Kuulumisia!

Heipsankekkaa!

Sama virsi taas: "mun on pitäny tulla kirjottaa monesti.." jnejne.
Joku ihana anonyymi huuteliki meidän kuulumisia joku aika sitten.
Päivät ne vaan kuluu hujauksessa, ja tuntuu ettei töissä käynnin ja kotitöiden ohella jää yhtään ylimääräistä aikaa kun huushollissa vipeltää myös reipas puolitoista vuotias.

Emilin päiväkodin aloitus takkusi urakalla ja kerkesinkin jo miettiä, että oliko töiden ja päiväkodin aloittaminen sittenkään kovin fiksua.
Ensimmäisen kuukauden Emil tosiaan kirjaimellisesti roikkui lahkeessani aina aamuisin päiväkodin eteisessä.
Kun päiväkotia oli takana yksi kuukausi ja yksi päivä, jäi poikanen ensimmäistä kertaa hymyissä suin vilkuttamaan äidille. :')
Viime viikolla yhtenä aamuna taisi tulla "äiti, eeeeeei!", mutta tällä viikolla on joka aamu jäänyt tyytyväisenä hoitotätien huomaan.
Kuulemma nukkuu päiväunet hienosti, leikkii muiden kanssa, ja jopa syö aamupalapuuronkin! Kukapa olisi uskonut? -Ei äiti ainakaan!

Ensimmäinen vanhempainiltakin oli pari viikkoa sitten.
En mitenkään päin voinut uskoa, että MINÄ olin paikalla VANHEMPANA, enkä henkilökuntana.
Noh, näihin vissiin täytyy totutella.

Tässä taannoin, siskoltani oli unohtunut hiustenleikkuun yhteydessä suihkepullo pöydälle.. Lopun arvaattekin alla olevista kuvista :D
Emil hoksasi, kuinka sitä vettä sieltä tuleekaan.. Lopputuloksena oli iloinen, mutta erittäin märkä poika.

Elokuun lopulla, meikäläisen sormeen ilmestyi tuollainen rinkula ;)
Yhteinen päätös oli, joten mitään romanttisia kosintoja ei meillä harrastettu.

Töissä on mukavaa, ja oon viihtyny ihan älyttömän hyvin!
Voin sanoa käsi sydämellä (poikasta yli kaiken rakastaen), että työnteko on lastenleikkiä verrattuna kotiäitiyteen. Vaikka kotitäitiys olikin ihanaa, oli se myös todella raskasta.
Töissä mieli lepää, ja kotonakin on kivempi olla kun ei ole tuijottanut samoja seiniä aamusta iltaan.

Ulkoilut on jääneet harmittavan vähälle viime aikoina.
Työpäivän jälkeen on niin poikki, että ennemmin sitä kokoaa poikasen kanssa palapeliä,rakentaa tornia tai potkii palloa, kun että alkaisi siihen pukemisrumbaan jota tämä vuodenaika valitettavasti vaatii.
Nykyään Emil vihaa pukemista. 

Voi että miten tänäänkin sain taistella, että päästiin ulos ja kauppaan.
Hanskat revitään sitä mukaa pois kun ne käteen saakka saa. Puvun vetskari avataan, pipo lentää, kengät on hanurista jne.. Ou mai, mitä talvi vielä tuokaan tullessaan.

Töissä on aina perjantaisin perjantaipulla. Se voi olla perinteinen voisilmäpulla, tai sitten leivos.. Tai esimerkiksi tuollainen ihana mustikkamuffinsi. Ei paljoa auta Perjantain työpäivät meikäläisen kilojen hallinnassa pitämiseen. 

Emilillä on uhma vain lisääntynyt. Joka ikiseen asiaan mitä äiti tai isi sanoo, täytyy vastata "ei"..
Jokaikistä kiellettyä asiaa täytyy tehdä uudestaan, ja uudestaan.
Ei auta jäähyt, kiellot.. Ehkä uhkaus, kiristys ja lahjonta tehoaa sitten vähän vanhempana? :D
No ei.. Kovasti yritän (ja yritetään) pitää kuria yllä ilman periksi antamista.
Se on yllättävän vaikeaa! Ennen äitiyttä työskentelin paljon lasten parissa, ja kummasti sitä aina ajatteli että "sit ku mulla on oma lapsi, ni mä en varmana..." Ja kas kummaa kuinka helppo sitä olisikaan periksi antaa. Myönnetään, periksi on tullut annettua, ja senkös poikanen tietenkin muistaa.
Sehän on mielestäni suuri virhe antaa jossain joskus periksi.
Ei muuta kun pitkää pinnaa ja toivoa siitä, että tuo lapsi joskus kuuliaisena tottelee.
Toisinaan, kun kiellän ja Emil totteleekin ekasta, meinaan kirjaimellisesti pyörtyä. Hyvä ettei silmät pompsahda päästä ulos kaikesta yllättymisestä. Hah. :)

No mutta, sekava postaus, mutta tulipahan vähän kirjoiteltua kuulumisia :)

Emma

Mitäpä meille?

Arvatkaas mitä? Emil on nukkunut lähestulkoon kuin unelma viime yöt!
Ensimmäinen sänkyyn nukutus kesti sen 40 minuuttia. Seuraavana iltana vartin, eilen kymmenen minsaa, ja äsken maksimissaan kaksi minuuttia. Tasan kerran kippasin äsken poikasen takaisin selälleen, ja siihen jäi ja kuorsaus kuuluu- kirjaimellisesti.
Öisin on saattanut alkaa kuulua älämölöä, mutta en ole siihen reagoinut, kun selkeästi mölissyt unissaan. Niinpä poikanen on jatkanut unia. Puoli viiden kieppeillä yleensä, olen joutunut antamaan tutin suuhun, mutta siitäkin sitten jatkettu unia 7.30-8.00. Nyt tietenkin kun tän taas ääneen sanon, niin hyvät yöt oli tässä.. Pitäis olla vaan hiljaa ja nauttia, eikä hehkuttaa ympäriinsä. 

tuholainen hommissansa

Tänään käytiin Annmarien ja ihanan pienen Lillin kanssa HongKong reissulla. Siellä oli muumi palikkalelut -70% joten piti käydä hakemassa sellaiset murusille.
Honkkarireissun jälkeen, käytiin juomassa kupposet kahvia ja syöttämässä muksut Ikean ravintolassa.
Emil koitti pussata Lilliä, mutta sai rukkaset.. Ylempi kuva ehkä selventää, ettei poikanen ollut tyytyväinen rukkasiin. :D Sen jälkeen sitten tultiinkin meille vielä hetkeksi, ja lapsoset leikkivät keskenään. Oli kivaa vaihtelua tähänkin päivään kun sai vieraita. :) 

Me jäätiin tänään poikasen kanssa viikonlopuksi kaksin, kun miekkonen päätti extempore lähteä Joensuuhun tuttunsa tupareihin.. Meikäläinen antoi kyllä luvan, joten turha vissiin jälkeenpäin motkotella sitten. ;)
Kotimiehiksi jäätyämme, lähdimme sitten poikasen kanssa kävelylle, ja käytiinpä me kaupassakin.
Sitten soittelin kaverille, että tulisiko illaksi meille pitämään seuraa. Sisko ja Annmariekin lähtevät viikonlopuksi reissuun, ja muut kaverit ovat luultavimmin töissä. Joten kaksin tämä viikonloppu tulee menemään. Siksi oli nyt kiva nähdä tänään paljon ihania ihmisiä, niin jaksaa taas  ylläpitää viikonlopun ajan "tätätä, äittii, papa,anananan"- keskustelua.

Niin ja hei, meinasin ihan melkein unohtaa. Vaaka näyttää tällä hetkellä sellasta lukemaa, mitä ei olekaan hetkeen nähty! Oon niin innoissani. Mahtava fiilis painon pudotuksesta, kipeistä lihaksista ja siitä että mulla riittää näinkin paljon intoa tähän hommaan! Tästä on hyvä jatkaa :)

Selkä on ollut tosi kipeä tänään. Kumartuminen, poikasen nostaminen, istuminen, seisominen.. KAIKKI tekee kipeää. Pikkuhiljaa siis lääkkeiden voimin unten maille, toivottavasti tulee hyvä yö.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Emma

Mikä on omaa aikaa?

Me ( tai no enemmänkin minä ), ollaan viime päivinä riidelty pohdittu tästä iänikuisesta aiheesta, kummalla on rankempaa. Kumpi saa enemmän "vain olla", omaa aikaa ja ylipäätään tehdä juttuja mistä nauttii.
Tällä hetkellä mä oon päivät Emilin kanssa kotona, teen suurimmaksi osaksi kotityöt, hoidan useimmiten kaupassa käynnin ja ruoan valmistuksen.
Miekkonen käy kaksi päivää viikosta töistä, ja muuten sitten on koulussa.
Tottakai ymmärrän, että kun miekkonen tulee töistä, niin hän haluaa pelata kavereiden kanssa netin välityksellä tietokonepeliä, tai lukea uutiset rauhassa jne. Mutta sitten taas, en mäkään saa noita asioita tai muitakaan asioita juurikaan rauhassa tehdä. Toki silloin kun Emil menee aikaisin yöunille, tai nukkuu päiväunia. Mutta, silloinkin mun pitäisi taas tehdä kotityöt, mitä ei pysty tekemään poikasen ollessa hereillä.
Mä aina odotan päivisin sitä, kun miekkonen tulee kotiin että saisin hetken hengähtää.. Harvoin niin kuitenkaan käy, koska miekkosen mielestä kotona oleminen on lomailua, eikä näin ollen ymmärrä miksi valitan aiheesta. Musta olisi niin mukava jumppailla päivän jumpat ihmisten aikaan, eikä illalla kymmeneltä.
Etteikä nyt kukaan vetäisi tästä tekstistä johtopäätöksiä, niin kyllä, miekkonen viettää paljon aikaa poikasen kanssa. Mitä enemmän poikanen kasvaa, niin sitä useammin isi poikansa kanssa leikkii.
Miekkonen lisäksi hoitaa lähes poikkeuksetta joka ilta poikasen kylpyhetken. Eli kyllä me näitä hoitohommia jaetaan. Siltikin, mä vaan pyöritän tätä asiaa koko ajan päässäni, että kumpi nyt sit on rankempaa.
Eikä tässä tekstissä ole juurikaan päätä eikä häntää. Ihan extempore päätin muutaman lauseen rustata.

Miten teillä nämä asiat hoidetaan? Kuka on lapsen kanssa ja milloin? Kuka tekee kotityöt? Millaista on molempien "oma aika"?

Emma