Viime yö taas meni kipuillessa. Supisteli ihan kiitettävään malliin, niin että itkukin jo tuli.
Kipu oli viiltävää ja pitkäkestoista.. Käsittämätöntä suorastaan.
Yhtä aikaa toivoin että supistukset jatkuisivat, ja toisaalta taas toivoin että ne loppuisivat.
Ei siinä auttanu Panadolitkaan.. Paitsi lonkan kipuiluun.
Mutta lonkan kipu nyt oli pientä siihen verrattuna, miltä nuo supistukset tuntu.. Että en tosissaan tiedä, että miten siitä synnytyksestä selviää, vaikkakin mulla on suhteellisen korkea kipukynnys.
Nyt en lähinnä halua edes ajatella koko asiaa. Toivon vaan että seuraavat supistukset on niitä joilla päästään tositoimiin. Muuten mun pää pehmenee lopullisesti..
Nämä kolahtivat eilen postiluukusta.
Tuossa cd:llä on ihania, vanhoja lasten kehtolauluja, joita on tullut itsekin pienenä kuunneltua.
Etenkin tuo Karhunpoika sairastaa. Sitä tuli laulettua pikkusiskolle kun se oli pipi pienenä. :')
Me vietetään koiran kanssa tämä päivä ja ilta ihan kaksin.
Eli jospa kömpis sänkyyn, ottais koiran kainaloon ja ottais pienet päiväunet. <3
Emma rv 37+4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti