Vauva- lehden raskaustestiä

Olen syönyt mitä vain, suolaista ja makeaa. 
Totta. Ehkä enemmän kuitenkin tehnyt makeaa mieli.
Alkuraskaudessa salmiakki oli kova juttu, tällä hetkellä ufokarkit ja erilaiset suklaat.
Myös itse oon alkanu leipomaan enemmän. SUKLAAMUFFINSSIT!!

Kahvin tuoksukin on saanut minut voimaan pahoin. 
Osittain totta. Ennen raskautta join aamulla kahvia sen 3-4 kupillista.
Nykyään se on se yksi kupillinen, enkä voi sanoa että nauttisin siitä.
Mitään suurempaa pahoinvointia en kahvin takia ole kuitenkaan saanut.

Voisin nukkua aamusta iltaan.
TOTTA!
Keskiraskaudessa tää vähän helpotti, mutta nyt taas loppuraskauden aikaan voisin nukkua aamusta iltaan. Tosin nykyään ei enää niin helposti saakaan unen päästä kiinni, päiväunet on siis ollu ahkerassa käytössä. 

Suonenvetoa, närästystä ja turvotusta. Kaikkea on ollut. 
Eipä onneks ole ollut. Suonenvetoa silloin tällöin nyt loppuraskauden aikana.
Närästystä ei juuri ollenkaan ja turvotusta lähinnä nilkoissa, mutta sekin on vähäistä.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Juu ja ei.
Alku- ja keskiraskaudessa ehkä enemmänkin.
Ja sekin suurimmaksi osaksi rintojen takia :D
Tällä hetkellä sitä tuntee itsensä lähinnä kömpelöksi muumimammaksi, enkä usko että tässä on mitään seksikästä.

Paino on siirtynyt uusille kymmenluvuille.
Kyllä vain.
Ennen raskautta painoa oli se 52kg, ja nyt sitten painetaankin 13kg enemmän :D
Tosin neuvolasta sanottiin, että mun painoindeksi on nyt normaali, joten ei hätää.
Vaikka tuo 13kg kuulostaakin isolta omaan korvaan, niin en ole huolissani ettennkö pääsisi entisiin mittoihin :)

Hyvä äiti imettää pitkään.
Mun mielestä se äiti imettää joka pystyy ja haluaa. Hyvää äitiyttä ei mitata imettämisellä.
Itse toivon että pystyn imettämään, mutta jos se ei jostain syystä onnistu, niin en siitä mitään stressiä ota.


Olen suunnitellut synnytykseni.
En todellakaan ole.
Alkuraskaudessa ehkä osittain suunnittelin.
Mutta sitten kun ilmeni kaksiosainen kohtu ja muita ongelmia niin jätin haaveilut ja suunnittelut sikseen.
Ainoa toive on, että Pieni ja minä selvitään mahdollisimman vähällä.
Ja tietenkin, että kaikki menisi niin hyvin kuin mahdollista.