lauantai 2. maaliskuuta 2013

Ei niin ei

Mua niin suututtaa aina valittaa täällä, mutta toisaalta taas haluan kertoa rehellisesti miten meillä menee, enkä kaunistella asioita muuksi kuin ne on.
Valittaminen koskee sitä ainaista ja samaa asiaa, poikasen yöunia.
Alan olla niin kyllästynyt, väsynyt ja turhautunut että kohta on vaikeaa repiä iloa enää mistään. Ihan sama mitä me yritetään, meillä ei vain nukuta öisin. Eikä kyllä nykyään päiväuniakaan sen kummemmin.
Päiväunille nukuttaminen kestää sen 20-60 minuuttia. Se on työn ja tuskan takana että se nukahtaminen sitten tapahtuu, lopulta. Iltaisin sitten poikanen nukahtaa kyllä ihan hyvin, mutta nukuttuaan sen kolmisen tuntia, alkaa älömölö. Oma sänky on sillä hetkellä pahin paikka maailmassa, eikä toivoakaan että suostuisi siellä olemaan. Esimerkkinä viime yö : Emil meni nukkumaan puoli yhdeksän aikaan. Vähän ennen kahtatoista, alkoi kuulua kitinää. Menin laittamaan tutin suuhun ja laitoin pojan makuuasentoon. Hetken siinä pysyi, sitten nousee ylös ja haluaisi syliin. Eikun taas makuuasentoon, tutti suuhun ja peitto päälle. Pienen tovin jo kuvittelin että siihen se rauhoittuu. Mutta mitä vielä.. Alkoi istuminen, nauraminen, tutilla pelleilly, peiton ja tyynyn heittely. Vielä kerran, makuuasentoon ja itse sängystä kauemmaksi.
Tämän jälkeen lähdin huoneesta, jätin oven raolleen ja annoin pojan olla sängyssä. Meni kymmenisen minuuttia kun alkaa itku. En mennyt huoneeseen, ja viiden minuutin jälkeen oli hiljaista kymmenen minuuttia. Pienen hiljaisuuden jälkeen, alkoi äiti- huudot, kitinä, itku, huuto, sängyn laitojen potkiminen. Mies kävi laittamassa taas makuuasentoon ja eikun odottelemaan. Puolisen tuntia oli hiljaa, kunnes alkoi ihan järkyttävä huutokonsertti. Tiedätte ( tai olette ainakin nähneet ), kun kolme vuotias vetää raivohuudot kaupassa kun ei saa lelua tai tikkaria. Noh, sellaista huutoa meillä öisin. Ja se jatkuu, jatkuu, jatkuu.. Se ei lopu ellei pääse sängystä pois. Viime yönä kahden tunnin taistelun jälkeen itsekin jo itkiessä, en jaksanut enää. Oli pakko ottaa poika viereen ja tainnuttaa maidolla. Eikä sekään auttanut kuin juuri sen verran, että sain itse unesta kiinni. Sitten se alkoi taas. "Äiti leikitään, mua ei väsytä".
Tämän jälkeen pidin tiukasti kainalossa, enkä päästänyt kääntymään. Sitten nukuttiin pari tunita, ja sama ralli alkoi uudestaan. Että pikkusen väsyttäisi juu.

Tämä uniongelma aiheuttaa jo sen, ettei mua huvita päivisin tehdä mitään. Jos oon sopinut jonkun kanssa treffejä, niillekin raahaudun väkipakolla, että on edes jotain vaihtelua kotiseiniin. Mutta mä en vaan jaksaisi, vaikka kotiseinät alkaakin kaatumaan päälle.
Asuntokin on kirjaimellisesti kuin kaatopaikka, ei yksinkertaisesti riitä energia siivota. Sekös sitten taas ahdistaa, koska tykkäisin että olisi edes suht siistiä. Nytkin kun on käynyt kavereita kylässä, ilmeistä näkee että pitäskö joskus siivota.. Joo pitäis, mutta kun ei voisi vähempää kiinnostaa.
Koko ajan tiuskin, itken ja raivoan, vetelen herneitä nenään päivässä ainakin litran edestä.

Enää ei vaan tiedä mitä tässä tekisi. 


Emma

10 kommenttia:

  1. Tiedän tunteen. Meilläkään ei olla oltu oikein levollisia nukkujia ja olin aivan neuvoton ja suoraan sanottuna vittuuntunut, mutta nyt muutettiin unitapoja. Mites ootko sä pojan vierellä kunnes nukahtaa?

    Me opetettiin poika nukahtamaan itsekseen ja se on auttanut ihan mielettömästi uniin, niin päivällä ku yölläkin! Eli vien vaan sänkyyn, peittelen, suukotan, laitan soittorasian soimaan ja sinne jää. Ennen tätä on rauhoituttu olkkarin puolella sylitellen ja kirjaa lukien ettei enää oo "menovaihe" päällä petiin mennessä.

    Lisäksi en enää käännä yöllä masulta selälleen (heräsi siis aina kääntyessään vatsalleen), vaan silittelin sinnikkäästi peppua ja selkää ja sehän nukahtikin siihen asentoon. Unipussinkin otin pois käytöstä.. En tiedä ahdistiko sekin poikaa vai mikä kaikki meillä mätti.

    Oppi tosi hyvin ja tämä viikko on viime yötä lukuunottamatta menny huomattavasti paremmin! Nyt kun sanon nuin niin tulee varmaan takapakkia.. Tuttiahan meillä kyllä vielä nostellaan. Joskus Niilo kyllä löytää sen onneksi ite. Uudet tavat otettiin hienosti vastaan, vaikka aluksi pari nukutuskertaa itkettiin äitiä.

    Toivon todella, että joku unia parantava tekijä löytyis! Tsemppiä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!<3

      Ollaan kokeiltu olla vaan vieressä, sit ollaan koitettu että jätetään yksin sänkyyn. Riippuu ihan päivästä että suostuuko jäämään, se on ehkä kerran kymmenestä kun sitten jää ja nukahtaa. Äsken tälläinen ihme kävikin. Mies antoi iltavellin ja vei sänkyyn. Hetken aikaa kuului kitinää ja viiden minuutin päästä nukkui sikeästi. Että saas nähdä.

      Oon kans koittanu olla kääntämättä, vaan laittanu vaan takaisin makuuasentoon. Emil kun nousee seisomaan ja istuskelemaan.
      Unipussi ei meilläkään oikein toiminu, alkuun joo mutta sitten se vissiin ahisti tai jotakin.

      Toivottavasti teillä jatkuisi hyvät yöt ja viime yö oli vain joku mörkö. Tsemppiä sinnekin ja iso kiitos pitkästä kommentista!<3

      Poista
  2. Voi ei kuulostaa rankalta. Oletko kokeillut päivällä nukuttaa rattaisiin parvekkeelle/pihalle? Koita jaksaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kokeillu, mutta siinäkin menee helposti 30-60 minuuttia että nukahtaa. Vaikka olisi ihan väsynyt niin ei vaan malta nukahtaa.. En tajua mikä siihen nyt yhtäkkiä on tullu. Päikkäreille yleensä nukahti kuitenkin hyvin ja nukkuikin pidemmät pätkät.

      Kyllä tää tästä, joskus :D Kiitos kommentista.<3

      Poista
  3. Voi itku! Meillä oli sillon levottoma öitä, kun Neela oppi rytinällä uusia taitoja, konttaaminen tais aiheuttaa kaikista huonoimmat yöt, tosin jotenkin nuo sen heräilyt tais jäädä jotenkin varjoon, kun oli silloinkin kaikkee muuta siinä, niin murehdin jotain syömättömyyttä enemmän. Mutta pidemmän päälle tuo on kyllä inhottavaa, varmasti. Jos ei ite saa tarpeeksi unta, niin jaksaminen on koetuksella. Kuulostaa niin tutulta nuo mitä kirjoitit, ettei jaksa tehdä mitään jne. Meillä yöt nukuttiin hyvin, mutta se että päivät meni miten meni, vei miulta kaiken energian, illalla oli semmonen olo, että onneks pääsee nukkumaan.. Aamusta kun alko se rumba, että puurot oksennetaan jne niin jossain vaiheessa päivää jo tuntu, ettei jaksa enää tehhä mitään ylimäärästä tai lähteä mihinkään. En silloin tajunnut tuota edes, vasta nyt kun kaikki on taas suht ookoo..

    Paljon taemppiä sinne ja toivotaan, että yöunet parantuis. Ootko aatellu vyöhyketerapiaa muuten? Miulla on yks tuttava, joka otti sitä lapselleen, kun oli just huono nukkumaan. Yleensä se kai mielletään herkästi koliikkivauvan "hoitokeinoks" mutta siitä voi olla apua moneen asiaan..sain joku aika sitten sähköpostia lukijalta, että refluksiinkin oli aittanut se, refluksilapsilla on jotenkin herkemmin niska-hartia alueen jännityksiä ja tuon vyöhyketerapian avulla niitä poistettaan, kun ongelmat sillä alueella voi pahentaa just refluksia. Itellä se ongelma etten oo täältä löytänyt ketään kuka tekee sitä, pitäs mennä naapuri kaupunkiin ja yleensä suositellaan ottamaan 10 hoitokertaa, niin sais ajella sitten..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emil oppi just reilu pari viikkoa sitten kävelemään, että voishan sekin olla syy. Sitä ennen tuli hampaita, ja sitten oltiinkin siinä ripuliyrjö-taudissa. Nyt ei hampaita tuntunu, eikä ikenetkään mun silmään näyttäny turvonneilta.

      Oon miettiny et voiskohan maito aiheuttaa, mutta toisaalta kai sitä muitakin oireita sitten ois? Plääh.. Kun vaan tietäis mikä auttais. :/

      Vyöhyketerapiaa yks mammaryhmän äiti ehdotti kans, kuulemma hänen tuttavallaan oli auttanut. Googletinkin yks päivä tässä pääkaupunkiseudun hoitoloita, mutta toistaseks en saanu soitettua vielä mihinkään. Sekään kun ei halvinta lystiä ole :/

      Hirmuisesti kiitoksia kommentista, näiden avulla sitä jaksaa taas hetkisen!<4

      Poista
  4. Tässä yksi linkki mistä voisi olla apua. Tuohon unipuhelimeen vastaa ammattilainen jolla uniongelmista kokemusta, voisit saada sieltä ehkäpä jotain apua/tukea/vinkkejä :-)

    http://www.helsinginensikoti.fi/haetko-apua/tuki-ja-neuvontapalvelut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! :)

      Erään tälläisen sosiaaliohjaajan kanssa keskusteltiinkin, perehtynyt uniongelmiin. Ei osannut hänkään oikein auttaa. :/

      Poista
  5. Onko siellä teilläpäin tarjolla palvelua, jossa hoitajat tulevat kotiin pitämään unikoulua tai sitten otetaan lapsi sairaalaan nukkumaan pariksi yöksi? Tuo on kyllä rankkaa. Tiedän tunteen kun ei jaksaisi tehdä yhtään mitään kun on niin väsy. Minä en ollut ihme kyllä kovin kiukkuinen(ainakaan omasta mielestäni :) ), mutta ei tainnut riittää energiaa siihenkään puuhaan. Huonot yöt teki minulle jo sen, että en sitten enää saanut itse nukuttua muutamaan yöhön lähes ollenkaan vaikka poika nukkui. Eli tuli unettomuutta ja nukahtamisongelmia. Koita nukkua päivällä kun poikakin nukkuu, vaikka tympeäähän se on kun sitten ei ainakaan saa mitään tehtyä :( Kuitenkin oman mielenterveyden vuoksi kannattaa.
    Emil on oppinut niin paljon uusia juttuja ja sitten on ollut kipeänäkin, että se varmaan vaikuttaa suurelta osin tuohon uneen...
    VOIMIA ja jaksamisia sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota sairaalaan menoa eräs neuvolantäti ehdotti. Sanoi heti että ehdottomasti, kun taas meidän oma neuvolantäti on sitä mieltä että ei. Eikä siis ole edes aiheesta sen enempää keskustellutkaan.

      Mulla kans tullu nyt sitä, etten sit viitti nukahtaa kun tietää että kohta pitää taas herätä. Ja sitten taas kun voisi nukkua niin ei tule uni.

      Kiitos. <3

      Poista