sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kuulumisia

Käytiin tossa yks päivä ihanaisten Annmarien ja Lillin kanssa syömässä Memphisissä.
Piti tosiaan olla aika reumalääkärille, ja Amin piti olla sen aikaa Emilin kanssa että allekirjoitan muutaman paperin.. No, tää tutkimuslääkäri sit ei vaan maininnu että multa olis tällä kertaa otettu verikokeet ja röntgenit. AIkaa olisi menny 2-3h.. Joten, skipattiin ja siirrettiin Maanantaille.

Ihana Lilli. <3

isännällä tuima ilme

aamulla löytyy tällänen hymymies pinniksestä

Emil on välillä varsinainen kauhukakara! "Innolla" odottelen uhmaikää. Meinaan nyt menee jo koko jätkä jäykäks, selkä kaarelle jos ei saa tahtoonsa läpi. Kovasti yrittää myös ruuan kanssa nirsoilla.
Eilen ei suostunu syömään juurikaan mitää. Lounaalla veti kyllä pastaa ja kanaa, päälle hedelmäsoseen.
Päivällisellä ei sit kelvannu lihaperunasose, eikä illalla puuro.
Mentiin sit maitolinjalla loppuilta. En haluais opettaa siihen, että jos joku vaihtoehto ei miellytä, niin sit saa jotain "muuta ja parempaa". Välillä kyllä sorrun siihen (etenkin iltaisin), koska en halua yöllä herätä miljoonaa kertaa antamaan maitoa sen takia, ettei kaurapuuro kelvannut illalla.

Yöt meillä on ihan hirveitä. Täytyy taas nostaa hattua niille koliikkivauvojen vanhemmille, jotka valvovat monta kuukautta itkun saattelemana. Meidän valvomiset on pieniä siihen verrattuna, mutta tottakai tuntuu itsestä suurilta. Oon vaan niin kyllästyny! Ei poikasella välttämättä nälkä ole, kunhan haluaa möyriä ja kiljua keskellä yötä.
Tän viikonloppua miekkonen on ollut Ruotsissa, joten kuvittelin että jos otan poikasen viereen, niin se nukkuu paremmin. Joo, ehkä se nukkuki. Mun unista ei tietookaan kun piti vahtia et millon tippuu sängystä. Niin kovasti tuo unissaan liikkuu.
Ehkä tää tästä joskus helpottaa.. Unikoulua ei viittis oikein vielä aloittaa, kun on ite niin väsyny niin turhautuis vaan samantien..

ekaa kertaa kaupan kärryissä istumassa
Tein yks ilta aivan IHANIA katkarapunyyttejä!
Eli jos vähäänkään katkaravuista tykkäät, niin suosittelen kokeilemaan.

Katkarapunyytit

1pkt lehtitaikinalevyjä
1 pss katkarapuja
1 pkt katkaraputuorejuustoa
juustoraastetta
mustapippuria
voiteluun kananmunaa

Ekana sekoitin katkaravut ja tuorejuuston keskenään.
Sitten leikkasin lehtitaikinalevyt neliön muotoisiksi, ja keskelle laitoin katkaraputuorejuustoa.
Päälle vähän juustoraastetta ja ripaus mustapippuria. Kulmat painoin keskelle kiinni.
Lopuksi voitelin kananmunalla, ja heitin uuniin 225 asteeseen noin 10 minuutiksi.




Eilen Emil maalaili sormiväreille isänpäiväksi papoille ja isopapoille taulut :)
Voi sitä sotkun määrää, syöttötuolin tarjotinkin on entinen kun kuvittelin et hyvin se siitä irtoaa.
Eipä irronnu. Olis ensin varmaan pitäny pestä syöttötuoli Emilin sijasta.

Aamupuurohommiin, jos vaikka poikasellekin kelpais..
Ja ennen sitä, muistuttelen että Jasminan blogissa  on meneillään arvonta. Hophop sinne siis!

Emma

2 kommenttia:

  1. Moi!
    Meillä on myös 03/12 syntynyt lapsi ja mulla meni järki huonosti nukuttuihin päikkäreihin, jonka vuoksi aloitimme unikoulun. Samassa hoidettiin myös yöheräämiset, jotka olivat lisääntyneet hurjasti ilmeisesti vain tavan vuoksi. Mä kanssa ajattelin, etten jaksa, mutta pakkohan se oli sitten aloittaa ja hieman hitaammalla tahdilla siihen meni 1,5 viikkoa. Kyllä kannatti! Vielä ei ole palattu vanhaan. Neuvolassa neuvovat, että aloittaa unikoulu sitten, kun on hyvin levännyt. Mä vaan mietin, että milloinhan se sellainen hetki tulee, jonka vuoksi aloitin sen väsyneenä ja tsemppasin vain itseni kestämään mitä vain. Edelleen lapsi herää kello 04, jolloin etsitään tutti tai vaihdetaan asentoa, ja klo 6, jolloin imetän. Kuitenkin saan nukkua ensimmäisen 5h putkeen ilman niitä heräilyjä. Kannattaa miettiä unikoulua, jos vähänkin tuntuu, että pää sen kestää.
    Tiina

    VastaaPoista
  2. Kiitos viestistä!
    Kyllä tuo viime yö taas osoitti sen, että pakko se on vaan alottaa.. Eihän tässä pysy kohta kukaan selväjärkisenä :/
    Neuvolassa meillekin sano, ettei missään nimessä saa alottaa väsyneenä. Mut mitenkäs sen toteutat kun meillä ei täällä pääkaupunkiseudulla ole hoitajia.
    Oivoi, pitäis nyt siis vaan saada tsempattua itteensä.

    VastaaPoista