Yksitoista kuukautta ja yksi päivä

Vuosi sitten olen postannut kirppislöydöistä ja kipeistä supistuksista. 

Tekstiä lukiessani, tuntui kuin se oli ollut ihan äskettäin. Niin elävästi muistan kun istuin kauppakeksus Columbuksen penkillä ja mietin että miten mä pääsen sen kivun kanssa kotiin saakka. Ja silti se pieni möhnijäinen siellä masussa antoi itseään odottaa vielä kuukauden päivät.
Ja nyt se masussa asunut pieni ihme, on jo 11 kuukautta ja yhden päivän vanha. <3
Mihin tämä kulunut vuosi on oikein mennyt? Nopeasti ainakin.

Emil otti ensiaskeleita Helmikuun alkupuolella. Ystävänpäivänä köpöttelikin sit jo pidemmän matkan.
Edelleen menee suurimmaksi osaksi kontaten, mutta välillä innostuu kävelemään pitkiäkin matkoja. Kävelyn alkaessa, ollaan toistaiseksi kolhuilta säästytty.

Lisäksi Emil osaa hirmu hienosti yhdistää sanat tavaroihin ja nimet ihmisiin. Välillä sitä ihan yllättyy kun muuten vaan höpöttää jotakin, ja poikanen meneekin tekemään sitä mistä juuri puhuin.
Esimerkiksi jos sanon, että "laitetaan sukat jalkaan", niin Emil menee sukkien luo ja laittaa niitä omien jalkojensa päälle. Voi mahoton. <3

Vauvat ovat tällä hetkellä se mikä hymyilyttää kovasti. Aina kun jossain on vauva, niin Emil osoittaa ja hymyilee kovasti. Samoin kun Muksu- hedelmäsoseissa on vauvan kuva, niin sitä pitää saada katsoa samalla kun syödään.

Kuvia näyttäessä, Emil tunnistaa tutut kasvot.

Tällä hetkellä eläimistä suosikkeja on puput ja koirat. Ulkona kun tulee koira vastaan niin jo on leveä hymy naamalla, ja hihkuminen alkaa samantien.

Herra Hakkaraista Emil kutsuu nimellä Hakkai tai Hakka.
Äiti on useimmiten äittä, äitti, äijjä, ätä.
Isiä ei vielä selkeästi tule, mutta isikin on Ish ( tai jotain sinne päin ).
Täti on tättä, maito on mamamamam ja nälän iskiessä kuuluu manmanman ( namnam ) tai käkkäkkääkää.
Kakka on selkeä kakka, ja sitä on kiva huudella silloinkin kun se kakka ei siellä vaipassa ole.
Kylpyyn mennessä Emil hokee "kypkypkyp".

Maissinaksujen sijainnin poikanen tietää tarkasti, ja kun tulee tarve saada sellainen, mennään kaapin eteen seisomaan, osoittamaan ja kovaänisesti huudetaan nannanananann.

Meidän pieni tohottaja, tänää siis 11kk ja 1pv. Nyt olisi jo korkea aika alkaa suunnitelemaan tulevia 1 vuotis kekkereitä. Pieni visio jo löytyy, mutta toteutus onkin sitten eri asia.

Viikonloppuja! <3

Emma

Alkuviikon höpinät

Maanantaina oli poikasen 10kk neuvola. Pakollinenhan se ei ollut, vaan neuvolantäti sanoi 8kk tarkastuksessa, että voin varata ajan mikäli haluan. Ja tottahan toki halusin tietää poikasen mitat ja käydä neukkutädin kanssa höpöttelemässä!

Pituus : 77,8cm 

Paino: 10865g

Pää: 45,7cm 

"Hienosti kasvaa. 

Konttaa. Tukien kävelee. 

Hapanmaitotuotteet aloitettu. Tavallinen maito 1.v. 

Viljoista ei enää oireita. 

D-vitamiini 10mg/vrk. Unipulmaa ajoittain." 

Hapanmaitotuotteita ollaan siis jo hyvillä mielin syöty, niinkuin taisinkin aikasemmin kertoa.
Emil on aivan hulluna raejuustoon! Sitä täytyy olla melkeinpä molemmilla lämpimillä aterioilla, muuten ei meinaa ruoka upota millään. Mutta, Emil antaa nykyään toisinaan jopa syöttää! Silloinkin siihen tosin vaaditaan se, että hän saa myös itse napostella suuhun ruokaa. Pelkkä syöttäminen on iso nounou!

Poikanen <3 Pikkukakkonen

Poikanen sai mummoltansa Nipsu-rummun

Yöt meni jo jonkin aikaa ihan superloistavasti, mutta nyt muutama yö taas on yhtä maitopullon perässä kiukkuamista. Enää en maitoa anna kuin aikaisintaan aamukuuden jälkeen, ja jos yöllä herää eikä millään rauhoitu, niin tarjolla on vain ja ainoastaan vesi ja tutti. Julma äiti ;)
Toisaalta eihän se nyt suuri vaiva itseltä olisi antaa sitä maitoa kerta yöhön, mutta toisaalta taas.. Hampaat kärsii, unet kärsii ja kun poikanen kuitenkin syö iltasin niin paljon, etten usko nälän olevan syy maitopullon haluamiseen. Enemmänkin se on vain se tapa, josta nyt yritetään kovasti päästä eroon.
Vai mitä te olette mieltä voiko poikasella muka olla nälkä, mikäli hän syö iltapalaksi esimerkiksi kokonaisen (tai kaksi) leipää, kananmunan, noin 2dl puuroa ja mandariinia?

Emil oppi muuten taputtamaan 6.1, en muistaakseni ole siitä kertonut.
Kaikista koomisinta on, kun tyyppi tekee jotain kiellettyä niin itse sitten sille taputetaan hymy korvissa. Yritä siinä sitten olla pokerifeissinä :D 

:DDDDD näitä tälläisiä kuvia löytyy vaikka kuinka, aina yhtä hauskoja! 

 Mä oon kovasti miettinyt opiskelemaan tai töihin lähtemistä.. Ainoa ongelma on, että minnes mä nyt mukamas töihin menisin, saati sitten minne hakisin opiskelemaan?

Reuman kanssa kun ei kovin ruumiillisessa työssä olla, ja sellaista hoitoalalla viime vuodet ennen raskautta tein. Plaah... Mutta sit taas, en haluaisi vielä laittaa poikasta päiväkotiin.. Toisaalta sitten, ei tässä oikein juhlimista ole taloudellisesti. Niin on tiukkaa, ettei eläessäni oo aiemmin ollut. Jokainen sentti pitää lähestulkoon laskea ja tarkkaan miettiä miten pärjätään. 

Nyt tuntuu kuuluvan sen verran vaativa ÄITTIIII- huuto olohuoneen puolelta, että parempi mennä!

Emma