Viime viikolla sattui ja tapahtui yhtä sun toista, joten kirjoittaminen vallan unohtui.. Eikä tuota inspiraatiotakaan niin hirveesti ollut, myönnetään.
Neuvolassakin tuli tosiaan käytyä, mistä unohdinkin mainita edellisessä postauksessa.
Oma neuvolantäti oli sairaana, joten oli sijainen. Mun puolesta sais olla sairaana jatkossakin, sen verran oli mukava täti vastassa. Sain käskyn nostaa rautatablettien määrää, kun ei näytä hemoglobiini nousevan.
Lisäksi sain neuvolalääkärille ajan.
Torstain ja Perjantaina välisenä yönä, heräilin muutamaan kertaan kun supisteli ja tuntui paineen tunnetta alavatsassa- ja selässä.
Sain kuitenkin jatkettua unia, joten en niinkään ollut huolissani. Herätessäni hoidin aamutoimet normaalisti, käytin koiran ulkona, söin aamupalaa, join kahvia jne. Kipeitä supistuksia ei juurikaan tullut, mutta paineen tunne vain kasvoi entisestään.
Iltasella päätin sitten läheä käymään Kätilöopistolla tutkituttamassa että mistä johtuisi.
Heti mennessäni, minulta otettiin virtsa - ja verikokeita.
Tämän jälkeen pääsin lääkärille, jossa lääkäri teki alatutkimuksen ja ultrasi. Ensimmäisenä lääkäri kyseli, että onko mulla leikattu kohdusta koskaan mitään.. Kieltävästi toki vastasin, ja lääkäri jatkoi tutkimuksiaan.
Selvisi että kohdunkaula oli lyhentyny, mutta napakasti kuitenkin kiinni.
Ultratessaan lääkäri totesi, että minulla on kaksiosainen kohtuontelo, ja että alatiesynnytys tuskin tulee kuuloonkaan. ( Tästä on ollut aiemminkin jo puhetta reumani takia)
Ihmetteli tosin kun ei oltu aikaisemmin huomattu moista.
Kertoi, että näissä tapauksissa riski ennenaikaiseen synnytykseen on suuri, ja että kaikissa "oudoissa tuntemuksissa" pitää olla heti yhteydessä kätilöopistoon.
Kirjoitti sairaslomaa seuraavalle kahdelle viikolle ja antoi uuden lääkäriajan kontrollikäyntiä varten.
Se onkin jo onneksi ensi viikolla.. Nyt on vain kova huoli siitä, että pysyykö Pikkuinen tarpeeksi kauan masussa. Vielä kun ei olisi kovinkaan hyvät selvitytymismahdollisuudet, vaikkakin on näiltäkin viikoilta lapsia syntynyt ja eloon jäänyt.
Tänään ravasinkin reumalääkärillä, joka käski aloittamaan kortisonikuurin neljäksi viikoksi.
Mielelläni en sitä kyllä aloittaisi, mutta kai ne lääkärit tietää.. Mietityttää vain, että kun tilanne on nyt tämä tuon kohtuasian kanssa, niin onko hyväksi aloittaa just nyt kuuria. Pärjäisin kyllä ilmankin, niinkuin tähänkin asti raskautta menty ilman..
Kätilöltä sain lääkärille soittoajan, ja tiedot keisarinleikkauksesta. Käskivät perehtyä ettei sitten tule kaikki täytenä yllätyksenä.. Voi kun joku kalauttais tajun kankaalle sinä vaiheessa kun pitäisi antaa masu avattavaksi :/
Pelottaa ja ahdistaa ihan suunnattomasti.
Niin ja harmittaakin vielä!
Mulla on näillä näkymin matkustuskielto, joten en pääse viettämään joulua perheen pariin niinkuin aina ennen.. Perhe ja suku kun asuvat satojen kilometrien päässä, eikä ole hyväksi istua niin pitkiä aikoja junassa tai autossa. Kysyn kyllä asiasta vielä uudemman kerran ensi viikolla, jospa se sittenkin onnistuisi.
Yhtäkään joululahjaa tai korttia en ole ostanut, enkä lähettänyt.
Se onkin sitten viikonlopun tai ensi viikon missio :) Ainakin askarrella kortit valmiiksi, ja ehkä saada ne postilaatikkoonkin asti :)
Mutta nyt, teetä keittelemään. Jospa se mieli tästä kohenisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti