi haetaan lelu mitä pitäis heitellä.


Aapo menetti toisen silmänsä kolme vuotta sitten, toisen koiran hyökätessä sen kimppuun. Tämän toisen, isokokoisen koiran kynsi tai hammas meni Aapon yläluomesta silmän sisään ja puhkaisi silmän. Vaikka samantien lähdinkin viemään koirulia eläinlääkärii, ei mitään ollut enää tehtävissä. Viikon päähän tapahtuneesta saatiin leikkausaika.
Leikkauksessa meni kaikki hyvin ja Aapo pääsi samana päivänä kotiinkin. Reppana oli ihan pökerryksissä, mutta reippaana joka tapauksessa. Alkuun oli hieman hankalaa, kun toinen ei näyttänyt tajuavan silmän puutosta, ja näin ollen törmäili huonekaluihin ja seiniin. Nykyään Aapo pärjää jo loistavasti :)
Leikkiessä pitää vaan muistaa heittää palloa siltä puolelta jossa silmä on vielä tallella. Arkuun tietenkin on lisääntyny, kun ei samalla tavalla näe.. Mutta usein ihmisetkään ei sen silmättömyyttä huomaa, ellei itse asiasta mainitse.

ikeasta ostettu pehmonalle, ehdoton suosikki !

Uusin nro, tämän kimppuun seuraavaks !

Eilispäivän iltapäiväjumpat 32+2 <3

Mä en ehkä halua synnyttää...

Meillä oli eilen ensimmäinen synnytysvalmennuskerta Kätilöopiston Haikaranpesässä .
Neuvolan omassa valmennuksessa käytiin yhden kerran, ei ollu ihan meidän juttu.
No mutta, eilen aiheena oli aikalailla synnytys. Käsiteltiin supistuksia, koska pitäis lähteä sairaalaan, mitä pakata hoitolaukkuun jne.
Aika paljon oli sellaisia asioita, mitä ihan omalla maalaisjärjelläkin olisi osannut miettiä.
Toki tuli paljon uuttakin tietoa.
Sairaalakassi kehoitettiin jo pakkaamaan valmiiksi ja mietittiin yhdessä että mitä sinne kannattaa laittaa.

Katsottiin video vesisynnytyksestä.. Ei ollu onneks mikään "veri lentää"- video, mutta kyllä mun pahaa teki siitäkin huolimatta. Jotenkin vaan paheni tuo synnytyksestä stressaamien entisestään.
Etenkin kun lähipiirissä ei ole ollu mitenkään hirveän helppoja synnytyksiä.
Parin viikon päästä on sitten tapaaminen kätilön kanssa ja käydään synnytyssuunnitelmaa läpi.
Multa sais ihan suoriltaan tumauttaa tajun kankaalle, mut veikkaan ettei ne siihen suostu..
Toisaalta, aina naiset on siitä jotenkin selvinny, joten ehkä mä nyt vaan koitan olla miettimättä liikoja. Siitä "kärsimyksestä" saa kuitenki lopulta maailman parhaimman palkinnon. <3

Tänään aamusta oli sit taas neuvola. Tällä kertaa siellä oli vastassa oma neuvolantäti, ja  tuntui että ekan kerran meillä synkkas, jee ! :)
Painoa oli tullu reilussa viikossa 2,1kg lisää. Apua! Paljonko se vielä voi nousta??
Kuulemma odotettavissa vielä muutamia kiloja lisää..
Hemoglobiini se ei jostain syystä nouse ollenkaan, nyt sitten käskettiin vetää rautaa 200mg per vuorokausi.
En kyllä tätä ymmärrä, koska salmiakkikin maistuu loputtomin määrin. Toivottavasti nyt alkais vihdoin jotain tapahtumaan tuon osalta. Raskausmyrkytyksen oireitakin meikäläiseltä löytyis, mutta pissa oli puhdas joten ei se sitä sitten taida olla.

Neuvola 31+4 (29+4)
Paino 66 kg ( 63,9kg)
Painonnousu 1050g (713g )
Verenpaine 110/64 (102/62)
Hemoglobiini 111 (117)
Sf- mitta 29 (28)
Vaavin sykkeet 140 (140)

Lapsiveden määrä normaali, liikkeet ++ ja tuvotus meni yhellä plussalla.

Me tehdään aika usein täytettyjä patonkeja itse.
Väliin laitetaan yleensä sitä, mitä kaapista löytyy.
Toissapäiväisiin laitettiin pekonia, tonnikalamajoneesi, kurkku, juusto, koskenlaskija, tomaatti.. Ainakin nämä siis :)

Maustamatonta majoneesia puoli tuubia
2 pientä purkkia tonnikalapaloja
sipulia
grillausmaustetta
mustapippuria

näyttääpä kuvassa tylsältä ja kuivalta..

Tuolla ohjeella itse yleensä teen, mies kun ei liiemmin innostu mistään kasviksista tai mausteista. ;)






Emma ja Pieni mies 31+4

Vauva- lehden raskaustestiä

Olen syönyt mitä vain, suolaista ja makeaa. 
Totta. Ehkä enemmän kuitenkin tehnyt makeaa mieli.
Alkuraskaudessa salmiakki oli kova juttu, tällä hetkellä ufokarkit ja erilaiset suklaat.
Myös itse oon alkanu leipomaan enemmän. SUKLAAMUFFINSSIT!!

Kahvin tuoksukin on saanut minut voimaan pahoin. 
Osittain totta. Ennen raskautta join aamulla kahvia sen 3-4 kupillista.
Nykyään se on se yksi kupillinen, enkä voi sanoa että nauttisin siitä.
Mitään suurempaa pahoinvointia en kahvin takia ole kuitenkaan saanut.

Voisin nukkua aamusta iltaan.
TOTTA!
Keskiraskaudessa tää vähän helpotti, mutta nyt taas loppuraskauden aikaan voisin nukkua aamusta iltaan. Tosin nykyään ei enää niin helposti saakaan unen päästä kiinni, päiväunet on siis ollu ahkerassa käytössä. 

Suonenvetoa, närästystä ja turvotusta. Kaikkea on ollut. 
Eipä onneks ole ollut. Suonenvetoa silloin tällöin nyt loppuraskauden aikana.
Närästystä ei juuri ollenkaan ja turvotusta lähinnä nilkoissa, mutta sekin on vähäistä.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Juu ja ei.
Alku- ja keskiraskaudessa ehkä enemmänkin.
Ja sekin suurimmaksi osaksi rintojen takia :D
Tällä hetkellä sitä tuntee itsensä lähinnä kömpelöksi muumimammaksi, enkä usko että tässä on mitään seksikästä.

Paino on siirtynyt uusille kymmenluvuille.
Kyllä vain.
Ennen raskautta painoa oli se 52kg, ja nyt sitten painetaankin 13kg enemmän :D
Tosin neuvolasta sanottiin, että mun painoindeksi on nyt normaali, joten ei hätää.
Vaikka tuo 13kg kuulostaakin isolta omaan korvaan, niin en ole huolissani ettennkö pääsisi entisiin mittoihin :)

Hyvä äiti imettää pitkään.
Mun mielestä se äiti imettää joka pystyy ja haluaa. Hyvää äitiyttä ei mitata imettämisellä.
Itse toivon että pystyn imettämään, mutta jos se ei jostain syystä onnistu, niin en siitä mitään stressiä ota.


Olen suunnitellut synnytykseni.
En todellakaan ole.
Alkuraskaudessa ehkä osittain suunnittelin.
Mutta sitten kun ilmeni kaksiosainen kohtu ja muita ongelmia niin jätin haaveilut ja suunnittelut sikseen.
Ainoa toive on, että Pieni ja minä selvitään mahdollisimman vähällä.
Ja tietenkin, että kaikki menisi niin hyvin kuin mahdollista.

Rv 30+1

Taas kerran vähän kestänyt tän postailun kanssa.. 

Mutta nyt yritän tsempata :)

Viimeksi taisin kirjoittaa että olen menossa kontrolliin kohdunkaulan tilanteesta.
Tittidii! Tilanne näytti sen verran hyvältä, että nytpä ei tarvitse kontrolleissa ravata kun vasta Helmikuussa seuraavan kerran. Tosin selkäongelmaan löytyi syy, joka ei tällä kertaa johtunut reumasta. Nimittäin munuaisaltaan laajentuma. Ja päivystyksen lääkäri kun sanoi että ummetustahan se vaan....... :D 

Tälle nyt ei mitään tehdä jos pysyy suhteellisesti aisoissa. Onneksi nyt ei ole pahemmin kipuillut. Panadolin ja Litalginin voimalla selvitty siis!

Puhuttiin myös tulevasta synnytyksestä ja jos itse haluan, niin saan mahdollisesti yrittää synnytystä alakautta. Täysi varmaahan tuo ei vielä ole, joten ei saisi nuolaista ennen kuin tipahtaa :D
Sektiossa vaan mietityttää pidempi toipuminen ja alhainen verenpaine. Miten sitä sitten yksin pärjäisi koiran ja vauvan kanssa kun mies on päivisin monta tuntia pois.
Toisaalta, niinhän ne muutkin mammat on selvinny kautta aikojen. :)

Neuvola oli viime viikolla. Tällä(kään) kerralla ei ollu oma terkka vastassa, kun oli aikojen kanssa päällekkäisyyksiä. Mutta oikein mukava ja asiantunteva mies oli vastassa.
Painoa kertyny melkeinpä kilo per viikko viime kerrasta. Ei ihmekään kun äippähousutkin tuntuu ahdistavilta ;)
Tähän mennessä painoa on tullut pyöristettynä 14 kg lisää raskauden aikana. Kuulemma ei haittaa, koska olen nyt normaalissa painoindeksissä. Ei kyllä paljoa lohduttanut kuulla, kun itsestä tuntuu todelliselta muumimammalta.. Mutta, on sitä kiloja ennenkin pudotettu, joten enpä oo hirveemmin huolissani että ne muhun ikuisiksi ajoiksi jäisi.

Pikkunen oli jo laskeutunut alas, niinkuin itsekin liikkeistä päättelin.

Lisäksi sitten pitää mennä maksatesteihin, kun tosiaan ollu kutinaa masussa ja käsissä aikalailla.
Toivottavasti nyt ei mitään maksantoimintahäiriötä enää tähän päälle tulis. Alkaa riittää jo nää raskausajan vaivat tältä erää.

Äiti tossa miehelle vitsaili, että "tehkääpä heti toinen perään, niin ei tuu isoa ikäeroa". 

Joo, ei kiitos. Näin saman kyllä miehen silmistä :D 

Taitaa sillekin jo riittää mun ainaiset valitukset ja hormoonihumalat.

Tässä vielä masukuvaa edestä viime viikolta: 

                                           29+1

Emma ja Pieni Mies 30+1