tiistai 23. huhtikuuta 2013

Ulkoilua ja kuulumisia

Viime päivinä on ollut niin ihanan keväinen ilma, että me ollaan Emilin kanssa lähestulkoon asuttu meidän taloyhtiön pihalla. Sunnuntaina käytiin Prismassa hakemassa hiekkaleluja, ja sen jälkeen suunnattiin hiekkalaatikolle. Voi sitä riemun määrää mitä kasa hiekkaa sai aikaan!
Pitkät tovit jaksoi kauhoa hiekkaa. Vielä se ei aina ihan ämpäriin asti mene, mutta yritys täysi kymppi.
Huudon kanssa saakin nykyään sisälle raahata ulkoa, mutta en valita. Hyvä vaan kun viihtyy. :)

Emil sai isotädiltään synttärilahjaksi välikausikamppeet, mutta en jotenkaan raaski niitä pitää tuolla pihaleikeissä.. Siksipä shoppailin facebookin kirppikseltä tämän sinisen puvun. Ajattelin, että kulumilla sun muilla ei niinkään ole väliä, kun rymyämistarkoitukseen tuon ostin.
Maksoin puvusta kuusi euroa, plus postit, ja arvatkaapa yllätyinkö kun tuo postiluukusta tipahti.
Ei kuluman kulumaa missään! Ainoastaan kuminauhat on hieman kuluneet, mutta se ei meidän menoa haittaa.





Tänään olikin sää taas niin syksyinen että oikein pisti aamusta masentamaan.
Mutta, ei se auttanut kun lähteä poikasta kiikuttamaan hiekkalaatikolle.
Emil alkoi kävellä ulkona "vasta" vajaat kaksi viikkoa sitten. 
Aikaisemmin kengillä kävely on ollut metri eteen, pyllähdys ja kädet ojossa kohti äitiä- tyyliä.
Nyt jo mennään sellaista vauhtia, että saa kyllä olla silmä tarkkana ettei pääse karkuun.

Vieläkään kun en oikein pysty käsittämään, että milloin mun vauvasta tuli tuollainen omatoiminen pieni vipeltäjä. <3




Yöt on nyt taas vaihteen vuoksi menneet hyvin. Viime yönä kuului jotakin mölinää neljän kieppeillä, mutta lopetti sen melkeinpä samantien. Aamuisin herätys on kylläkin siinä kuuden, viimeistään seitsemän maissa.
Loppu viikosta oli muutama todella levoton yö. Meinasi taas pääkoppa levitä hyvää vauhtia.
Joka yö, Emil heräsi ja oletti että istun siinä sängyn vieressä, jos arvon herra sattuu raottamaan luomiansa.
Ja tottakai kun en siinä ollut kun havahtui, niin hirveä huutoraivo päälle. Muutamana yönä sitten istuin puolesta tunnista puoleentoista tuntiin sängyn vierellä, kun toinen ei voinut vaan nukkua. Ei sitten millään.
Noh, eiköhän miehen "vahtivuorolla" Emil nukkunut läpi yön heräämättä, ja aamulla kahdeksaan saakka.
Meikäläisen kanssa herätään normaalisti tasan viisi yli kuusi. Nice.
päikkäreillä

Viime Perjantaina käytiin Annmarien  kanssa muutamilla Helsingin keskustassa.
Ensin käytiin Bakersissä, jossa meikäläinen otti ronskisti oluen ja toastin, ja ami sitten sivistyneemmin joi punaviiniä. :D Siitä sitten jatkettiin vielä Teerenpeliin. Oli hauskaa!
Lauantaina sitten miehen veli (joka myöskin Emilin toinen kummisetä), tuli kylään. Tein meille ison satsin kanasalaattia. Sunnuntaina sainkin olla IHAN YKSIN KOTONA! Voitteko kuvitella?!
Vaikka kyse ei ollut kuin noin tunnista, niin jopa oli akut ladattuna. Heilutin imuria, tein pannukakkua ja olin vaan. Miten sitä osaakaan arvostaa jopa imurointia, kun sen saa tehdä ihan yksin.

Emma

Ps. Arvonta on käynnissä vielä huomisen. 
Ihmeen vähän tullut osallistujia kun miettii päivttäisiä kävijämääriä.







1 kommentti:

  1. On se kyllä hyvä, että viihtyy hyvin ulkona. :) Parempi tosiaan niin, että saa sitten raahata itkun kanssa sisälle kuin toisinpäin.

    VastaaPoista