Honey, I'm pregnant!

Tasan vuosi sitten, tein puoliksi läpällä raskaustestin.
Menkat oli myöhässä, mutta mun laskujen mukaan vaan muutama päivä.
Vatsaan kipristeli aina välillä samalla tavalla kuin silloin kun menkat alkaa.
Käytiin ihan ostamassa välineistöjäkin niitä varten.
Tissit oli jumalattoman kipeet, mut kuvittelin et sekin johtuu vaan kun ne menkat ois tulossa.
Miekkonen sit alko heittämään läppää asiasta, että jospa oonkin raskaana.
Noh, enhän mä voi olla!
Asia jäi kuitenkin vaivaamaan mua sen verran, et seuraavana päivänä kun miekkonen lähti töihin, niin meikäläinen marssi apteekkiin.
Ostin vielä halvimman testin, kun ajattelin että ne rahat menee kuitenkin ihan hukkaan.
Ei asuttu vielä miekkosen kanssa sillon yhdessä, mut olin aina sen luona kuitenkin.
Apteekin jälkeen menin omaan kotiin kattoo postit, ja ajattelin et teenpä nyt sen testin alta pois niin pääsee ottamaan siskon kanssa aurinkoa rauhallisin mielin.
Siinä sit lorautin purkkiin ja pipetillä parit tipat pissaa iskin raskaustestiin.
Housuja en ehtiny edes ylös vetästä kun tikkuun ilmestyi kaksi vahvaa viivaa.

Kädet alko täristä ja kirjaimellisesti piti ottaa tukea seinästä kun alko vintti pimenee.
Hoin itekseni kaikki maailman kirosanat, ja mietin että en voi tälläsestä asiasta soittaa miekkoselle töihin.
En halunnu puhelimessa asiaa sanoa.
Mut jollekin kun oli pakko saada kertoa, että tulee nyt kattoo että teinkö mä varmasti testin oikein.
Siskolle sitte soitin ja sanoin et oon raskaana.
Se nauro ja luuli et heitän läppää.
Mut ei, tää ei ollu mitään läppää.
Sit soitin mun silloiselle parhaalle kaverille, ja kerroin uutiset.
Sisko tuli, ja sekin sano et ei tosta nyt paljoa voi erehtyä.
Aurinkoa lähdettiin silti ottamaan Hakaniemeen venelaiturille. Siinä sit mietin et mitä hittoa?!?
Loppujen lopuks siitä auringon ottamisesta ei tullu enää yhtään mitään.
Lähdin sit kohti miekkosen kotia ja pähkäilin et mitä ja miten mä tän asian sille kerron.
Tiesin et asia olis sille yhtä iso shokki kun mitä mulle.
Eihän me oltu seurustelu kun vasta vähän päälle puoli vuotta.
Miekkosen kotona otin sit koiran ja ajattelin että ehdin hyvin käydä sen kanssa lenkillä, ennen kuin tän asian kertominen on edessä.
Väärin luulin, miekkonen tuli vastaan parkkipaikalta, ja samantien kun näki mun naaman, se kysy että mikä mulla on.
Sanoin vaan, että tuun kohta ni jutellaan.
Sehän sit tietenki huolestu että mikä mulla on kun olin niin omituinen.
Suoriltaan vaan töksäytin että tein sen testin, kun jäi meidän raskaus-läppä vaivaamaan.
Miekkonen valahti ihan valkoseks, ja hoki et mitä me tehdään.
Mä tiesin kyllä, etten aborttia pystyis tekemään, mut mietin että jatkanko mä raskauden kanssa yksin vai onko miekkonen valmis ottamaan vastuuta.
Noh, miekkonen oletti että se testi oli viallinen, ja niin se lainas kämppikseltään autoa ja eikun apteekkiin.
Ja samaahan sekin testi näytti.
Laskeskelin, että tuollin oli "jo" rv 6-7 meneillään.

39+4

Siinä hetki juteltiin, ja miekkonen sanoi ettei aio painostaa mua aborttiin, ja että lapsi pidetään.
Olin onnellinen mut silti oli tosi epätodellinen olotila.
Pitkään mulla oli vauvakuume, mut en ajatellu et "asia" etenis kuitenkaan tällä tavalla.
Molemmat soitti omille vanhemmilleen ja sen jälkeen laitettiin yhteisestä asunnosta hakemus menemään.

Nyt, tasan vuosi tapahtuneesta, tuolla sängyllä köllii tälläinen ihanapieniyllätys. <3
Hetkeäkään en vaihtaisi pois.

Emma