Höpinöitä

Viime viikonloppu vietettiin Joensuussa miehen äidin luona.
Perjantaina ajeltiin perille ilman ruuhkia alle viidessä tunnissa, kun taas Sunnuntaina matkaan meni kuusi tuntia. Perille kun päästiin, niin Emil alkuun mummiansa ujosteli, mutta eipä mennyt aikaakaan kun olivat jo ihan kavereita. Minä lähdin sitten näkemään kaveria ja rupattelemaan mukavia.
Lauantaina käytiin miehen isän, eli Emilin ukin luona syömässä ja oleilemassa. Juuri sinä päivänä Emil nukahti autoon ja jatkoi tyytyväisenä uniaan monta tuntia, joten ei jäänyt ukille ja poikaselle paljoa yhteistä aikaa.
Iltasella sitten mentiin miehen kaverin luokse katsomaan Suomen jääkiekkopeliä, ja minä jatkoin siitä sitten kaverini vanhempien luokse. Sieltä jatkettiin terassille ( ja ilmahan oli kaikkea muuta kuin keväinen ) ja juotiin muutamat alkoholipitoiset.

Äitienpäivää meillä ei tänä(kään) vuonna juhlistettu mitenkään. Ehkä ensi vuonna Emil on päiväkodissa niin saan sitten vaikka kortin. :)

söin vähän jätskiä <3

Asia josta alunperin tulin höpöttelemään, on rakkaan poikasen jääräpäisyys ja UHMA.

Siis uhma! Eikö sen pitäis tulla "voimakkaana" vasta lähempänä kahta vuotta??

HUOH! Joka päivä on yhtä taistelua esimerkiksi vaipan vaihdosta ja pukemisesta.

Ensiksi tulee kertomaan, että kakka on tullut. Sitten kun sitä vaippaa pitäisi lähteä vaihtamaan, heittäytyy jätkä selälleen ja aloittaa raivohuudot, jotka varmasti kuuluvat myös naapuriin saakka.

Ihan sama mikä asia on kyseessä, niin se on Emilin mielestä raivon arvoinen.

Jos äiti ei anna ruokaa tarpeeksi nopeasti, jos leipä sattuu tippumaan lattialle, jos jokin kippo ei mahdu toisen kipon sisälle.. Lista on oikeesti loputon! Mikä siinä on niin vaikeaa ensin kertoa mikä on hätänä? Vaan ei, kun ensimmäisenä aloitetaan se raivohuuto ja siinä sitten saa itse miettiä että mistä kiikastaa.

Nyt oonkin yrittänyt etten huomioi ollenkaan kun alkaa riskaamaan. Sitten vasta kun rauhoittuu ja lopettaa huutamisen. Plaah, ja tämäkin kun varmasti vielä pahenee. Jeps.

Mulla on itsellä liikkumiseen motivaatio ihan hukassa.

Tai no halua kyllä olisi, salikortti lompakossa, mutta silti on niin vaikeaa raahata hanuri liikkeelle.

Tai noh, sali on uusi joten olisi kiva ekoilla kerroilla saada seuraa sinne. Sisko käy samaisella salilla, mutta on iltaan asti aina töissä joten meillä menee aikataulut aina ihan ristiin ja rastiin :/

Reumaki on pahentunut. Tänään on ollut tällä viikolla ensimmäinen kerta, kun en ole päivääni alotitanut kasalla kipulääkkeitä. Olikohan Tiistai, kun meinasin jo lähteä päivystykseen kinuamaan kortisonipiikkiä.

Ei tainnut tuo Sunnuntainen autossa istuminen tehdä hyvää.. Tiesihän tuon jo etukäteen.

Telkkari kutsuu, aurinkoista loppuviikkoa kaikille! <3

Emma