Me ( tai no enemmänkin minä ), ollaan viime päivinä riidelty pohdittu tästä iänikuisesta aiheesta, kummalla on rankempaa. Kumpi saa enemmän "vain olla", omaa aikaa ja ylipäätään tehdä juttuja mistä nauttii.
Tällä hetkellä mä oon päivät Emilin kanssa kotona, teen suurimmaksi osaksi kotityöt, hoidan useimmiten kaupassa käynnin ja ruoan valmistuksen.
Miekkonen käy kaksi päivää viikosta töistä, ja muuten sitten on koulussa.
Tottakai ymmärrän, että kun miekkonen tulee töistä, niin hän haluaa pelata kavereiden kanssa netin välityksellä tietokonepeliä, tai lukea uutiset rauhassa jne. Mutta sitten taas, en mäkään saa noita asioita tai muitakaan asioita juurikaan rauhassa tehdä. Toki silloin kun Emil menee aikaisin yöunille, tai nukkuu päiväunia. Mutta, silloinkin mun pitäisi taas tehdä kotityöt, mitä ei pysty tekemään poikasen ollessa hereillä.
Mä aina odotan päivisin sitä, kun miekkonen tulee kotiin että saisin hetken hengähtää.. Harvoin niin kuitenkaan käy, koska miekkosen mielestä kotona oleminen on lomailua, eikä näin ollen ymmärrä miksi valitan aiheesta. Musta olisi niin mukava jumppailla päivän jumpat ihmisten aikaan, eikä illalla kymmeneltä.
Etteikä nyt kukaan vetäisi tästä tekstistä johtopäätöksiä, niin kyllä, miekkonen viettää paljon aikaa poikasen kanssa. Mitä enemmän poikanen kasvaa, niin sitä useammin isi poikansa kanssa leikkii.
Miekkonen lisäksi hoitaa lähes poikkeuksetta joka ilta poikasen kylpyhetken. Eli kyllä me näitä hoitohommia jaetaan. Siltikin, mä vaan pyöritän tätä asiaa koko ajan päässäni, että kumpi nyt sit on rankempaa.
Eikä tässä tekstissä ole juurikaan päätä eikä häntää. Ihan extempore päätin muutaman lauseen rustata.
Miten teillä nämä asiat hoidetaan? Kuka on lapsen kanssa ja milloin? Kuka tekee kotityöt? Millaista on molempien "oma aika"?
Emma
Tällä hetkellä mä oon päivät Emilin kanssa kotona, teen suurimmaksi osaksi kotityöt, hoidan useimmiten kaupassa käynnin ja ruoan valmistuksen.
Miekkonen käy kaksi päivää viikosta töistä, ja muuten sitten on koulussa.
Tottakai ymmärrän, että kun miekkonen tulee töistä, niin hän haluaa pelata kavereiden kanssa netin välityksellä tietokonepeliä, tai lukea uutiset rauhassa jne. Mutta sitten taas, en mäkään saa noita asioita tai muitakaan asioita juurikaan rauhassa tehdä. Toki silloin kun Emil menee aikaisin yöunille, tai nukkuu päiväunia. Mutta, silloinkin mun pitäisi taas tehdä kotityöt, mitä ei pysty tekemään poikasen ollessa hereillä.
Mä aina odotan päivisin sitä, kun miekkonen tulee kotiin että saisin hetken hengähtää.. Harvoin niin kuitenkaan käy, koska miekkosen mielestä kotona oleminen on lomailua, eikä näin ollen ymmärrä miksi valitan aiheesta. Musta olisi niin mukava jumppailla päivän jumpat ihmisten aikaan, eikä illalla kymmeneltä.
Etteikä nyt kukaan vetäisi tästä tekstistä johtopäätöksiä, niin kyllä, miekkonen viettää paljon aikaa poikasen kanssa. Mitä enemmän poikanen kasvaa, niin sitä useammin isi poikansa kanssa leikkii.
Miekkonen lisäksi hoitaa lähes poikkeuksetta joka ilta poikasen kylpyhetken. Eli kyllä me näitä hoitohommia jaetaan. Siltikin, mä vaan pyöritän tätä asiaa koko ajan päässäni, että kumpi nyt sit on rankempaa.
Eikä tässä tekstissä ole juurikaan päätä eikä häntää. Ihan extempore päätin muutaman lauseen rustata.
Miten teillä nämä asiat hoidetaan? Kuka on lapsen kanssa ja milloin? Kuka tekee kotityöt? Millaista on molempien "oma aika"?
Emma
Meillä yleensä mies hoitaa Neelan päivällisen syöttämisen, ite on sen aikaa yleensä koiran kanssa lenkillä. Kaupassa käydään aina miten sattuu, joskus mies lähtee Neelan kanssa kahdestaa, joskus käyn yksin tai mies yksin tai koko perhe jne. Ruokaa tehdään toisinaan ihan yhdessä tai oikeestaan aika useinkin, ja samalla Neela viihtyy keittiössä. Usein tehdäänkin siinä iltapäivällä syöminen, että seuraavaksi päiväksi sitten on taas lounaalla sitä samaa ja joskus jää vielä ylikin..
VastaaPoistaMeillä mies on sitä mieltä, että kun mie oon ollu päivän neelan kanssa, niin hän voi sitten hoitaa vähän enemmän illalla..vaikka en ole ikinä edes pyytänyt sanonut mitään. Tosin meillä on nyt ollu aika "vaikeaa" noitten neelan oksentelujen takia ja mies tietää, että millasta se on kun oon yksin neelan kanssa päivän niin hän haluaa, että mie saan illemmalla olla vähän "vapaammin"..
Mä oon kirjoittanut samasta aiheesta silloin kun meillä käytiin näitä keskusteluja http://mami12odotus.blogspot.fi/2012/11/kummalla-on-rankempaa.html
VastaaPoistaKohta mietitään asiaa toisinpäin kun minä olen töissä ja mies kotona lapsen kanssa, sitten voin kertoa kumpi oli rankempaa. :)
Meillä on kyllä niin noin kans! :D Vaikkei mies käy töissä, mutta käy koulussa ja mä oon vielä tämän päivän kotona. Huomenna kouluun hui.
VastaaPoistaSiitä omasta ajasta ja sen saamisesta meillä tulee ne suurimmat riidat, miehen mielestä se on mun omaa aikaa kun oon kahden pojan kanssa mummulassa ja hän yksin kotona. Ja myös sekin on miehen mielestä mun omaa aikaa kun se on juhlimassa kavereiden kanssa ja itse oon kotona pojan kanssa. Tosin viimeisen puolen vuoden kiukuttelun jälkeen pääsin yksin tätini kanssa shoppailemaan :) Olin siitä tosi iloinen. Ehkä se nyt ymmärtää miten "vaikeeta" on olla kotona kaksin pojan kanssa. yks kaks ei voi käydä suihkussa yms. :D
Meillä on molemmilla omia harrastuksia, jotka on sitä omaa aikaa. Tai no mulla on tällä hetkellä vaan 1 harrastusilta viikossa niin käyn iltasin yleensä yksin koiran kanssa pidemmällä lenkillä. Mies käy töissä, ja kotityöt hoidetaan aikalailla puoliksi. Useimmiten mä pyykkään ja teen ruuat, mies imuroi ja tyhjentää tiskikoneen. Arkisin ekojen päikkäreiden aikana teen ruuan ja toisien päikkäreiden ajan roikun netissä. Sekin on omaa aikaa, enkä sitä halua uhrata kotitöille.
VastaaPoistaJätä mies joskus vaikka yhdeksi kokonaiseksi päiväksi lapsen kanssa kahdestaan? Meillä oli alkuun vääntöä ihan samasta aiheesta, mutta varsinkin nyt isäkuukauden aikana on mieskin alkanut tajuamaan ettei tää kotona oleminen aina mitään lomailua ole :)
Mun mielestä omaksi ajaksi katsotaan pelkästään se kun saat olla ihan yksiksesi tai mennä kavereiden kanssa käymässä kahvilla tms. ilman, että lapsi olisi kokoajan mukana. Meillä teen pääsääntöisesti ruoat minä, koska mies tulee aina ruokatauolla kotiin syömään. Siivouksen teen myöskin melko usein minä, toki nykyisin ei tule enää siivottua kuin ennen ;) Tiskaukset ja pyykinlaitot saan tehtyä pojan kanssa, sekä alakerran imuroitua, mutta muutoin saa sitten mies vahtia sen aikaa. Kaupassa käydään vähän milloin kukakin.
VastaaPoistaMeillä mies on aika usein työreissuilla, joten hän saa siellä sitä omaa aikaa sitten iltaisin. Kotona ollessaan hän on aika paljon pojan kanssa ja hoitaa iltapesut ja syöttämiset. Koska poika on aika huono nukkumaan, eikä päivisin ole oikein sitä omaa aikaa, olen varannut viikolla 2 päivää jolloin käyn ohjatussa liikunnassa. Sen avulla on hyvin jaksanut. Mieskin käy sitten omissa harrastuksissaan iltaisin.
Käsitöitä, opiskelua jne. saan toteutella sitten iltaisin kun poika nukkuu. Viihteellä ei ole paljoa tullut oltua, mutta ollaan tehty sellainen hiljainen lupaus keskenämme, että jos jonnekin menemme niin ensisijaisesti menemme sitten miehen kanssa yhdessä. Näin tulee vietettyä sitä laatuaikaa ihan kaksinkin vaan.
Sen lapsen tekemiseenkin on kaksi tarvittu, niin kyllä tarvitaan myös siihen hoitamiseenkin ;)Ja voin kyllä ihan kokemuksesta sanoa, että se kotona oleminen ei todellakaan ole mitään lomailua. Vaikka mun työ onkin suhkoht vaativaa, niin helpommalla mä mielestäni pääsisin jos olisin nyt töissä enkä kotona. Toki tällähetkellä olen ihan mielelläni kotona lapsen kanssa. On ihanaa nähdä kun toinen kasvaa ja kehittyy ja niitä töitä ehtii kyllä sitten varmasti tekemään loppuelämänsä aikana ihan tarpeeksi.
Hienon ja tärkeän asian otit kyllä puheeksi :)
meillä molemmilla on sovitusti omaa aikaa = aikaa ilman lapsia, mulla itse asiassa enemmän määrällisesti kuin miehellä. Käyn salilla/urheilen n. 3-4krt/vko n. 1-2h/kerta. Mies menee vastaavasti omia menojaan omalla ajallaan. Hyvin on pääsääntöisesti toiminut.
VastaaPoistaEnemmän vääntöä on tullut kotitöistä; itse olen juuri palannut hoitovapaan jälkeen töihin ja ilmoitin jo hyvissä ajoin, etten enää tee kaikkia kotitöitä jatkossa yksin.. noo, tätä vielä "opetellaan.."
Mies siivoaa pyynnöstä, ruokaa laittaa harvoin, lapsia siis kyllä hoitaa.
Iankaikkisia perheriidan aiheita, usein toki turhiakin :/
Olen sitä mieltä, että ehdottomasti molemmat (oli töissä/kotona/opiskelemassa jne) vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa, joka on siis aikaa ilman lapsia ja aikaa, jonka voi vapaavalintaisesti käytttää.
Mulla toi oma aika menee urheillessa, juuri mitään muuta omaa en sitten teekään. Mutta saan "ladattua akkuja " hyvin näin, ja koen, että mulla on tosi paljon omaa aikaa.
Suosittelen sopimista omasta ajasta. Siihen on oikeus kaikin puolin.
Salla; 1.3v:n ja 3.8v:n äiti
Meillä mies tajusi lomailun olemattomuuden, kun mä aloitin jumppailut. Olen siis noin 1,5 h kotoa pois, yleensä 3-4 kertaa viikossa. Jo ensimmäisen jumppakerran jälkeen Ukkokulta oli totaalisen poikki ja sanoi ihan suoraan, että ymmärtää mua nyt paremmin, että toisinaan meinaa leikata kiinni. Nyttemmin Ukkokulta pärjääkin paljon paremmin poikien kanssa yksin ja kotona odottaa ihan tyytyväisen oloinen mies, kun tulen jumpasta... :D Ukkokulta kyllä auttaa ja tekee paljon, mutta itse olen jotenkin "siihen tottunutkin". Tarkoitan siis, että omat vanhempani ovat olleet hyvin "tasa-arvoisia" keskenään ja useammin olen nähnyt isääni hellan ääressä kuin äitiäni. Niinpä pelkkä ajatus siitä, että yksin minä luuttuan ja kokkaan on oikeastaan aika mahdoton. Eli yksi asia, johon Ukkokullassa rakastuin, oli hänen oma-aloitteisuutensa ja touhukkuutensa. :) Ja olen todella onnellinen, että on mies, joka auttaa. Hyvä vinkki oli tuo, että lähde jonnekin päiväksi - sitten mies kyllä hokaa, että pirskatti - ei tää ookaan mitään sohvalla löhöilyä... :D
VastaaPoistaMä taidan samaistua liiankin hyvin sun ajatuksiin. Meilläkin mies viettää työpäivän mittaisen päivän koneella pelatessaan kavereiden kanssa pelejä, ja kuinka ärsyttävää se voikaan olla. Ja juurikin se jumppaaminen ilta kymmeneltä..
VastaaPoista