torstai 2. helmikuuta 2012

Helmikuu

Viikon sisällä ei ole oikeastaan tapahtunut mitään ihmeitä..
Lähinnä tuntuu, että jokainen päivä on ollut tismalleen samanlainen.
Alkaa kyllä jo kyllästyttää tämä kotona oleilu.. Menispä muutama viikko nopeaan, niin olisi edes Nyytti syntynyt. Sittenpä ainakin puuhaa riittäisi. Ei sillä, etteikö kotoa tekemistä löytyis. Eri asia on, että jaksaako joka päivä pestä pyykkiä ja muita kotihommia ;)
Vauvan vaatteet ja tarvikkeetkin on kaikki jo pesty ja laitettu valmiiksi. Vieras -/ vauvahuone pitäis kyllä järjestää uusiksi. Inspiraatiota kyllä olis, mutta ajatus ei juokse yhtään että mitenkä ne huonekalut sinne asettelis. Vauvan pinnasänky nyt on alkuun meidän makkarissa, että eipä sillä huoneella sinällään kiire edes ole. Yökyläilijät se on tähänkin asti majoittanut ihan hyvin, joten ei senkään puolesta tarvis mitään edes tehdä.. Huoh !

Mun ( meidän ) koira, on ollu vatsaongelmainen viimeset neljä päivää.
Tänään on ollut ensimmäinen "normaalipäivä" vatsan suhteen. Näinhän mä kyllä luulin jo toissapäivänänki, kunnes oli oksennukset matolla..
Matokuuri syötetty ja riisijauheliha ruokinnalla menty.
Toivottavasti nyt ei enää alkaisi uudelleen.
Ei houkuttele enää yksikään yöherätys ja ulkoilu pakkasessa kolmen aikaan yöllä.



Aapo, eli Agapios Nevermind on 5 ja puol vuotias kääpiövillakoira.
Heinäkuun 24 päivä tulee taas vuosi lisää.

Hauva on ollut mulla ihan pennusta saakka.
Vaikka sillä on mitä ärsyttävimpiä tapoja, on se silti maailman rakkain karvapallo josta en kyllä helpolla luopuis.

Näistä ärsyttävistä piirteistä ärsyttävin on ehdottomasti mun seuraaminen. Ja kysehän ei ole siis mistään tutkailusta, vaan kirjaimellisesti seuraamista paikasta toiseen.
Ja kyllä, jopa vessaan tultais mukaan jos vaan sais tulla.


Eli jos vaikka jostain syystä haluaisin piristää itseäni kävelemällä keittiön pöytää ympäri, tämä pieni 29cm säkäkorkeuden omaava karvakasa seuraisi perässä.

Toisen sijan ärsyttävien tapojen listalla saa ehdottomasti itsenä peseminen. Koira siis nuolee tassuaan ja sen jälkeen pesee sillä kuonoaan. Aapo eli pentuajan ja yli puolet elämästään kissan kanssa, joten mallia on otettu.
Aapon kissakaveri Kaustinen kuoli puolitoista vuotta sitten äkillisesti. Oli muuten Herralle kova pala. Edelleenkin jos kissan nimen mainitsee, Aapo lähtee etsimään kissaa.
Reppana. <3

Rakkaalla "lapsella" on toki monia kutsumanimiä.. Aapo nyt on se yleisin, mutta hauva tunnistaa myös seuraavat : Kaapo, Ape, Pave, Paavo, Alpo, Pikku-ukko, Pienimies.. Listahan olis loputon. :D

Karvapallon ehdoton kesäpuuha on veneily! Ei tarvitse kun sanoa, että lähdetään veneelle, ni johan on koira valmiina. Veneeseenhän ton kokonen natiainen täytyy nostaa ja vieressä / sylissä se tykkää hengailla. Mutta voi sitä ilmettä kun viileä tuuli puskee päin karvaista nassua.

Talvisuosikkeja on lumihangessa möyryäminen. Mikä sitten johtaa tietenki siihen, että turkki on täynnä lumikokkareita joita sitten sulatellaan pyyhkeen ja föönin kanssa.

Kylpyä ja pesua Aapo inhoaa yli kaiken. Mutta kiltti kun on, niin ei päästä ääntäkään vaikka kuinka ottaiskin päähän.
Aapo on niin ilmekäs koira, että sen ajatuksia pystyy melkeinpä lukemaan ja päättelemään, että mitä siellä mielessä liikkuukaan ja kuinka paljon mammaa kirotaan.

Pesun jälkeen saadaan "hepulit", mikä tarkoittaa juoksulla rullattuja mattoja, kuonon hinkkaamista jokaiseen pehmeään asiaan ja lopuksi haetaan lelu mitä pitäis heitellä.


Aapo menetti toisen silmänsä kolme vuotta sitten, toisen koiran hyökätessä sen kimppuun. Tämän toisen, isokokoisen koiran kynsi tai hammas meni Aapon yläluomesta silmän sisään ja puhkaisi silmän. Vaikka samantien lähdinkin viemään koirulia eläinlääkärii, ei mitään ollut enää tehtävissä. Viikon päähän tapahtuneesta saatiin leikkausaika.
Leikkauksessa meni kaikki hyvin ja Aapo pääsi samana päivänä kotiinkin. Reppana oli ihan pökerryksissä, mutta reippaana joka tapauksessa. Alkuun oli hieman hankalaa, kun toinen ei näyttänyt tajuavan silmän puutosta, ja näin ollen törmäili huonekaluihin ja seiniin. Nykyään Aapo pärjää jo loistavasti :)
Leikkiessä pitää vaan muistaa heittää palloa siltä puolelta jossa silmä on vielä tallella. Arkuun tietenkin on lisääntyny, kun ei samalla tavalla näe.. Mutta usein ihmisetkään ei sen silmättömyyttä huomaa, ellei itse asiasta mainitse.
ikeasta ostettu pehmonalle, ehdoton suosikki !


Uusin nro, tämän kimppuun seuraavaks !



Eilispäivän iltapäiväjumpat 32+2 <3

2 kommenttia:

  1. Voi kun toinen osaa olla suloinen :) Mun "anopin" koira on myös ihan mahdoton seuraaja. Se ei jätä hetkeksikään rauhaan vaan seuraa perässä kuin hai laivaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhemmilla on kanssa villakoira, niin sepä tekee ihan samaa :) rotujuttuja taitaa olla.
      Välillä se vaan on niin raivostuttavaa kun yks toljottaa vieressä ja vahtaa etten karkaa :D
      Noh, ainaki voi pitää ulkona vapaana ilman, että tarvii pelätä karkaamista :D

      Poista