perjantai 25. tammikuuta 2013

Kymmenen kirosanaa


Saako kiroilla?
Oon tällä hetkellä niiiiiiiiiiiiiiin täynnä tota meidän koiraa. Voiko enää raivostuttavampaa yksilöä maa päällänsä kantaa? Tää kusiralli, mistä puhuin täällä aikaisemmin, on vaan pahentunu. Luulin, ettei se voisi enää tuosta pahentua.. Kappas, väärässä olin.
Tänään olin laittamassa poikasta päiväunille, kun koira ( taas kerran) alkoi taas haukkumaan vieressä mustasukkaisuuksissaan. Kun ei uskonut käskemällä niin laitoin koiran makkarista pihalle.
Noh, sitä seurasi oven raapiminen, haukkuminen, ulina.. Olihan se sitten hiljaakin hetken ja sillä aikaa sainkin poikasen nukkumaan. Tiesinhän minä, että kun makkarin oven avaan, niin siellä on jossain kostokuset tehtynä.. Mutta että KUUDET kuset????
Joka ikinen kusi"lammikko" oli tietenkin Emilin lelun tai kirjan päällä. Olihan sitä kusta ihan itse lelukopassakin.. Voiko tää edes olla enää todellista? Mä en yksinkertasesti enää tiedä mitä tässä voi tehdä.
Aapollahan on vaan yksi silmä, ja toisessakin silmässä huono näkö. Joten, se on tosi arka ja käveleekin välillä päin seiniä ja sohvaa. Siksi oonkin tässä miettinyt, että onko tää enää kivaa elämää tuolle koirallekaan.
Se kuitenkin kuusi vuotta oli aina huomion keskipisteenä ja mun "vauva". Nyt se on pakostakin kakkosena poikasen jälkeen, eikä tuo näytä sitä hyväksyvän.
Mä en vaan yksinkertasesti enää jaksa.. Mua itkettää, suututtaa ja oon niin pettyny sekä itseeni että tohon koiraan. Sanoinko jo että en jaksa?
En jaksa en.
Niin rakas kuin tuo koira onkin niin jotain päätöksiä tässä täytyy alkaa tekemään. 

1 kommentti: