Vuosi sitten olen postannut kirppislöydöistä ja kipeistä supistuksista.
Tekstiä lukiessani, tuntui kuin se oli ollut ihan äskettäin. Niin elävästi muistan kun istuin kauppakeksus Columbuksen penkillä ja mietin että miten mä pääsen sen kivun kanssa kotiin saakka. Ja silti se pieni möhnijäinen siellä masussa antoi itseään odottaa vielä kuukauden päivät.
Ja nyt se masussa asunut pieni ihme, on jo 11 kuukautta ja yhden päivän vanha. <3
Mihin tämä kulunut vuosi on oikein mennyt? Nopeasti ainakin.
Emil otti ensiaskeleita Helmikuun alkupuolella. Ystävänpäivänä köpöttelikin sit jo pidemmän matkan.
Edelleen menee suurimmaksi osaksi kontaten, mutta välillä innostuu kävelemään pitkiäkin matkoja. Kävelyn alkaessa, ollaan toistaiseksi kolhuilta säästytty.
Lisäksi Emil osaa hirmu hienosti yhdistää sanat tavaroihin ja nimet ihmisiin. Välillä sitä ihan yllättyy kun muuten vaan höpöttää jotakin, ja poikanen meneekin tekemään sitä mistä juuri puhuin.
Esimerkiksi jos sanon, että "laitetaan sukat jalkaan", niin Emil menee sukkien luo ja laittaa niitä omien jalkojensa päälle. Voi mahoton. <3
Vauvat ovat tällä hetkellä se mikä hymyilyttää kovasti. Aina kun jossain on vauva, niin Emil osoittaa ja hymyilee kovasti. Samoin kun Muksu- hedelmäsoseissa on vauvan kuva, niin sitä pitää saada katsoa samalla kun syödään.
Kuvia näyttäessä, Emil tunnistaa tutut kasvot.
Tällä hetkellä eläimistä suosikkeja on puput ja koirat. Ulkona kun tulee koira vastaan niin jo on leveä hymy naamalla, ja hihkuminen alkaa samantien.
Herra Hakkaraista Emil kutsuu nimellä Hakkai tai Hakka.
Äiti on useimmiten äittä, äitti, äijjä, ätä.
Isiä ei vielä selkeästi tule, mutta isikin on Ish ( tai jotain sinne päin ).
Täti on tättä, maito on mamamamam ja nälän iskiessä kuuluu manmanman ( namnam ) tai käkkäkkääkää.
Kakka on selkeä kakka, ja sitä on kiva huudella silloinkin kun se kakka ei siellä vaipassa ole.
Kylpyyn mennessä Emil hokee "kypkypkyp".
Ja nyt se masussa asunut pieni ihme, on jo 11 kuukautta ja yhden päivän vanha. <3
Mihin tämä kulunut vuosi on oikein mennyt? Nopeasti ainakin.
Emil otti ensiaskeleita Helmikuun alkupuolella. Ystävänpäivänä köpöttelikin sit jo pidemmän matkan.
Edelleen menee suurimmaksi osaksi kontaten, mutta välillä innostuu kävelemään pitkiäkin matkoja. Kävelyn alkaessa, ollaan toistaiseksi kolhuilta säästytty.
Lisäksi Emil osaa hirmu hienosti yhdistää sanat tavaroihin ja nimet ihmisiin. Välillä sitä ihan yllättyy kun muuten vaan höpöttää jotakin, ja poikanen meneekin tekemään sitä mistä juuri puhuin.
Esimerkiksi jos sanon, että "laitetaan sukat jalkaan", niin Emil menee sukkien luo ja laittaa niitä omien jalkojensa päälle. Voi mahoton. <3
Vauvat ovat tällä hetkellä se mikä hymyilyttää kovasti. Aina kun jossain on vauva, niin Emil osoittaa ja hymyilee kovasti. Samoin kun Muksu- hedelmäsoseissa on vauvan kuva, niin sitä pitää saada katsoa samalla kun syödään.
Kuvia näyttäessä, Emil tunnistaa tutut kasvot.
Tällä hetkellä eläimistä suosikkeja on puput ja koirat. Ulkona kun tulee koira vastaan niin jo on leveä hymy naamalla, ja hihkuminen alkaa samantien.
Herra Hakkaraista Emil kutsuu nimellä Hakkai tai Hakka.
Äiti on useimmiten äittä, äitti, äijjä, ätä.
Isiä ei vielä selkeästi tule, mutta isikin on Ish ( tai jotain sinne päin ).
Täti on tättä, maito on mamamamam ja nälän iskiessä kuuluu manmanman ( namnam ) tai käkkäkkääkää.
Kakka on selkeä kakka, ja sitä on kiva huudella silloinkin kun se kakka ei siellä vaipassa ole.
Kylpyyn mennessä Emil hokee "kypkypkyp".
Maissinaksujen sijainnin poikanen tietää tarkasti, ja kun tulee tarve saada sellainen, mennään kaapin eteen seisomaan, osoittamaan ja kovaänisesti huudetaan nannanananann.
Meidän pieni tohottaja, tänää siis 11kk ja 1pv. Nyt olisi jo korkea aika alkaa suunnitelemaan tulevia 1 vuotis kekkereitä. Pieni visio jo löytyy, mutta toteutus onkin sitten eri asia.
Viikonloppuja! <3
Emma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti