Luukku 6

Luukusta kuusi löytyy "Elämä ennen Emiliä". 

Tässä kuvamateriaalia elämästä ennen lasta, kuvat ovat loppuvuodesta 2010 kesään 2011 

(alimmaisessa kuvassa olen jo raskaana, mutta tietämätön asiasta).

Niinkuin näkyy, tykkäsin käydä ulkona tanssimassa ja ottaa muutamia alkoholipitoisia juomia.

 Jaksoin aina laittautua, ja siihen kuluikin aikaa ja rahaa tuhottomasti. Hiukset, kynnet ja vaatteet olivat aina laitettuina. 

Treenasin paljon ja söin terveellisemmin kuin nyt. 

Mulla oli paljon kavereita ja sosiaalista elämää. 

Tuossa joku aika sitten, selailin facebookin aikajanaa taaksepäin, sieltä löytyi paljon mukavia muistoja. 

Mutta ne oli kuitenkin sellaisia, jotka olivat kivoja silloin. 

Enää en haluaisi palella baarijonossa tai saada rakkuloita nilkkoihin korkokengillä tanssahtelusta ja seuraavana päivänä potea päänsärkyä ja miettiä että pitkin lähteä.

Muistan, kun melkein joka kerta mulla tuli morkkis. Vaikken ois mitään tehnykään, mutta morkkis jotenkin niistä muutamastakin juomasta. Ja sit aina ärsytti se rahamäärä mikä meni narikoihin sun muihin. 

Karaokea käytiin myös laulamassa Elsan kanssa. Niitä hetkiä mulla onkin usein ikävä. Lähdettiin extemporee käymään Idän tähdessä lauleskelemassa. Kinasteltiin että kumpi saa laulaa Teräsniskaa ja kumpi Koota. :) 

Noihin aikoihin sisältyy ihania ihmisiä ja kaikkia mahdollisia tunteita mitä ihminen voi kokea. En siis vaihtaisi noita vuosia mihinkään. <3

Tänä päivänä oon monesti miettinyt, että mihin ihmeeseen katosi se ihminen joka laittautui ihmisten ilmoille.
Tulin tulokseen, että mua vaivaa yliannostus kotiäitiyttä. Tai no ei äitiyttä, vaan kotiutta.
En osaa enää ajatella niin, että uudet kynnet on pakko saada. Nekin rahat käytän ennemmin Emiliin. Ja sitä rahaa kun ei hirveämmin ole..Mut edelleen, musta on ihana laittautua sillon kun miekkonen on kotona, että voin siis tehdä sen rauhassa.
Inhoan sitä jos yritän vaikkakin vaan ripsaria ährätä silmään ja poikanen roikkuu jalassa. Mutta kai siihenkin tottuu. :D

Jotta nyt ei menisi ihan pinnallisiin puoliin tämä postaus, niin ei unohdeta myös muuta elämää.
Ennen Emiliä, mulla oli vuorotyö. Aina tilaisuuden tullen, nukuin toooosi pitkään ja rötväilin päivän sohvalla koira kainalossa. Luin kirjoja tosi paljon, mitä nykyään en edes jaksa tehdä. 

Parit kirjat oon Emilin aikana ostanu, ja yhtäkään en ole loppuun asti saanut. Ehkä joku päivä? :) 
Ruokaa tein suuremmalla sydämellä, koska jaksoin keskittyä siihen. Nykyään mietin ruuan sen mukaan mikä on nopein. Ennen mulla ei myöskään ollut pyykkivuorta, sitä en oo voinut koskaan sietää. Ja kappas, mikäs meiltä täältä löytyykään.. No ISO pyykkivuori.
Mut jostain syystä, sepä ei mua enää niinkään häiritse. Kunhan meillä on puhtaat vaatteet päällä, niin ei ne likaiset lakanat siellä ruokaa pyydä.

Mutta, nykyään mulla on jotain niin ihanaa, mitä en vaihtaisi mihinkään.
Nimittäin oma pieni poika. <3 Ei haittaa vaikkei ole hienoja kynsiä ja laitettuja hiuksia. Mulle on tärkeintä, että mun elämän tärkein pieni ihminen on onnellinen. Onnellinen, terve ja rakastettu. 

Ja poikanen rakastaa äitiä vaikka äiti kulkeekin päivät nuttura päässä ja kotihousut jalassa. 

Nyt takaisin Linnan Juhlien parin!
Onnea Suomi 95v <3

Emma