sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Reissussa!

Ensimmäistä kertaa kaukojunassa
Jyväskylän maisemissa vietettiin päivää vaille viikko.
Junamatka meni alkukohellusten jälkeen oikein hyvin. Hienosti jaksoi poikanen istua junassa, vaikkakin viimeinen puoli tuntia oli kitinäkonserttia.
Lemmikkivaunussa kun oltiin, niin tottakai täynnä koiria jotka sitten haukkuivat minkä kerkesivät.
Emil ei onneksi koiria pelkää, mutta päiväunista ei juurikaan mitään tullut.

kävely ois kivaa!

juuri heränneenäkin hymyilyttää

mummolassa


Isomummo Anjan sylissä

emil ja mun kummityttö

Enon sylissä


ensilumi

Viikko sisälsi PALJON sukulointia, linja-autossa matkustamista ja kiukkua.
Eikai nuo kiukkuilut Emilin kohdalla ihme ollu, kun joka päivä vähintään kahdessa paikkaa vietettiin tuntitolkulla aikaa. Rytmit kärsi, ja sen kyllä huomasi sit yöunissakin.

Poikanen veti iltaraivoja ekana iltana vanhempieni luona, ja äitini sitten kysyi että mitä iltavellissä oli.
Noh, riisiä ja vehnää.
Sanoi että kuulostaa siltä että mahaan sattuisi ja pikkuveli kuulemma raivohuutanut samanlailla vehnästä.
Joten, vehnävelli pois ja kas kumma, raivot loppui.
Suututtaa kyllä niin paljon, että monta viikkoa huudattanut poikasta riisivehnä- vellin takia, enkä edes tajunnu mitään :(  Eikä tuo vehnä käyny mielessäkään..


Mun mummo oli ostanut Emilille toppahaalarin! On kyllä kuin tehty Emilille.
Vähän on vielä iso ( kokoa 80cm), mutta ainakin alle mahtuu kovemmilla pakkasilla haalaria alle.


Poikaselle nousi kuume, joten lähdettiin sitten päivää aikaisemmin kotiin kun päästiin iskän kyydillä.
Voi sitä hihkumisen määrää kun pikku-ukko näki isänsä ja tajusi että ollaan kotona :)

Emil täytti tänään 7kk, ja sen kunniaksi käytiin laskemassa liukumäkeä ja keinumassa.
Emil on jo niiiiiiiiiiiin iso!
Kovasti hinkuaa ylöspäin, ja pitkiä aikoja seisookin itsekseen. Tosin, mua se vähän jännittää aina ja oon siinä ihan lähellä nappaamassa kiinni jos meinaa kaatua.
Konttaus onnistuu unissaan, mutta hereillä ollessa se käsien liikuttaminen unohtuu ja sitten ollaankin lattialla naamasillaan, huudon saattelemana.
"Äitiä" hoetaan aina välillä kovastikin. <3

Nälkähän tuo ois, jospa sitä sit ruuan laittoon :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti