keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Säikähdyksiä

Toissailtana Emil oli nukkunut muutaman tunnin, kun me vielä katsottiin telkkaria.
Miekkonen lähti sitten jostain syystä käymään makuuhuoneessa.
Siellä Emil oli naama kiinni patjassa juuri oksentaneena.
Emil kakoi naama punasena. Miekkonen "ravisteli" ja koputteli selkään, niin johan alkoi henki taas kulkea.
Oltiin kaikki kolme kyllä niin säikähtäneitä ton jälkeen että huh!
Yöksi otin sit Emilin viereen nukkumaan kun pelotti, että mitä jos uudestaan oksentaa.
Ja siitä yöstähän ei sitten tullu yhtikäs mitään.
Poikanen potki ja hillui unissaan siihen malliin, että omat unet jäi tosi vähäsiksi.
Yöllä herättiin monen monta kertaa, enkä mä ainakaan saanu nukuttua edes yhtä kokonaista tuntia.

Eilen sitten lähdin käymään siskon mukana lääkärissä.
Bussimatkalla meinasi tulla kolari, kun kuljettaja ei hirveämmin siihen ajoon keskittynyt.
Luojan kiitos, Emilin selkänoja oli alhaalla, koska muuten poikanen olisi sieltä kaaressa lentänyt.
Tästä lähin pidän kyllä valjaat kiinni kun ollaan liikenteessä.
Itsellä peukalo kärsi ja ranteesta lähti nahat ja mustelmakin taisi tulla.
Ei haittaa yhtään että minä ja vaunut kärsittiin ja Emil selvisi säikähdyksellä.
Että kyllä tässä sai vuorokauden aikana olla sydän sykkyrällään useamman kerran! 


Näin meillä matkustettiin. Siellä se koira tyytyväisenä nukkui. :D

Eilisillan käytinkin sitten oman vaatekaappini siivoukseen.
Miten ihmeessä te saatte vaatteet pysymään järjestyksessä?
Etenkin kun vaatekriisi yllättää lähes päivittäin ja tietty sillon pitää penkoa koko vaatekaappi läpi.
Ja yleensä kun tämä kriisi iskee niin sillon on myös kiire, joten ei varmana ehdi viikata ja henkaroida niitä vaatteita juuri sillä hetkellä takaisin paikoilleen:


Huomasin myös, että mulla on nykyään tosi tylsiä ja tylsän värisiä paitoja.
Ennen tykkäsin kun oli jotain erikoista tai värikästä.
Nyt näyttää et suurin osa paidoista on harmaata, mustaa ja valkoista.
Veikkaan kyllä, että tää johtuu ihan vaan näistä jäljellä olevista raskauskiloista..

Mutta, katsokaa näitä kenkiä!
En enää oikein uskalla käyttää korkokenkiä, kun tuossa puolitoista vuotta sitten onnistuin pikkuhiprakassa murtamaan jalkapöytäni, korkkarit jalassa tottakai.


taas kerran pahoittelen tätä "loistavaa" kuvalaatua..


Syömäänhän tästä on lähdettävä, ennen kuin pääkopassa kiehahtaa!

Emma

6 kommenttia:

  1. Hui kamala :/ Paljon mahtunut yhteen päivään !

    Meilläkin joskus on ollut tälläisiä huonompi päiviä, itse kanssa jouduin "kolariin" kun kuskimme ajoi ojaan, onneksi tyttäreni oli isän kanssa kotonamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on tälläsiä, mitkä mielellään jättäisi päiväohjelmasta pois.
      Onneksi tossa "melkein" - kolarissa ei käynyt kuinkaan. Vaan kyllä sitä säikähti ihan kunnolla!

      Toivottavasti selvisit myöskin säikähdyksellä!

      Poista
    2. Joo, onneksi selvittiin säikähdyksellä ! Säikähdin vaan niin paljon kun toinen on vielä masussa ja sen "kolarin" jälkeen tuli mieleen heti, että jos olisi sattunut jotain ja esikoinen olisi jäänyt ilman äitiä :(

      Poista
  2. Hui kamala! Onneks selvisitte säikähdyksellä, mut uskon et molemmat jutut säikäytti kunnolla :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen verran otti päähän sen kuskin käytös, että ois tehny mieli käydä sanomassa muutama valittu sana. Ihan selkeästi oli sen moka kun keskitty kaikkeen muuhun ku itse liikenteeseen.

      Poista