Viikonloppuna

Lauantaina käytiin anopin, miehen ja poikasen kanssa Suomenlinnassa.
Edellisestä kerrasta onkin ehtinyt hujahtaa parisen vuotta.
On se vaan aina yhtä ihana ja kaunis paikka.
Yläaste- ikäisenä haaveilin jopa asuvani Suomenlinnassa.
Harmi kun en tajunnut ottaa paikoista kuvia laisinkaan :(
Suomenlinnassa käytyämme, tulimme kotiin että poikanen pääsi päiväunille.
Unosten jälkeen, lähdimme vielä porukalla syömään Fonda Del Soliin. Tällä kertaa olisi tehnyt mieli laittaa annos takaisin keittiöön. Ikinä, ei koskaan, ole tullut noin hutaisemalla tehtyä annosta eteen.
Seuraavalla kerralla jos sama toistuu, niin aivan varmasti lähtee ruoka keittiöön alta aikayksikön.

Sunnuntaina juhlimme miehen serkun ripille pääsyä.
Kirkkoon emme menneet, koska poikanen olisi tuskin jaksanut istua minuuttia kauempaa penkissä.
Suoraan siis kurvasimme juhlapaikalle onnittelemaan.

yritettiin saada meistä fiksua kuvaa, ei onnistunut..
pistettiin siis ranttaliksi :D

Tänään anoppi lähtikin kohti Joensuuta, ja paluu arkeen alkoi.
Höh ja pöh. On kyllä taas totuttelua "yksinäisiin" päiviin miehen ollessa töissä, kun kerkesi jo seuraan ja apukäsiin tottua. Oli oikein rentouttava viikko, kun sai rutkasti omaa aikaa.

Eilen taas rustailin työhakemuksia monen monta tuntia. Pitäisi varmaan soitella työvoimatoimistoonkin jospa sieltä saisi vinkkejä.
Toisaalta tosi haikeaa ajatella, että äidin oma rakas menisi päiväkotiin. Sitten taas, se tekisi hyvää meille kaikille. Ja tottakai tilanteeseen tottuisi ja mukautuisi. Mutta pöh, ajatuksena ihan kamala!

Minulla on pitkän aikaa ollut ihan tajuton väsymys. Ei ole väliä, paljonko yössä nukkuu kun väsyttää silti. Joka päivä on pakko nukkua päiväunet, tai silmät alkaa painua kiinni jo ennen kuutta.
Tänään jäi päiväunet väliin, ja sen kyllä tuntee luissa ja ytimissä saakka.

Nukkumattia huhuilemaan siis!

Emma