Lankalauantaita

Tasan viikko sitten näihin aikoihin, sain uuden annoksen epiduraalia.
Muutama tunti lisää, niin pieni prinssimme syntyi.<3

Voisin vaan tuijotella tuota pientä ihmettä. <3
Usein öisinkin imetyksen jälkeen, jään vaan tuijottelemaan toisen supersuloisia kasvoja ja ilmeitä.
Niin, ja täytyyhän mun aina tarkastaa että hengitys pelaa.. Miten sitä voikaan jotain rakastaa näin paljon?
Taitaa mun tunneryöpyt johtua osittain hormoneista.. Mutta sanonpa vaan, että en kyllä tätä fiilistä ja äitiyttä antais pois, tai vaihtaisi mihinkään. Ei tätä osaa selittää, tai kuvailla ennen kuin vanhemmuus on omalla kohdalla.
Tottakai sitä masuakin rakasti, sille jutteli ja soitti musiikkia. Nyt kun vauva on konkreettisesti tässä, sitä rakkauden määrää ei vain voi mitenkään päin käsittää.

Isi ja poika ensimmäisen yön jälkeen. <3

Isin sormea on hyvä puristaa.

Ensimmäiset ikiomat vaatteet päällä, ja kotiinlähdön aika

apinamies<3

 Yöt meillä nukutaan superhyvin. En voi sanoa, että olisin väsyny tai etten olis saanu nukkua tarpeeks.
Illalla noin klo 22-23 tankkaillaan maitoa ihan urakalla ja sitten nukutaankin muutama tunti. Me mennään yleensä nukkumaan siinä yhden kieppeillä, ja yleensä poika sillon herää myös syömään. Tän ruokailun jälkeen nukutaan sinne puoli viiteen, tai viiteen ja syönnin jälkeen taas nukutaan puoli yhdeksään saakka.
Toivon tosissaan, että poika jatkaa tälläsellä rytmillä tulevaisuudessakin. Mutta aikahan sen näyttää, pahimpaankin on varauduttu. :D

Synnytyskertomusta voin kirjoitella jos joku sellaista haluaa lukea :)
Huomaamatta tullu lukijoitakin lisää, kertokaa ihmeessä jos haluatte jostain tietystä aiheesta lukea. Mielelläni kirjottelen kun vain maltan tuon pienen pojan tuijottelulta.

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Emma