tiistai 27. elokuuta 2013

Uusi arki

Kuluneeseen puoleentoista vuoteen kotiäitinä on mahtunut niin hampaiden puremista yhteen, kuin myös ilon- ja onnenkyyneleitä. Kuukausitolkulla, olen haaveillut työpaikasta ja päiväkotipaikasta.
Nyt ne molemmat haaveet ovat toteutuneet, ja ensi viikon Tiistaista lähtien en ole enää kotiäiti.
Huomenna alkaa poikasella päiväkotiharjoittelu ja mamman sydäntä kylmää :(
Tottakai ollaan pari päivää yhdessä tutustumassa, mutta tosiaan kun tässä ei ole kuin muutama päivä aikaa siihen, kun siellä päiväkodissa pitäisi se päivä yksin viihtyä niin vähän kyllä jännittää.
Emil kun ei ole koskaan ollut hoidossa, juo edelleen maitopullon päiväunille mentäessä, syö tuttia vähän väliä ja kantaa unirättiäänkin mukana. Niin, ja se aamupuuro.. Sanokaa mun sanoneen, että siitä tulee päiväkodissa ongelmia. Meidän poikanen kun ei mitään puuroja enää syö!
Että saas nähdä.. Varmasti on alkuun shokki koko päiväkoti, niin äidille kuin pojallekin.
Asiat ja rytmit muuttuu, eikä äiti olekaan enää koko aika läsnä.
Hyvää tekee meille molemmille ja koko perheelle ylipäätään.
Ehkä se siitä...

Näin aloitin kirjoittamaan blogiin viikko sitten.
Kirjottaessa, alkoi päiväkotiin ja töihin meno tuntua epäreilulta, kylmältä, kauhulta, onnelta, ilolta..
Lähestulkoon kaikkea tunneskaaloja kävin läpi silloin, ja nyt.
Eilen Emil oli ensimmäistä kertaa päiväkodissa yksin päiväuniin saakka. Eipä tainnut poika tajuta äidin vilkutuksesta ja "heiheistä", että joutuu jäämään sinne tällä kertaa yksin.
Eilinen oli mennyt hyvin, ilman itkuja ja kiukkuja.. Vaan toista se oli ollut tänään.
Tänään poikanen vietti täyden työpäivän verran tunteja päiväkodissa, pienten ryhmässä pienimpänä.
Jo ovesta mentyämme, Emil yritti juosta äkkiä takaisin rattaille.
Ei auttanut kuin toimia ja viedä poika naulakoille ja riisua takkia.
Miten mun sydäntä kylmäsi kun toinen otti takin naulakosta, minua kädestä ja lähti takaisin ovelle päin. :(
Ei siinä sitten muuta voinut kuin luovuttaa itkevän äitiä huutavan lapsen hoitajan hellään huomaan.
Siitä sitten itse pala kurkussa ahdistuneena kohti metroa ja työpaikkaa ( voitteko kuvitella että sain vihdoin töitä!!!). Siinä matkalla mietin, että onko miten normaalia ettei jännittänyt ollenkaan.
Työpäivä sujui kaiken kaikkiaan hyvin, ja uutta opittavaa oli hirveästi.
Puoliakaan en näin ensimmäisenä päivänä toki voinutkaan ymmärtää, mutta saas nähdä miten menee opit perille kun ensi viikolla sitten olen sorvin ääressä yksin. :)

Toivotaan että huomenna aamu sujuisi hyvin ja välttyisin sydäntä särkevältä itkulta päiväkotiin mentäessä.

Nyt aatutilullaa.


6 kommenttia:

  1. Voi että. Tuli niin mieleeni ekat kerrat dagiksessa lillin kanssa :)
    Kyllä se sydämeen ottaa, mutta hyväähän se tekew niin äipälle ku lapselleki :)

    Ja oooooonnnnnea vielä työpaikasta!! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, toivotaan ettei kuukauden päästä enää olis tällästä. :D kyl se tästä :)

      Poista
  2. Vau! Teillä on ihan uusi arki! Onnea sinulle työpaikasta :) Mitä hommia teet? Ja poikaselle paljon tsemppejä päiväkotiin. Varmasti alkaa hyvin sujua alun jälkeen. Uskon kyllä että sulla tekee tiukkaa jättää lasta sinne itkemään.. Kivoja työpäiviä sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos :)
      Työnkuva on pääasiassa puhelimeen vastaamista ja toimistohommia. :) uutta meikäläiselle tälläinen ala, mutta jo eilen tuli kehuja nopeasta oppimisesta :) eiköhän tää uusi arki ala rullaamaan. Hitaasti, mutta varmasti :)

      Poista
  3. Päiväkodissa saa juoda maitoa ennen unille menoa ja nukkua unirätin kanssa. Minea huusi hulluna joka aamu noin kuukauden mutta nyt viihtyy tosi hyvin eikä aina ole kiire edes kotiin kun tulen hakemaan! :)

    VastaaPoista
  4. Kerrohan kuinka teiän uusi arki sujuu, ois kiva kuulla.. :)

    VastaaPoista