Tiistaita!

Soitin eilen neuvolaan näistä mun "epäilyksistä" viljojen suhteen, joista siis jo aiemmin oon neuvolaan sanonut.
Täti langan päässä ihmetteli että miten keksin tällästä edes kokeilla ja "onnitteli" että yöhuutojen syy selvisi näinkin "helpolla".
8kk neuvolalääkäri on kahden viikon päästä, joten siellä sitten lääkärin kanssa jutustellaan jatkosta.
Helsingissä allergisille lapsille kuuluu ravintoneuvonta, jonne saa neuvolasta lähetteen.
Jonot on kuulemma monta viikkoa pitkät, saapa siis nähdä milloin me sinne päästään.
Tuottaa aikamoista päänvaivaa tutkia kaupassa jokaisen paketin ja purkin selosteet että mitä ne sisältää.
Koska riisistä tai maissista ei oo tullu oireita, niin neuvolantäti suositteli maissijauhoista tehtävää puuroa.
Eilen sitä ostin ja testattiin iltapalaksi. Ekat kaksi lusikkaa meni moitteettomasti alas, mutta sitten poikanen katsoikin vähän kieroon ilmeellä ; "mitä hittoa sä äiti mulle syötät!".
Mut alas meni iso kupillinen kun vähän huijasin ja kikkailin. Itse maistoin myös, enkä voi sanoa että siitä mitään makuelämystä saisi. Tottakai se varmaan maistuisi paremmalta kun tekisi maitoon ja laittaisi suolaa, mutta hyhhyh. Jos poikanen ei sitä jatkossa halua syödä, niin en kyllä "pakota".

Toissailtana Emil vähän "sormiruokaili" iltapalaksi porkkanaa, mustikoita, banaania, omenaa, päärynää.
Lusikasta itse kippailin mukaan ruusunmarjasosetta.
Sotkuhan oli melkoinen! Käsivarsia myöten oltiin kuivuneessa banaanissa.
Onneksi koira tajusi että se voi niitä lattialle tippuneita porkkananpalasia syödä, joten auttoi vähän siivouksessa :D 

Jossain postauksessa muistaakseni oon kertonu noita meidän koiran mielenosotuksista.
Aiemmin se on olltu sitä merkkailua ja haukkumista.
Nyt oon huomannu että helposti näyttää Emilille hampaitaan ja pari kertaa oon saanu käden työntää väliin kun näyttänyt vähän arveluttavalta.
Aapohan on siis puolisokea. Yhdellä silmällä elelee, ja siinäkin on kaihi.
Joten koira on tosi säikky ja arka, enkä yhtään ihmettele että säikähtää kun poikanen hurauttaa vauhdilla ohitse. Mutta sit taas, lapsen turvallisuus ennen kaikkea.
Joten mitä tässä nyt sitten tekisi?
Merkkailu on nyt loppunut ( jos ei eilistä lasketa ), mutta joka kerta kun alan laittamaan Emiliä päiväunille, alkaa haukkuminen. Koira tuijottaa suoraan silmiin ja räksyttää. Ja se jos joku on ÄRSYTTÄVÄÄ!
Mutta sitten taas välillä, se on ihan kaveria Emilin kanssa. Menee nuolasemaan varpaista, ja jos Emil nukkuu vaikkapa sohvalla päiväunia niin koira asettuu viereen.
Tänäänkin leikkivät keskenään oikein sovussa. Aapo oikein vei lelua poikaselle, joka sitten piti siitä kiinni ja näin olikin vetoleikki valmis.
Silti, huolettaa isosti! Vaikka Aapolta puuttuu hampaita aikalailla, ei se tarkoita etteikö se sais halutessaan vahinkoa aikaan. Pattitilanteita.. Koira on kuitenkin vasta kuusi vuotias ja silmää lukuunottamatta täysin terve.

Kun oliskin joku tuttu joka voisi Aapon ottaa. :/ 

Tänään Emil nousi ihan itse polviseisontaan. Aiemmin mun jalkoja vasten noussu, mutta tänään nousi ensiksi säkkituolia vasten ja sitten sohvapöydästä tukea ottaen. Hui miten mua jännitti katsoa sitä vierestä! :D

Missä on mun pienenpieni vauva?? 

Siskoni lähti Emilin kanssa itikseen shoppailee ja miekkonen tulee kohta töistä.
Eli ruokahommiin ja jos sit vähän imuriakin vilauttais.

Emma