Tiistaita!

Soitin eilen neuvolaan näistä mun "epäilyksistä" viljojen suhteen, joista siis jo aiemmin oon neuvolaan sanonut.
Täti langan päässä ihmetteli että miten keksin tällästä edes kokeilla ja "onnitteli" että yöhuutojen syy selvisi näinkin "helpolla".
8kk neuvolalääkäri on kahden viikon päästä, joten siellä sitten lääkärin kanssa jutustellaan jatkosta.
Helsingissä allergisille lapsille kuuluu ravintoneuvonta, jonne saa neuvolasta lähetteen.
Jonot on kuulemma monta viikkoa pitkät, saapa siis nähdä milloin me sinne päästään.
Tuottaa aikamoista päänvaivaa tutkia kaupassa jokaisen paketin ja purkin selosteet että mitä ne sisältää.
Koska riisistä tai maissista ei oo tullu oireita, niin neuvolantäti suositteli maissijauhoista tehtävää puuroa.
Eilen sitä ostin ja testattiin iltapalaksi. Ekat kaksi lusikkaa meni moitteettomasti alas, mutta sitten poikanen katsoikin vähän kieroon ilmeellä ; "mitä hittoa sä äiti mulle syötät!".
Mut alas meni iso kupillinen kun vähän huijasin ja kikkailin. Itse maistoin myös, enkä voi sanoa että siitä mitään makuelämystä saisi. Tottakai se varmaan maistuisi paremmalta kun tekisi maitoon ja laittaisi suolaa, mutta hyhhyh. Jos poikanen ei sitä jatkossa halua syödä, niin en kyllä "pakota".

Toissailtana Emil vähän "sormiruokaili" iltapalaksi porkkanaa, mustikoita, banaania, omenaa, päärynää.
Lusikasta itse kippailin mukaan ruusunmarjasosetta.
Sotkuhan oli melkoinen! Käsivarsia myöten oltiin kuivuneessa banaanissa.
Onneksi koira tajusi että se voi niitä lattialle tippuneita porkkananpalasia syödä, joten auttoi vähän siivouksessa :D 

Jossain postauksessa muistaakseni oon kertonu noita meidän koiran mielenosotuksista.
Aiemmin se on olltu sitä merkkailua ja haukkumista.
Nyt oon huomannu että helposti näyttää Emilille hampaitaan ja pari kertaa oon saanu käden työntää väliin kun näyttänyt vähän arveluttavalta.
Aapohan on siis puolisokea. Yhdellä silmällä elelee, ja siinäkin on kaihi.
Joten koira on tosi säikky ja arka, enkä yhtään ihmettele että säikähtää kun poikanen hurauttaa vauhdilla ohitse. Mutta sit taas, lapsen turvallisuus ennen kaikkea.
Joten mitä tässä nyt sitten tekisi?
Merkkailu on nyt loppunut ( jos ei eilistä lasketa ), mutta joka kerta kun alan laittamaan Emiliä päiväunille, alkaa haukkuminen. Koira tuijottaa suoraan silmiin ja räksyttää. Ja se jos joku on ÄRSYTTÄVÄÄ!
Mutta sitten taas välillä, se on ihan kaveria Emilin kanssa. Menee nuolasemaan varpaista, ja jos Emil nukkuu vaikkapa sohvalla päiväunia niin koira asettuu viereen.
Tänäänkin leikkivät keskenään oikein sovussa. Aapo oikein vei lelua poikaselle, joka sitten piti siitä kiinni ja näin olikin vetoleikki valmis.
Silti, huolettaa isosti! Vaikka Aapolta puuttuu hampaita aikalailla, ei se tarkoita etteikö se sais halutessaan vahinkoa aikaan. Pattitilanteita.. Koira on kuitenkin vasta kuusi vuotias ja silmää lukuunottamatta täysin terve.

Kun oliskin joku tuttu joka voisi Aapon ottaa. :/ 

Tänään Emil nousi ihan itse polviseisontaan. Aiemmin mun jalkoja vasten noussu, mutta tänään nousi ensiksi säkkituolia vasten ja sitten sohvapöydästä tukea ottaen. Hui miten mua jännitti katsoa sitä vierestä! :D

Missä on mun pienenpieni vauva?? 

Siskoni lähti Emilin kanssa itikseen shoppailee ja miekkonen tulee kohta töistä.
Eli ruokahommiin ja jos sit vähän imuriakin vilauttais.

Emma

Alkuviikon kuulumisia

Eilen tuli postissa Ainun pupu, jonka Emil voitti Odotus&Vauva messuilta pari viikkoa sitten. :)
Tyyppiä ei tosin mitkään puput kiinnostanu kun koitin sitä tarjota.. Lähti vaan menee toiseen suuntaan :D

käänsi itsensä kyljelleen, ja nukahti samantien. <3

meillä tää syöminen ei oo kovinkaan siistiä puuhaa..

Siskolla oli eilen vapaapäivä, joten se vietti sen meidän kanssa.
Jäipä tuo vielä yökskin, kun mulla oli tänään aamulla reumalääkäri, niin Emil tarvitsi hoitajan aamulle kun miekkosellakin oli koulua.

Nii-i, mitähän sitä ton reumalääkityksen kanssa sitten tekis..
Ainakin lääkäri sanoi, että pahenemaan päin on mennyt. Ja sen mä oon  tietty itekin huomannu kun liikkuminen on vaikeeta ja kestosärky on päällä koko ajan.
Ehdotti, että lähtisin mukaan lääketutkimukseen. Kyseinen lääke on jo markkinoilla, mutta nyt sitä tutkittaisiin että onko siinä reuman etenemiseen vaikutusta, kun sairaus on vasta alussa.
Toisaalta toi ois tosi hyvä juttu; kontrollit kerran kuussa ja röntgen- ja magneettikuvat otettais tutkimuksen alussa. Eli saisi paljon intensiivisempää hoitoa. Ja kun tohon otetaan Suomesta vaan 12 ihmistä mukaan, joten sinällänsä "lottovoitto"

Ekan neljän viikon aikana puolet testiryhmästä saa lume-lääkettä, ja puolet sitä oikeaa. 

Neljän viikon jälkeen kaikki saa oikeaa lääkettä.
Haittavaikutuksina on infektiot ( etenkin poskiontelon- ja keuhkoputkentulehdukset, sekä keuhkokuume). Lisäksi hoidon aikana ei saa tulla raskaaksi, eikä myöskään vähintään puoleen vuoteen sen jälkeen.
Eli lähemmäs kaksi vuotta ennen kuin toisesta lapsesta saisi edes alkaa haaveilemaan.
Ei sillä, että mulla nyt mitään vauvakuumetta onkaan.. Mutta kun sit taas haluaisin pienet ikäerot.
Eikä sitä muutenkaan tiedä onko toinen raskaus edes mahdollinen. Selkärankareuma vaikeuttaa raskaaksi tuloa, ja sitten kun on vielä tuo kaksiosainen kohtukin..
Tällä viikolla pitäisi lääkärille soittaa ja ilmoitella lähdenkö tutkimukseen, joten stressiä pukkaa.
Jos päätän olla lähtemättä, niin ensi viikolla aloitetaan sulfasalatsiini lääkitys.

 Äsken tossa "repäsin" ja kynin trimmasin meidän koiran..
Karvamäärästä päätellen, voisihan sen tietenkin useamminkin tehdä.. :D

Emil on alottanu iltasin ihan järkyttävän taistelun unta vastaan!
Aikasemmin tosiaan nukahti itsekseen, joskus ehkä kaipasi pientä silittelyä.
Nykyään se on puolesta tunnista tuntiin raivohuutoa kurkku suorana, selkä kaarella, hikikarpalot otsalla.
Silmät kiinni ulisee ja taistelee unta vastaan.
Testasin, että säästytäänkö huudolta jos vien sen meidän sänkyyn ja köllähdän itse viereen. Joo, olishan se siihen nukahtanut ilman huutoa. Mutta koska olen julma äiti, niin nostin poikasen puoliunisena omaan sänkyyn. Ja voitte varmaan arvata.. Riemuhan siitä repes.
Puoli tuntia meni tänään siihen, että jätkä on unten mailla. Eilen meni päälle tunti, joten tuo ei tuntunut enää missään. :D

Upeasti ootte osallistunu arvontaan, jee! :)

Emma

Hiiolohiiolohei!

"Kusta siellä ja paskaa täällä, siellä kusi täälä paska, joka puolella kusipaska.."

Kysehän ei siis ole poikasen jätöksistä, vaan tuon hemmetin koiran!
Mun pieni kiltti karvapallo on muuttunut hirviöksi!
Siis kirjaimellisesti. Aiemmin tuo koira kunnioitti ihmisiä, ei koskaan  tehny mitään pahaa ja totteli käskyjä.
Nyt täällä asuu monsteri, joka haukkuu, nostaa jalkaa ja vääntää vaikka väkisin sormenpään kokoisia paskakikkareita lattialle, ihan vaan kiusallansa.
En edes jaksa laskea, monetko kuset ja paskat tänään on tullu siivottua.
Ja kyllä, koira pääsee ulos 3-4 kertaa päivässä.
Tää kaikki ei alkanu heti Emilin syntymän jälkeen. 

Enemmänkin sit, kun Emil alkoi kaipaamaan enemmän seurustelua. 

Muutama viikko menikin jo loistavasti, ilman sitä pienintä kusipisaraakaan.
Mutta, kas kummaa kun Emil on alkanut liikkumaan, on myös kusipaskaralli vauhdissa!
Kiva se on koko aika seurata missä menee koira ja missä menee lapsi, ettei vaan poikasen suuhun menisi mitään suolistossa jo kerran käynyttä.
Ai että tämä arki on välillä todellista juhlaa! NOT! 

miekkosella oli synttärit viime viikolla, yritin saada järkevää kuvaa otettua "Paljon onnea iskä"- tekstin kanssa.. Eihää siitä mitään tullut :D

Emil täytti Sunnuntaina puoli vuotta, ja taas saa ihmetellä että mihin kaikki aika katoaa?

Kaksi hammasta löytyy ja lisää tuntuisi tulevan kun katsoo kuolan määrää ja katkonaisia öitä.

(Muutama yö meni tässä välillä loistavasti)

Emil liikkuu enimmäkseen peruuttamalla, mutta eteenkin päin on ryöminyt tarpeen vaatiessa.

Ei itse vielä mene istumaan, mutta kun laittaa istumaan niin istuu oikein hienosti.

poikanen isin kainalossa. <3

 Mulla tuo selkä on taas alkanu temppuilemaan ihan huolella.

Krooninen niveltulehdus on taas aktiviisessa vaiheessa, kun särkee niin paljon koko ajan.

Hyvä kun pystyy välillä kävelemään.

Aika reumapolille on vasta 17.10. Ei auta kuin vedellä Buranaa napanderiin ja toivoa et saisi jotain helpotusta.

Tosin, voisinhan mä kävellä sinne polille ja sanoa että tekee jotain, mutta en oikein ole sellanen ihminen joka menis sinne valittamaan.

Ehkä mä nyt vaan kestä ja odottelen.

Eilen pestiin ekaa kertaa hampaat, nyt kun ne jo ihan kunnolla näkyy.

Epäilin vähän, että tuleekohan koko hommasta yhtään mitään, mutta mitäs vielä!

Poikasen mielestä se oli superhauskaa hommaa, ja huutohan siitä tuli kun pistin hammasharjan pois.

Olisin enemmän kuin iloinen, mikäli teillä on postaustoiveita :)

Emma


Seuraavissa blogeissa on ihania arvontoja!
Käykäähän osallistumassa : 

It's all about Ava

HomeSweetHome

Puder I Havet

Erilainen kotileikki

Punatukka

Säikähdyksiä

Toissailtana Emil oli nukkunut muutaman tunnin, kun me vielä katsottiin telkkaria.
Miekkonen lähti sitten jostain syystä käymään makuuhuoneessa.
Siellä Emil oli naama kiinni patjassa juuri oksentaneena.
Emil kakoi naama punasena. Miekkonen "ravisteli" ja koputteli selkään, niin johan alkoi henki taas kulkea.
Oltiin kaikki kolme kyllä niin säikähtäneitä ton jälkeen että huh!
Yöksi otin sit Emilin viereen nukkumaan kun pelotti, että mitä jos uudestaan oksentaa.
Ja siitä yöstähän ei sitten tullu yhtikäs mitään.
Poikanen potki ja hillui unissaan siihen malliin, että omat unet jäi tosi vähäsiksi.
Yöllä herättiin monen monta kertaa, enkä mä ainakaan saanu nukuttua edes yhtä kokonaista tuntia.

Eilen sitten lähdin käymään siskon mukana lääkärissä.
Bussimatkalla meinasi tulla kolari, kun kuljettaja ei hirveämmin siihen ajoon keskittynyt.
Luojan kiitos, Emilin selkänoja oli alhaalla, koska muuten poikanen olisi sieltä kaaressa lentänyt.
Tästä lähin pidän kyllä valjaat kiinni kun ollaan liikenteessä.
Itsellä peukalo kärsi ja ranteesta lähti nahat ja mustelmakin taisi tulla.
Ei haittaa yhtään että minä ja vaunut kärsittiin ja Emil selvisi säikähdyksellä.
Että kyllä tässä sai vuorokauden aikana olla sydän sykkyrällään useamman kerran! 

Näin meillä matkustettiin. Siellä se koira tyytyväisenä nukkui. :D

Eilisillan käytinkin sitten oman vaatekaappini siivoukseen.
Miten ihmeessä te saatte vaatteet pysymään järjestyksessä?
Etenkin kun vaatekriisi yllättää lähes päivittäin ja tietty sillon pitää penkoa koko vaatekaappi läpi.
Ja yleensä kun tämä kriisi iskee niin sillon on myös kiire, joten ei varmana ehdi viikata ja henkaroida niitä vaatteita juuri sillä hetkellä takaisin paikoilleen:

Huomasin myös, että mulla on nykyään tosi tylsiä ja tylsän värisiä paitoja.
Ennen tykkäsin kun oli jotain erikoista tai värikästä.
Nyt näyttää et suurin osa paidoista on harmaata, mustaa ja valkoista.
Veikkaan kyllä, että tää johtuu ihan vaan näistä jäljellä olevista raskauskiloista..

Mutta, katsokaa näitä kenkiä!
En enää oikein uskalla käyttää korkokenkiä, kun tuossa puolitoista vuotta sitten onnistuin pikkuhiprakassa murtamaan jalkapöytäni, korkkarit jalassa tottakai.

taas kerran pahoittelen tätä "loistavaa" kuvalaatua..

Syömäänhän tästä on lähdettävä, ennen kuin pääkopassa kiehahtaa!

Emma

Kaveritreffailua

Viime yö meni poikasen osalta suhteellisen hyvin.
Puoli kahden aikaan yöllä alkoi kuului puoliunista kitinää, niinpä passitin miekkosen vierashuoneeseen ja otin poikasen viereen ( soosoo!) siinä toivossa, että nukkuisi sikeämmin.
Niin noh, nukkuihan se.. Mut mites mamman unet?:D
Aina kun koitin mennä poikasesta kauemmaksi, tyyppi havahtui ja hinas ittensä ihan kylkeen kiinni.
Unissaan jumppaili, joten sain sit "muutamat" terävät iskut reisiin ja mahaan.
Mut ainakin nukkui siinä aamuun asti, ja tietenkin kolmea yli kuusi piti nousta ylös.
Puolisen tuntia yritin et jos mitenkään olis nukkumatti vieraillut uudestaan, mutta ei niin ei.
Kasin pintaan pikkujätkä alkoi hieromaan silmiään siihen malliin, että vois olla ekojen päikkäreiden aika. Niinpä katsottiin sängyssä puhelimen kautta Hopla, poikanen joi maitoa ja sit käytiinkin molemmat höyhensaarille pariksi tunniksi. :)

Unta riitti pari tuntia ( mä nyt oisin voinu jatkaa vielä pidempäänkin), sit sosetta ja vaatteet päälle ja mammalle vähän meikkiä.
Kaveri ilmaantui tyttönsä kanssa meille ja sit lähdettiin mutkien kautta kirppikselle.
Eipä oikein löytyny mitään ostamisen arvoista. Ja sitten kun löysi, hintalappu kertoi että sen voi jättää suosiolla seuraavalle hullulle, joka maksaa siitä saman verran kun mitä kaupasta saisi uutena.

Noh, tää kaveri kun lähti, niin sit saatiinkin Emilin tyttöystävä Lilli ja sen mami meille kylään ekaa kertaa :)
Syötiin mustikkapiirakkaa ja juotiin kahvia ( ni mikä laihdutuskuuri?).
Lilli säikähti meidän koiraa ihan hulluna :D
Onneks on tullu noista lantionpohjanlihaksista pidettyä huolta, muuten ois saattanu olla muutamat lirut housussa :D
Lilli selkeästi kuvitteli et Aapo on joku pehmolelu, mutta heti kun koira alkoi liikkumaan, Lillistä pääsi mitä ihmeellisimpiä ääniä.
On ne pikkuset niin hassuja :)<3

Huomenna me lähdetään rapujuhliin kaveripariskunnan luokse, saa nähä koskenko koko rapuihin.
Nyt jos sit söisi vähän rahkaa ja asettautuis sohvalle White Collarin pariin.

Emma

Helmikuu

Viikon sisällä ei ole oikeastaan tapahtunut mitään ihmeitä..
Lähinnä tuntuu, että jokainen päivä on ollut tismalleen samanlainen.
Alkaa kyllä jo kyllästyttää tämä kotona oleilu.. Menispä muutama viikko nopeaan, niin olisi edes Nyytti syntynyt. Sittenpä ainakin puuhaa riittäisi. Ei sillä, etteikö kotoa tekemistä löytyis. Eri asia on, että jaksaako joka päivä pestä pyykkiä ja muita kotihommia ;)
Vauvan vaatteet ja tarvikkeetkin on kaikki jo pesty ja laitettu valmiiksi. Vieras -/ vauvahuone pitäis kyllä järjestää uusiksi. Inspiraatiota kyllä olis, mutta ajatus ei juokse yhtään että mitenkä ne huonekalut sinne asettelis. Vauvan pinnasänky nyt on alkuun meidän makkarissa, että eipä sillä huoneella sinällään kiire edes ole. Yökyläilijät se on tähänkin asti majoittanut ihan hyvin, joten ei senkään puolesta tarvis mitään edes tehdä.. Huoh !

Mun ( meidän ) koira, on ollu vatsaongelmainen viimeset neljä päivää.
Tänään on ollut ensimmäinen "normaalipäivä" vatsan suhteen. Näinhän mä kyllä luulin jo toissapäivänänki, kunnes oli oksennukset matolla..
Matokuuri syötetty ja riisijauheliha ruokinnalla menty.
Toivottavasti nyt ei enää alkaisi uudelleen.
Ei houkuttele enää yksikään yöherätys ja ulkoilu pakkasessa kolmen aikaan yöllä.

Aapo, eli Agapios Nevermind on 5 ja puol vuotias kääpiövillakoira.
Heinäkuun 24 päivä tulee taas vuosi lisää.

Hauva on ollut mulla ihan pennusta saakka.
Vaikka sillä on mitä ärsyttävimpiä tapoja, on se silti maailman rakkain karvapallo josta en kyllä helpolla luopuis.

Näistä ärsyttävistä piirteistä ärsyttävin on ehdottomasti mun seuraaminen. Ja kysehän ei ole siis mistään tutkailusta, vaan kirjaimellisesti seuraamista paikasta toiseen.
Ja kyllä, jopa vessaan tultais mukaan jos vaan sais tulla.

Eli jos vaikka jostain syystä haluaisin piristää itseäni kävelemällä keittiön pöytää ympäri, tämä pieni 29cm säkäkorkeuden omaava karvakasa seuraisi perässä.

Toisen sijan ärsyttävien tapojen listalla saa ehdottomasti itsenä peseminen. Koira siis nuolee tassuaan ja sen jälkeen pesee sillä kuonoaan. Aapo eli pentuajan ja yli puolet elämästään kissan kanssa, joten mallia on otettu.
Aapon kissakaveri Kaustinen kuoli puolitoista vuotta sitten äkillisesti. Oli muuten Herralle kova pala. Edelleenkin jos kissan nimen mainitsee, Aapo lähtee etsimään kissaa.
Reppana. <3

Rakkaalla "lapsella" on toki monia kutsumanimiä.. Aapo nyt on se yleisin, mutta hauva tunnistaa myös seuraavat : Kaapo, Ape, Pave, Paavo, Alpo, Pikku-ukko, Pienimies.. Listahan olis loputon. :D

Karvapallon ehdoton kesäpuuha on veneily! Ei tarvitse kun sanoa, että lähdetään veneelle, ni johan on koira valmiina. Veneeseenhän ton kokonen natiainen täytyy nostaa ja vieressä / sylissä se tykkää hengailla. Mutta voi sitä ilmettä kun viileä tuuli puskee päin karvaista nassua.

Talvisuosikkeja on lumihangessa möyryäminen. Mikä sitten johtaa tietenki siihen, että turkki on täynnä lumikokkareita joita sitten sulatellaan pyyhkeen ja föönin kanssa.

Kylpyä ja pesua Aapo inhoaa yli kaiken. Mutta kiltti kun on, niin ei päästä ääntäkään vaikka kuinka ottaiskin päähän.
Aapo on niin ilmekäs koira, että sen ajatuksia pystyy melkeinpä lukemaan ja päättelemään, että mitä siellä mielessä liikkuukaan ja kuinka paljon mammaa kirotaan.

Pesun jälkeen saadaan "hepulit", mikä tarkoittaa juoksulla rullattuja mattoja, kuonon hinkkaamista jokaiseen pehmeään asiaan ja lopuksi haetaan lelu mitä pitäis heitellä.


Aapo menetti toisen silmänsä kolme vuotta sitten, toisen koiran hyökätessä sen kimppuun. Tämän toisen, isokokoisen koiran kynsi tai hammas meni Aapon yläluomesta silmän sisään ja puhkaisi silmän. Vaikka samantien lähdinkin viemään koirulia eläinlääkärii, ei mitään ollut enää tehtävissä. Viikon päähän tapahtuneesta saatiin leikkausaika.
Leikkauksessa meni kaikki hyvin ja Aapo pääsi samana päivänä kotiinkin. Reppana oli ihan pökerryksissä, mutta reippaana joka tapauksessa. Alkuun oli hieman hankalaa, kun toinen ei näyttänyt tajuavan silmän puutosta, ja näin ollen törmäili huonekaluihin ja seiniin. Nykyään Aapo pärjää jo loistavasti :)
Leikkiessä pitää vaan muistaa heittää palloa siltä puolelta jossa silmä on vielä tallella. Arkuun tietenkin on lisääntyny, kun ei samalla tavalla näe.. Mutta usein ihmisetkään ei sen silmättömyyttä huomaa, ellei itse asiasta mainitse.

ikeasta ostettu pehmonalle, ehdoton suosikki !

Uusin nro, tämän kimppuun seuraavaks !

Eilispäivän iltapäiväjumpat 32+2 <3