Kipuilua

Mikä päivä! Aamulla mentiin yhden mammaryhmäläisen kanssa käymään Lapsimessuilla. Ei oltu siis koskaan tavattu aikasemmin, ja hänkin tuli pääkaupunkiseudun ulkopuolelta messuille. Oli mukavaa, ja kierreltiinkin monta tuntia.
Mutta, se tuntien kävely ja seisominen ei sitten tehnyt kovinkaan hyvää mun selälle, polville ja lonkille.
Auta armias miten mua särki ja sattu. Metromatka kotiin meni kipuitkua pidätellen. Mietin vain, että kunhan kotiin selviän niin oon onnellinen.
Kotiinhan toki selvittiin. Äkkiä särkylääkettä, Emilille ruoka ja päiväunille.
Seistä ei pystynyt ja istua ei senkään vertaan, joten kuvittelin että makuuasento olisi hyvä. Juu ei ollut.
Mutta reilun tunnin makoilin Emil kainalossa leffaa katsoen ( kannattaa muuten katsoa sellainen leffa kuin Mary & Martha, pisti kyllä ajattelemaan ). Särkylääke auttoi ja enää oli vain pientä kolotusta.
Ei kun vaan kauppaan, kävellen. Ei niin hyvä idea ( vaikkakaan kauppaan ei ole kuin muutama sata metriä). Kotimatkalla jouduin pysähtymään monta kertaa, koska yksinkertasesti vaan sattui niin paljon. Mietin jo, että soitan miehelle että tulee hakemaan Emilin, että tulen sitten omia aikojani kotiin kunhan kykenen liikkumaan. Hiljakseen käveltiin ja selvittiin siitäkin.

Eli siis tämän päivän perusteella, en enää tiedä mitä työtä voisin tehdä, tai mihin kouluttautua. Selkeästi seisomatyö ei tule kuulonkaan, ja minä kun kerkesin jo haaveilla kokin ammatista. Pyh ja pah.
Ahdistaa ja masentaa, uskokaa pois vaan.. Yksinkertaisesti alkaa olla ideat vähissä.
Ja etenkin tässä kaikessa masentaa se, että Emil kuulee liian usein :
" Emil, ei nyt, äitiä sattuu"
"Odota hetki, äitillä on pipi".. jne.

Plaah.

Huomenna uusi kierros Lapsimessuja, ja nyt nukkumaan niin ei tarvitse pähkäillä.

Emma

Alkuviikon kuulumisia

Eilen tuli postissa Ainun pupu, jonka Emil voitti Odotus&Vauva messuilta pari viikkoa sitten. :)
Tyyppiä ei tosin mitkään puput kiinnostanu kun koitin sitä tarjota.. Lähti vaan menee toiseen suuntaan :D

käänsi itsensä kyljelleen, ja nukahti samantien. <3

meillä tää syöminen ei oo kovinkaan siistiä puuhaa..

Siskolla oli eilen vapaapäivä, joten se vietti sen meidän kanssa.
Jäipä tuo vielä yökskin, kun mulla oli tänään aamulla reumalääkäri, niin Emil tarvitsi hoitajan aamulle kun miekkosellakin oli koulua.

Nii-i, mitähän sitä ton reumalääkityksen kanssa sitten tekis..
Ainakin lääkäri sanoi, että pahenemaan päin on mennyt. Ja sen mä oon  tietty itekin huomannu kun liikkuminen on vaikeeta ja kestosärky on päällä koko ajan.
Ehdotti, että lähtisin mukaan lääketutkimukseen. Kyseinen lääke on jo markkinoilla, mutta nyt sitä tutkittaisiin että onko siinä reuman etenemiseen vaikutusta, kun sairaus on vasta alussa.
Toisaalta toi ois tosi hyvä juttu; kontrollit kerran kuussa ja röntgen- ja magneettikuvat otettais tutkimuksen alussa. Eli saisi paljon intensiivisempää hoitoa. Ja kun tohon otetaan Suomesta vaan 12 ihmistä mukaan, joten sinällänsä "lottovoitto"

Ekan neljän viikon aikana puolet testiryhmästä saa lume-lääkettä, ja puolet sitä oikeaa. 

Neljän viikon jälkeen kaikki saa oikeaa lääkettä.
Haittavaikutuksina on infektiot ( etenkin poskiontelon- ja keuhkoputkentulehdukset, sekä keuhkokuume). Lisäksi hoidon aikana ei saa tulla raskaaksi, eikä myöskään vähintään puoleen vuoteen sen jälkeen.
Eli lähemmäs kaksi vuotta ennen kuin toisesta lapsesta saisi edes alkaa haaveilemaan.
Ei sillä, että mulla nyt mitään vauvakuumetta onkaan.. Mutta kun sit taas haluaisin pienet ikäerot.
Eikä sitä muutenkaan tiedä onko toinen raskaus edes mahdollinen. Selkärankareuma vaikeuttaa raskaaksi tuloa, ja sitten kun on vielä tuo kaksiosainen kohtukin..
Tällä viikolla pitäisi lääkärille soittaa ja ilmoitella lähdenkö tutkimukseen, joten stressiä pukkaa.
Jos päätän olla lähtemättä, niin ensi viikolla aloitetaan sulfasalatsiini lääkitys.

 Äsken tossa "repäsin" ja kynin trimmasin meidän koiran..
Karvamäärästä päätellen, voisihan sen tietenkin useamminkin tehdä.. :D

Emil on alottanu iltasin ihan järkyttävän taistelun unta vastaan!
Aikasemmin tosiaan nukahti itsekseen, joskus ehkä kaipasi pientä silittelyä.
Nykyään se on puolesta tunnista tuntiin raivohuutoa kurkku suorana, selkä kaarella, hikikarpalot otsalla.
Silmät kiinni ulisee ja taistelee unta vastaan.
Testasin, että säästytäänkö huudolta jos vien sen meidän sänkyyn ja köllähdän itse viereen. Joo, olishan se siihen nukahtanut ilman huutoa. Mutta koska olen julma äiti, niin nostin poikasen puoliunisena omaan sänkyyn. Ja voitte varmaan arvata.. Riemuhan siitä repes.
Puoli tuntia meni tänään siihen, että jätkä on unten mailla. Eilen meni päälle tunti, joten tuo ei tuntunut enää missään. :D

Upeasti ootte osallistunu arvontaan, jee! :)

Emma