torstai 16. helmikuuta 2012

Supistuksia odotellessa..









Taas jääny bloggailut väliin.. Sillon kun olis innostusta kirjottaa, niin kone on varattuna, ja sit kun oon yksin kotosalla ja olis rauha kirjoittaa, niin ei tietenkään paljoa huvita.




Kirppiskierrosta tehty ja tullu ostettua aika perusjuttuja. Muutama kypärämyssy, muutama roikkuva lelu vaunuihin, parit bodyt ja pöksyt ja itselle pari paitaa mitkä ( toivottavasti ) menee loppuraskauden ajan.



Kaikki vauvan vaatteet on pesty, harsot ja vaatteet laitettu kokojärjestykseen valmiiksi. Vaippapakettia vähän avattu, roskikset, Pikkusen oma pyykkikori, sun muut on iha valmiina tulokasta varten.



Supistusten suhteen voisi kuvitella, ettei kovin kauaa enää menis.
Neuvola oli Maanantaina, ja tuli kielto olla tekemättä ylimääräisiä, mikäli en oo valmis vauvan syntymään.
Mutta kun mä olen!
Tosin, ikävöin jo valmiiks tätä masua,
vaikka välillä meneekin hermot kun se on tiellä koko aika.


Ensi Maanantaina onkin sitten kontrolli ja synnytystapa-arvio.
Sais mennä viikonloppu nopeasti, niin tietäis että mitä tuolla alakerrassa on tapahtunu supistusten ansiosta.
Miehen täti on kätilö, ja sehän tuossa sano että on selkeesti synnyttäjän oireita ilmassa. Nyt menossa rv 34+4, joten viikkoja olis jo tarpeeksi. Tietenkin jos vielä pari viikkoa olisi masun suojissa, niin sitten ei ainakaan pitäis ongelmia
      niiden suhteen tulla. :)



Oon koko raskauden ajan ollu aikamoinen hormonihirviö. Nyt tuntuu et oon    vaan koko ajan herkempi ja herkempi. Itku saattaa tulla ihan mitättömistä ja typeristä asioista, mille sitten jälkeen päin naura ja ihmettelen.
Jos jollain on väärä äänensävy, niin saatan alkaa siitäkin itkua tihrustamaan.
Tai jos Aapo on supersöpö, niin mun yli tulvii miljoona tunnetta ja tekis mieli sitäkin sitten parkua, että kuinka suloinen koira mulla voi olla.
Toivottavasti synnytyksen jälkeen ei hormoonit tän enempää heittäis.
Veikkaan että siinä olis niin mies kuin minä itsekin ihan hukassa.

kotiintulovaatteet<3 

Raukkaparka saanu muutenkin kestää mun kiukutteluja jo reippaasti yli puoli vuotta. Saanu mua vakuutella erinäisistä asioista, mitä en tuskin ilman raskautta olisin edes miettiny.
Yleensä mulla on ollu vahva itsetunto, enkä oo välittäny muiden mielipiteistä ollenkaan. Nyt mietin koko ajan, että kattooko ihmiset että oon paksu punkeroinen, vai tajuaako ne että oon raskaana.
Ihan ihme juttuja tulee mietittyä, ei mua ennenkään oo tuollaset asiat paljoa kiinnostanu.

Tosin, on tässä tullu painoa lisää se 17kg.. Että ihmekös tuo, kun vähän mietityttää ulkonäköasiat :D
Näin alkuviikosta kaveria jolla LA Huhtikuussa, ihmetteli vain että mihin mun kilot on menny kun ei näy muualla kun mahassa. Mä itse kyllä nään että tisseihin ja takapuoleen ne on valunu.
Tissejä nyt en välttämättä entisiin vaihtais, kunhan nää ei hirveesti tästä enää kasvais.. Muutaman kuppikoon kuitenki ehtiny jo venähtää tän raskauden aikana. Saa nähä mikä on lopputulos :D
Kuntoilu ja painonpudotus olis tarkoitus aloittaa heti kun siihen vaan kykenee.
Ennen raskautta kävin juoksemassa ja salilla 3-4 kertaa viikossa. Alkuraskaudessa nämä lempparijutut kiellettiin, kun mahaa nippaili aina äkkiliikkeitä tehdessä.
Mulle kyllä riittäisi, että sais paikkoja kiinteytettyä.




mun ensimmäien pehmis


Jospa sitä tästä lähtisi kauppaan ja hakisi kanasalaattiin ainekset.
Plus tietenkin riisimuroja ja miniporkkanoita, mitä on vaan pakko saada joka päivä. Menee illat ihan pilalle jos ei näitä löydy. NAM!




3 kommenttia:

  1. Tuollainen amppari on synnytyssairaalasta saatavassa Liberolaukussa. :P

    VastaaPoista
  2. Mä sain kuukasi sitten kun olin synnyttämässä niin tollaisen ampparin kanssa liberon laukusta. :)

    VastaaPoista
  3. Tuo amppari eksyi meille tutun mukana saatujen vaatteiden joukossa:)

    VastaaPoista