perjantai 26. huhtikuuta 2013

Kipuilua


Mikä päivä! Aamulla mentiin yhden mammaryhmäläisen kanssa käymään Lapsimessuilla. Ei oltu siis koskaan tavattu aikasemmin, ja hänkin tuli pääkaupunkiseudun ulkopuolelta messuille. Oli mukavaa, ja kierreltiinkin monta tuntia.
Mutta, se tuntien kävely ja seisominen ei sitten tehnyt kovinkaan hyvää mun selälle, polville ja lonkille.
Auta armias miten mua särki ja sattu. Metromatka kotiin meni kipuitkua pidätellen. Mietin vain, että kunhan kotiin selviän niin oon onnellinen.
Kotiinhan toki selvittiin. Äkkiä särkylääkettä, Emilille ruoka ja päiväunille.
Seistä ei pystynyt ja istua ei senkään vertaan, joten kuvittelin että makuuasento olisi hyvä. Juu ei ollut.
Mutta reilun tunnin makoilin Emil kainalossa leffaa katsoen ( kannattaa muuten katsoa sellainen leffa kuin Mary & Martha, pisti kyllä ajattelemaan ). Särkylääke auttoi ja enää oli vain pientä kolotusta.
Ei kun vaan kauppaan, kävellen. Ei niin hyvä idea ( vaikkakaan kauppaan ei ole kuin muutama sata metriä). Kotimatkalla jouduin pysähtymään monta kertaa, koska yksinkertasesti vaan sattui niin paljon. Mietin jo, että soitan miehelle että tulee hakemaan Emilin, että tulen sitten omia aikojani kotiin kunhan kykenen liikkumaan. Hiljakseen käveltiin ja selvittiin siitäkin.


Eli siis tämän päivän perusteella, en enää tiedä mitä työtä voisin tehdä, tai mihin kouluttautua. Selkeästi seisomatyö ei tule kuulonkaan, ja minä kun kerkesin jo haaveilla kokin ammatista. Pyh ja pah.
Ahdistaa ja masentaa, uskokaa pois vaan.. Yksinkertaisesti alkaa olla ideat vähissä.
Ja etenkin tässä kaikessa masentaa se, että Emil kuulee liian usein :
" Emil, ei nyt, äitiä sattuu"
"Odota hetki, äitillä on pipi".. jne.

Plaah.

Huomenna uusi kierros Lapsimessuja, ja nyt nukkumaan niin ei tarvitse pähkäillä.

Emma

4 kommenttia:

  1. Voi vitsi. :( Nuo tollaset jutut on tosi kurjia monessa suhteessa. Toivotaan, että löydät kuitenkin jonkun mieleisen ammatin. :)

    Itselläni on niskojen kanssa ollut jo teini-iästä asti ongelmia ja kuten arvata saattaa niin ovat vaan pahentuneet. Tosin mulla on onneksi aikoja millon kipuja ei näy eikä kuulu ja toisinaan sitten oon monta päivää kipuilua. Nyt oon sitten koittanut vaan kärvistellä ilman lääkkeitä ja ottaa niitä vaan sillon, kun oon lähössä kotoa johki taikka yöksi että saa kunnolla nukkua. Ja oon koittanut vaan tehä niitä juttuja mistä kipuja tulee. Oon sen aatellut niin, että kun niitä tulee niin se vaan vahvistaa sitten niitä lihaksia ja kohta se kipu on ohitse. Mulle hieroja ja fysioterapeutti on sanonut, että kun alkaa tekemään vahvistavia liikkeitä niin niskat on varmasti kipeenä jonkin aikaa ja sitten se menee ohitse. Näin oon nyt tehnyt ja huomannut ettei ne asiat teekkään enää sitten kipeeksi. En tiiä onko sun tapauksessa eri juttu, mutta mulla näin. :) Tsemppiä kipujen kanssa ja toivon mukaan ne eivät liikaa vaivaa! Ymmärrän kipuilua tosi hyvin ja tiiän ettei se oo yhtään kivaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mullakin omat jumppaohjeet, mutta en oo huomannu että hirveesti auttaisi :/ Täytyis varata aika fyssarille kun lähetekin on vielä voimassa.

      Poista
  2. Toi selkärankareuma ei todellakaan ole mikään kiva juttu. Mullakin epäiltiin sitä tuossa parisen vuotta sitten, mutta enpä sitten tiedä oliko väärä hälytys kun kipuilu on jäänyt vähemmälle. Istuminen sattuu, joten saapa nähdä palaako kivut kun työt alkaa.

    Onneksi olet liikkuvainen tyyppi, se kun on lääkärin mukaan suurena apuna tuon reuman kanssa, että liikkuu paljon. Tsemppiä kipujen kanssa, toivottavasti ne helpottavat. Menitkö muuten siihen testiryhmään?

    Niin ja vielä kiitos arvontavoitosta! Pitääkin tästä lähteä shoppailemaan jotain kivaa pikkumiehelle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En päässyt testiryhmään kun olin merkannu kipuni asteikolle liian vähäiseksi. :o siis kun alkuvaiheessa piti täytellä lippulappusia, ja laittaa janan kohdalle viiva kuvaamaan miten kivun tuntee. Esim että oikealla puolella kova kipu joka estää liikkumisen ja vasemmalle mentäessä kipujen kanssa kestää. Niin itse oli laittanut viivan janaan liian "lepsuun" kohtaan. Eli se siitä.

      Mun oma reumalääkäri sanoi että nykyään lääkäreille kerrotaan selkärankareumasta enemmän kuin aikaisemmin. Kuulemma selkärankareumaa sairastavia on enemmän, mutta etenkään vanhemmat lääkärit eivät osaa tunnistaa sitä. Toivottavasti sinä säästyt!

      Poista