sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Miinus neljä pilkku yksi



Superdieetti sen kuin jatkuu ja tuottaa tulosta (ainakin vaa'an mukaan).
Nyt on lähtenyt sellainen neljä kiloa pois kahden viikon aikana. Itse en kyllä mitään eroa huomaa, mutta miekkonen toissapäivänä totesi, että maha näyttää pienemmältä. Ainoa, että jotkut vaatteet näyttää ehkä hitusen paremmalta nyt? Kiinteytyshommia tässä on kyllä edessä. Painon ei siis välttämättä tarvitsisi enää tippua, mutta eipä mua haittaa mikäli vielä muutaman kilon tippuisikin. Noh, neljä viikkoa edessä, saas nähdä.

Tämän dieetin jälkeen aion edelleenkin katsoa ruokien annoskokoja, ja mitä se lautanen ylipäätään sisältää. Otan tästä dieetistä apuja siihen että mitä, miten ja milloin kannattaa syödä. 
Se kun on mulla ollut varmasti se suurin ongelma. 


salaattia, kurkkua, omatekoisia lihapullia soveltaen,
raejuusto ja real leipää

Ensi viikolla kotitreenissä tulee toistoja enemmän. 
Tällä hetkellä se kolme kierrosta saa mut hiestä litimäräksi, joten katsotaan mitä neljännen kohdalla. 
Eilen stepperillä pompin sen puolisen tuntia, ja siihen päälle kotitreeni. Huhheijakkaa, mun reidet on ollu tänään aivan tulessa! Mut on se vaan niin hyvä fiiliskin, kun tietää tehneensä. :) 



Tänään mulla sitten onkin ollut tosi flunssanen olotila. Tuntuu kuin kurkussa kipittäis kymmenen siilivauvaa, nenää kutittaa ja aivastuttaa, päätä särkee ja yskittää vähän väliä. 
Mä niin toivon, etten tule nyt kipeäksi. 

Käykääpä kurkkaamassa Annmarien blogikirppis! :)

Nyt majottaudun sohvan nurkkaan tuon ylläolevan annoksen kanssa, ja katson jakson sarjaa nimeltä The Following. Eilen katsottiin ensimmäinen jakso ja heti jäin koukkuun. 

Mukavaa alkavaa viikkoa lukijoilleni! <3

Emma

lauantai 23. helmikuuta 2013

Hushus hammaspeikko!


Eilen oli pienen ihmisen ensimmäinen hammaslääkäri! 
Alkuun siinä juteltiin ruokatottumuksista, tuttipullon ja tutin käytöstä, välipalan sisällöstä ja siitä, että naposteleeko poikanen aterioiden välissä. 
Niin.. Siinä kohtaa piti vähän häpeillen myöntää että toisinaan tätä "kiellettyä" asiaa meillä harrastetaan. Nimittäin silloin kun täytyy esimerkiksi saada kotitöitä tehtyä. Niinä hetkinä usein annan muutaman maissinaksun, jotta poikanen jaksaa pysyä tyytyväisenä. Mutta onneksi napostelee vain maissinaksuja. 



Tuttipullosta suositteli myöskin luopumaan kokonaan, ja tutistakin viimeistään kun synttärikakkuun tulee kaksi kynttilää.
Pullosta Emil juo iltavellin, ja joskus päikkäreille mentäessä maitoa, joten ihan hirveästi meillä ei sitä enää tarvita muutenkaan. 

Velli pitäisi antaa ennen hampaiden pesua.
Joo, tiesinhän minä sen. Toteutus nyt sitten onkin se toinen probleema purtavaksi. Meillä velli tarkoittaa unihiekkaa ja nukkumaan menemistä.



Meidän vanhempien tulee alkaa syömään ksylitolia päivittäin, että pysyy bakteeritaso suussa pienempänä. Juu, seuraavalla isolla kauppareissulla otetaan sitten purkkaa ja pastilleja mukaan. 

Lisäksi täti sanoi, että kun lastenhammastahnoissa on ikäsuositukset, niin niitä ei tarvitse niinkään tuijottaa, vaan sitä fluorin määrää. Fluoria siis maksimissaan 0,025-0,10. 


Ikenet olivat sivuilta turvoksissa, joten sinne sitten varmasti saadaan seuraavana parit leegot. 
Hienosti muuten antoi tarkastaa suun. Nopeastihan se ohi oli kun ainoastaan katsoi ja kokeili hampaat sormituntumalla. Kotona ei tämä olisi onnistunut, joten siksi ihmettelin suuresti kuin lääkärissä antoi tädin tutkia tarkasti. 

Lopuksi Emil sai vielä hammasharjan ja hammastahnan matkaan. 
Hammasharjoja ollaankin saatu neuvolasta, messuilta ja äitiyspakkauksesta. Niitä siis löytyy muutama, eikä todella tarvitse ihan heti itse niihin rahaa käyttää. :D



Emma


torstai 21. helmikuuta 2013

Pulkkamäessä


Meidän piti tänään nähdä Annmarieta ja Lilliä, mutta koska meillä oli täällä aamuyöstä ripaskashow, niin en sitten uskaltanutkaan lähteä. Eilen siis jo näytti ihan hyvältä, ja oletin että nyt vihdoin ja viimein, ralli on ohi. Tänään tuo yöllinen ei toistunut, joten lähdettiin kaverin ja poikasen kanssa Rusthollarin leikkipuistoon laskemaan mäkeä. Tai no, poikanen laski.

Ensin oltiin hyvin vakavalla ilmeellä kun joutui pulkkaan, mutta hetken päästä jo hymy irtosi.
Mäkeä laskiessa nauraa hörötti ääneen.
Joko minä tai kaverini vietiin pulkka "mäen" ylös, ja toinen sitten otti alhaalla kiinni.
Täytyykin tehdä tästä ihan tapa, nyt kun tuota lunta vielä on.
Vaikka kovasti mä kyllä jo odotan kesää ja hiekkalaatikkoreissuja.







Emma









keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Blogger- ärsytys ja supersiivousvimma

Näin ensimmäisenä, mun on pakko jakaa teille tämä ärsytys, joka on jatkunut jo monta viikkoa. Nimittäin tämä Blogger! Tekisi mieli vaihtaa johonkin muuhun, kun tämä se ei tunnu koskaan toimivan niinkuin pitäisi.
Blogilistani ei tiettyjen blogien kohdalla päivity kuin satunnaisesti. Tai sitten osa julkaisuista päivittyy ja osa ei. Aina saa katsoa blogit suoraan läpi, onko tullut uusia postauksia vaiko ei. Mua niin ärsyttää! Saattaa teistä kuulostaa pikkujutulta, mutta mua tämä raastaa niin paljon!
No joo, se siitä sitten..

Tänään poikanen on jo paljon parempi vointinen. Päivän saldona on tähän mennessä yhdet ripaskat. Jospa se tästä. :) Silloin toissapäivänä emme sitten kuitenkaan lähteneet Lastenklinikalle, koska poikanen piristyi huomattavasti iltaa kohden. Jaksoi jopa vähä leikkiä ja kiukutellakin.

Emil ei ole koskaan ollut mikään tajuton tuttifani, mutta miten musta tuntuu, että viime päivinä se tutti on ollut koko ajan suussa. Nyt se tutti pitää olla joka hetkessä mukana. Toivottavasti tää on nyt joku vaihe, eikä jää päälle. Tuttipullokin tuntuu kelpaavan paremmin kuin nokkamuki, vaikka vielä hetki sitten oli päinvastoin.

Pari viime yötä on jostain syystä ollu hyviä, ripulista huolimatta. Viimekin yönä nukkui 21.30-00, sit tutti suuhun ja unia jatkettiin 5.30 saakka. Sitten otin Emilin kainaloon ja jatkettiin unia kahdeksaan saakka. :)

Muhun on tän ripulipyrjöhässäkän keskellä iskenyt vimmattu tarve saada kaikki ylimääräinen tavara ja käyttämättä jääneet vaatteet ja kengät pois nurkista pyörimästä. Osan laitoin jo nettiin myyntiin, ja illalla sitten käyn tuon vaatehuoneen kimppuun ja ronskilla kädellä heitän joko kierrätykseen tai kirppikselle.
Vähän tässä mietin sitä kirppispöydän vuokrausta, mutta se olisi sitten taas jokapäiväinen homma käydä siivoamassa. Sitten taas näillä nettikirppiksillä on se postitusruljanssi, mille en myöskään lämpee.
Voisko joku vaan tulla hakemaan ne täältä ja osasta jotain maksaakin? :D
Mutta eipä se auta, mä haluan nyt kaikesta turhasta eroon. Ja miekkosen vaatteet käyn kyllä myöskin läpi. Se kun on sellainen hamsteri ettei mitään saisi pois heittää " No kun jos joskus tarvii.." Noilla sanoilla se sanoi osasta vaatteitaan kun muutettiin tähän asuntoon Lokakuussa 2010. Arvaatte varmaan, ettei noita kyseisiä vaatteita ole käytetty kertaakaan. Ihan ovat somassa rivissä vaatehuoneessa, juuri siellä minne ne muuttaessamme viikkasinkin.

Jepsis, kello lähestyy kuutta, joten eikun syömään! :)

Emma

maanantai 18. helmikuuta 2013

Mitä vielä?

Ei menny viikonloppu edes puoliksi niin hyvin kuin kuvittelin.
Lauantaina poikanen alkoi oksentamaan. Ja voi jee, kyse ei todella ollut pienistä määristä. Olisi voinut luulla, että oksennuksen takana olisi aikuinen ihminen, sen verran paljon sitä tavaraa tuli. Sitten kun oksentaminen oli loppunut, ja pari tuntia kerkesin ajatella että ohi on, joku pikayrjö vaan kylässä.
Ei tietenkään, turha luulo! Sitten alkoikin tavaraa tulla sinne vaippaan.. Ja vaipan ohi.. Vaipasta läpi..
Uuh mikä ihana pyykkivuori!
Noh, eilinen sitten menikin jo ilman oksentamista tai ripulointia, kunnes Emilin ollessa jo yöunilla, alkoi sängystä kuulua ihme ääniä ja heti perään hysteerinen itku. Siinä pimeässä huoneessa kun yritin laittaa Emiliä takaisin selälleen, tajusin että koko sänky on yltäpäältä jonkun eritteen peitossa. Se erite oli "onneksi" vain oksennusta, sitä meinaan oli itsellä hiuksia myöten kun kerkesin poikasen välissä nostaa syliin.
Ei muuta kun peiton, lakanoiden ja yökkärin vaihtoon. Vain että saisimme noin kymmenen minuutin kuluttua tehdä saman uusiksi. Ou mai.. Toisella kertaa sitä tavaraa tuli niin paljon, että oltiin koko meidän pieni perhe yrjöllä kuorrutettuja. Toki ei unohdeta sohvaa, sohvatyynyjä, olohuoneen arkkua, mattoa..
Jos se pyykkivuori ennen tätä oli super, niin nyt se on sit jo tuplaten sitä. Miekkonen kun tulee töistä, niin ei auta kuin käydä sen kimppuun ja toivoa, että kuivaushuone on vapaana.
Tänään sitten oksennuksen sijaan kylässä on jälleen kerran ripuli.
Soitinkin jo tossa aamusta terveysneuvontaan, kun poikanen ei oikein juo eikä jaksa touhuilla.
Käskivät seurailla tilannetta, ja jos väsähtää ja on koko ajan väsynyt, eikä juo niin viedä sitten näytille.

Niinkuin allaolevasta kuvasta näkyy, niin syliin nukahteli pari kertaa tosta vaan, istualteen.
Soitin siis äsken terveyskeskukseen, ja nyt odotellaan soittoa takaisin päin.
Veikkaan, että he käskevät käymään Lastenklinikalla. Tuskinpa enää näin iltapäivästä on aikaa terveyskeskuslääkärille.


Tein "vihdoin" blogilleni myös Facebook sivut, KLIK, KLIK !!

Emma

perjantai 15. helmikuuta 2013

Mitäpä meille?

Arvatkaas mitä? Emil on nukkunut lähestulkoon kuin unelma viime yöt!
Ensimmäinen sänkyyn nukutus kesti sen 40 minuuttia. Seuraavana iltana vartin, eilen kymmenen minsaa, ja äsken maksimissaan kaksi minuuttia. Tasan kerran kippasin äsken poikasen takaisin selälleen, ja siihen jäi ja kuorsaus kuuluu- kirjaimellisesti.
Öisin on saattanut alkaa kuulua älämölöä, mutta en ole siihen reagoinut, kun selkeästi mölissyt unissaan. Niinpä poikanen on jatkanut unia. Puoli viiden kieppeillä yleensä, olen joutunut antamaan tutin suuhun, mutta siitäkin sitten jatkettu unia 7.30-8.00. Nyt tietenkin kun tän taas ääneen sanon, niin hyvät yöt oli tässä.. Pitäis olla vaan hiljaa ja nauttia, eikä hehkuttaa ympäriinsä. 

tuholainen hommissansa



Tänään käytiin Annmarien ja ihanan pienen Lillin kanssa HongKong reissulla. Siellä oli muumi palikkalelut -70% joten piti käydä hakemassa sellaiset murusille.
Honkkarireissun jälkeen, käytiin juomassa kupposet kahvia ja syöttämässä muksut Ikean ravintolassa.
Emil koitti pussata Lilliä, mutta sai rukkaset.. Ylempi kuva ehkä selventää, ettei poikanen ollut tyytyväinen rukkasiin. :D Sen jälkeen sitten tultiinkin meille vielä hetkeksi, ja lapsoset leikkivät keskenään. Oli kivaa vaihtelua tähänkin päivään kun sai vieraita. :) 

Me jäätiin tänään poikasen kanssa viikonlopuksi kaksin, kun miekkonen päätti extempore lähteä Joensuuhun tuttunsa tupareihin.. Meikäläinen antoi kyllä luvan, joten turha vissiin jälkeenpäin motkotella sitten. ;)
Kotimiehiksi jäätyämme, lähdimme sitten poikasen kanssa kävelylle, ja käytiinpä me kaupassakin.
Sitten soittelin kaverille, että tulisiko illaksi meille pitämään seuraa. Sisko ja Annmariekin lähtevät viikonlopuksi reissuun, ja muut kaverit ovat luultavimmin töissä. Joten kaksin tämä viikonloppu tulee menemään. Siksi oli nyt kiva nähdä tänään paljon ihania ihmisiä, niin jaksaa taas  ylläpitää viikonlopun ajan "tätätä, äittii, papa,anananan"- keskustelua.

Niin ja hei, meinasin ihan melkein unohtaa. Vaaka näyttää tällä hetkellä sellasta lukemaa, mitä ei olekaan hetkeen nähty! Oon niin innoissani. Mahtava fiilis painon pudotuksesta, kipeistä lihaksista ja siitä että mulla riittää näinkin paljon intoa tähän hommaan! Tästä on hyvä jatkaa :)
Selkä on ollut tosi kipeä tänään. Kumartuminen, poikasen nostaminen, istuminen, seisominen.. KAIKKI tekee kipeää. Pikkuhiljaa siis lääkkeiden voimin unten maille, toivottavasti tulee hyvä yö.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Emma

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kirppismainostusta

Te Facebook- kirppistelijät!
Muutama tuttu mamma perusti tälläisen kirppiksen, liittykää ihmeessä!
Kaikki merkit sallittuja :) 




tiistai 12. helmikuuta 2013

Olisiko ensi yökin yhtä hyvä..?


Eilisen päivän ja iltapäivän istuinkin kirjaimellisesti puhelin korvalla. Neuvolasta soiteltiin takaisin aika nopeaan, mutta se ei ollut meidän "oma" neuvolantäti. Hänelle selostin tilanteen ja sain sitten soittopyynnön meidän omalle neuvolantädille. Hän sitten soittikin ja juteltiin näistä poikasen uniongelmista tovi jos toinenkin. Käytiin meidän päivärytmi, ruokailut, ulkoilut ja nukutustilanteet läpi. Neuvolasta suosittelivat lukemaan kirjan nimeltä Unihiekkaa etsimässä. Sen aionkin käydä kirjastosta metsästämässä. Kuulemma on helppolukuinen ja moni kehunut.
Noniin, sitten sain numeroa sosiaaliohjaajalle, joka on perehtynyt pienten lasten uniongelmiin. Soittelin, mutta meni sitten vastaajaan. Eikä mennyt kaukaakaan, kun sieltä soittelivat takaisin päin. Tämän sosiaaliohjaajan kanssa käytiin taas samat asiat läpi kuin mitä olin neuvolantädin kanssa puhunut. Päiväohjelmassamme ei kuulemma ole mitään vikaa, eikä hän lähtisi mitään muuttamaan. Kehui kovasti rytmiä ja rutiineita, mitä meillä onkin aikalailla. Nukkumaan menoon saatiin ohjeistukseksi :

-Velli annetaan niin että lapsi ei nukahda siihen
-Syliin ei saa nukahtaa
-Unirätti tai sitten tutti käteen
-Omaan sänkyyn suoraan nukuttaminen.
-Mikäli ( eli kun ) lapsi hermostuu, niin sitten aina nostetaan syliin ja laitetaan takaisin sänkyyn
-Ei katsekontaktia eikä puhetta
-Isä nukuttaa

Näillä ohjeilla mentiinkin sitten eilen. Miekkonen tosiaan nukutti poikasen, koska sosiaaliohjaaja sanoi, että minun kanssa saattaisi tulla suurempi show kuin miehen.
Aikalailla tasan 40minuuttia kesti huutoraivo, kymmeniä syliin nostamisia ja tutin laittoa. Mutta, poikanen nukahti omaan sänkyynsä, itse siitä tietoisena.
Yö meni paremmin kuin piiiiitkään aikaan. Pari kertaa jouduin tuttia käydä laittamassa, mutta huutoraivon ja peittojen heittelyn sijaan, poikanen nukahti samantien uusiksi. Kuudelta (?) nappasin sitten viereen tuhisemaan ja nukuttiin puoli kahdeksaan. JEEEEE!

Superdieetti jatkuu, ja eilisen ähkyn sijaan mulla onkin yhtäkkiä nälkä.. Maha kurnii, ja tekisi mieli vetäistä pari ruisleipää ja iiiiiiso kasa jugurttia. Mutta ei, raejuusto se vaan kutsuu! :D

Tänään käytiin Emilin kanssa moikkaamassa Annmarieta ja Lilliä.
Meikäläisellä sydän syrjällään kun Lilli tepasteli tuolla kahvilan sohvalla.. Huhheijjakkaa. Ihan hyvä siis, ettei Emil kävele kuin muutamia askelia. Muuten saisin olla koko ajan sydän kurkussa. 


Emma

maanantai 11. helmikuuta 2013

Äitiä "vähän" väsyttäis..



.eikä ihan vähän väsyttäisikään. Yö oli painajainen. Ihan täysin kokonaisuudessaan täyttä horroria. Mä nyt soitin neuvolaan, ja tässä odottelen että ehtiikö ne tänään soitella takaisin vai meneekö taas kolme päivää niinkuin yleensä. Tästä nyt ei vaan enää tule mitään, että unet jää niin vähäisiksi.
Nukkumaan poikanen meni siis yhdeksän maissa. Nukkui nelisen tuntia tyytyväistä unta omassa huoneessaan. Puoli yhden aikaan heräsin itse pieneen kitinään, mutta ajattelin olevani fiksu, enkä heti mennyt lohduttamaan. Joo, se taisikin sitten olla se suurin virhe. Siitä alkoi sitten melkein kaksi tuntia kestävä nukutaan, ei nukuta- leikki. Lopulta en enää jaksanut taistella, ja sorruin maitopulloon. Sillä sain poikasen tainnutettua hetkeksi unten maille, kunnes taas oli niin mukava istuskella ja "lauleskella".
Kuuden pintaan Emil oli valmis nousemaan ylös, mutta sitkeällä tutin laittamisella nukuttiin kahdeksaan saakka. Voi luoja.. Mistä tää johtuu, oikeesti? Onko tää siitä että kun Emil nukahtaa syliin, ja sit me kannetaan se sänkyyn, ja kun herää siellä niin säikähtää? Muuta mä en yksinkertasesti keksi.

huomatkaa emilin halu järjestellä ja sisustaa tavaroiden kanssa

Äsken vetäisin aamupalan superdieetin ohjeiden mukaisesti. Ainoa mitä voin todeta on se, että mä olen aivan ähky. Niin täynnä! Aamuisin normaalisti juon pari kuppia kahvia, ja syön ehkä näkkärin tai poikasen aamupalan jämät. Nyt tuli syötyä kunnon aamupala, ja pikkuisenko turvottais.. :D
Kyllä se tästä, kohta poikanen rattaisiin ja lenkille! Tuolla sohjossa saa pakaratkin kyytiä, kun lykkii rattaita eteenpäin!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Emma

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Huomenna se alkaa!

Ihan hirmuisen ISO KIITOS kaikille viime postaukseen vastanneille.
 Antoi kovasti keskustelunaihetta meillä täällä kotona, ja siitä onkin väännetty  keskusteltu viikonloppu. ;)
Kyllä se tasa-arvo tännekin huusholliin vielä löytää, hiljaa hyvää tulee!

Huomenna alkaa Firfarmin superdieetti!
Ensi viikon ruoka-aineet on ostettu valmiiksi, ja treenauksetkin suht hyvin suunniteltu. Keittiövaakakin täytyy kyllä hommata, niin pystyy tarkemmin tuota ruokavaliota noudattamaan.
 Ainoa mikä harmittaa, on se etten pääse aamuisin lenkille tyhjällä vatsalla. Miekkonen yleensä lähtee jo niin aikaisin, ettei toivoakaan. Tai noh, voisinhan mä tietty laittaa kellon soimaan ja lähteä, mutta jos nää yöt poikasen kanssa jatkuu niin ja näin, niin veikkaan että uni jäisi sitten liian lyhyeksi. Tai toki voisin lähtee poikasen kanssa kävelylle, mutta veikkaanpa ettei täällä olisi kovinkaan iloinen pieni mies jos heti sängystä joutuisi rattaisiin istumaan. Täytyy siis sumplia! :) 


www.fitfarm.fi


Emilin yöt on ollu viime aikoina taas tosi levottomia. Oon ihan väsymyskuolemahermoromahduksen partaalla. Maitoa meillä ei enää öisin juoda, koska se oli enemmänkin "lohduke" kesken jääneille unille. Nyt siis jos ei tutin kanssa rauhotu, niin sitten annan tillkan vettä suuhun. Mutta tutti on riittänyt, eikä vesipulloa olla juurikaan tarvittu. Ongelman tuottaa se, että aamuyöstä on poikasen mielestä niiiiin ihanaa heitellä tuttia, nauraa, kiljua, heittää peittoa, repiä äitiä hiuksista, tökkiä nenään.. Lista on loputon.
En ymmärrä, kuinka vähillä unilla tuo lapsi voi pärjätä! Tietenkään ei saisi verrata, mutta kyllä musta vaan tuntuu, että tuon ikäiset yleisesti ottaen nukkuu enemmän.
Emil nukkuu yössä noin 7-9 tuntia, yleensä se on aikalailla se kahdeksan tuntia maksimissaan. Päiväunia nukutaan yhdet, ja silloin nukkuu 1-2h. Toisinaan alle tunnin.
Joten luulisi, että uni maistuisi sitten yöllä! Mutta eeei... 
Oon myös miettinyt, että onko meillä liian "myöhäinen" nukkumaanmeno aika. Päikkäreiltä herää yleensä kahden aikoihin, ja yöunille menee yhdeksän aikoihin. Siinä tulee kuitenkin se seitsemän tuntia valvomista, mikä on mun mielestä aika paljon tuon ikäiselle. Ja meillähän siis nukuttiinkin jo ihan hyvin.. Hampaita on tullut ylös kolme, joten ne tietty häiritsee unia myöskin.

Mielipiteitä ja omia käytäntöjä otetaan mieluusti vastaan! 

Nyt sirrettiin poikasen sänky myös tuonne leikkihuoneeseen, ja kokeillaan miten toimisi jos nukkuisi yksin. Tarvittaessa sitten tyynyä kainaloon ja sinne nukkumaan, siellä kun on sänky. Pidetään siis peukut pystyssä, ettei mene huoneiden välillä ravaamiseksi ensi yö.

Emma

Pssssst.. Noora arpoo! 

http://rakkauttasuurimmillaan.blogspot.fi/2013/02/hattentatti-arvonta.html

Niin ja hei, jos Tiina luet tätä, niin haluaisin vielä jatkaa blogisi lukemista. <3





keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Mikä on omaa aikaa?


Me ( tai no enemmänkin minä ), ollaan viime päivinä riidelty pohdittu tästä iänikuisesta aiheesta, kummalla on rankempaa. Kumpi saa enemmän "vain olla", omaa aikaa ja ylipäätään tehdä juttuja mistä nauttii.
Tällä hetkellä mä oon päivät Emilin kanssa kotona, teen suurimmaksi osaksi kotityöt, hoidan useimmiten kaupassa käynnin ja ruoan valmistuksen.
Miekkonen käy kaksi päivää viikosta töistä, ja muuten sitten on koulussa.
Tottakai ymmärrän, että kun miekkonen tulee töistä, niin hän haluaa pelata kavereiden kanssa netin välityksellä tietokonepeliä, tai lukea uutiset rauhassa jne. Mutta sitten taas, en mäkään saa noita asioita tai muitakaan asioita juurikaan rauhassa tehdä. Toki silloin kun Emil menee aikaisin yöunille, tai nukkuu päiväunia. Mutta, silloinkin mun pitäisi taas tehdä kotityöt, mitä ei pysty tekemään poikasen ollessa hereillä.
Mä aina odotan päivisin sitä, kun miekkonen tulee kotiin että saisin hetken hengähtää.. Harvoin niin kuitenkaan käy, koska miekkosen mielestä kotona oleminen on lomailua, eikä näin ollen ymmärrä miksi valitan aiheesta. Musta olisi niin mukava jumppailla päivän jumpat ihmisten aikaan, eikä illalla kymmeneltä.
Etteikä nyt kukaan vetäisi tästä tekstistä johtopäätöksiä, niin kyllä, miekkonen viettää paljon aikaa poikasen kanssa. Mitä enemmän poikanen kasvaa, niin sitä useammin isi poikansa kanssa leikkii.
Miekkonen lisäksi hoitaa lähes poikkeuksetta joka ilta poikasen kylpyhetken. Eli kyllä me näitä hoitohommia jaetaan. Siltikin, mä vaan pyöritän tätä asiaa koko ajan päässäni, että kumpi nyt sit on rankempaa.
Eikä tässä tekstissä ole juurikaan päätä eikä häntää. Ihan extempore päätin muutaman lauseen rustata.

Miten teillä nämä asiat hoidetaan? Kuka on lapsen kanssa ja milloin? Kuka tekee kotityöt? Millaista on molempien "oma aika"?

Emma

maanantai 4. helmikuuta 2013

Operaatio leikkihuone


Emilin omaksi pesäksi kaavailtu huone, toimi ensin vierashuoneena. Sitten sinne alkoi jostain syystä kerääntyä kaikki mahdollinen ylimääräinen roju, jonka halusi vain saada silmistä ja mielestä pois. Tai sitten sinne heitti automaattisesti kaikki sellaiset, mitkä piti saada Emilin ulottuvilta pois, kuten lehtikori olohuoneesta.
Noniin, silmät kiinni ekojen kuvien kohdalla :D 
Etenkin te, jotka vihaatte ylimääräistä tavaraa, sotkua ja kaaosta.
 Nyt olen muutaman päivän kovasti tsempannut itseäni : 
"Tänään minä aloitan huoneen järjestämisen. 
Heitän kaiken ylimääräisen pois ja säilytettävät vien varastoon, minne ne kuuluukin." 





Kaaoksen jälkeen, lopputulos näkyy alla.
Vielä toki keskeneräinen, mutta pikkuhiljaa..Lipaston päällinen ei tosissaan tule näyttämään tuolta, kuihtuneet kukat lentää huomenna niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, seinälle tarvitsisi hyllyn, minkä päälle saisi pehmolelut sun muut ei leikkeihin tarkoitetut lelut.
Lisäksi leluille joku Lack hyllyn tyylinen, mihin saisi lelukorit järjestykseen.
Emilin lelut eivät siis vielä huoneessa ole, lukuunottamatta mopoa ja taaperokärryä. Niitä onki kerääntynyt tolkuton määrä, ja inventaario olisi todellakin paikallaan. Sen teen kyllä samalla kun saan vain lelut kivasti järjestykseen tänne huoneeseen.





 Tästä huoneesta tekee haasteellisen se, ettei mikään seinä ole tyhjä ikkunasta tai ovesta. Kahdella eri seinällä, on molemmissa ikkunat. Sitten yhdellä seinällä on sisääntulo-ovi ja vaatehuoneen ovi. En todella ymmärrä, että mikä logiikka on ollut laittaa vaatehuoneen ovi vielä tuonne huoneeseenkin, koska vaatehuoneeseen löytyy ovi muualtakin.. Tää huusholli on kyllä yhtä ovea ja ikkunaa kun tarkemmin mietitään. :D 
Näin mun ilta on kulunut. Sain jopa melkein touhuilla rauhassa poikaselta. Rakensin siis keinutuolista ja lehtikorista esteen huoneen ovelle. Näin poikanen näki mitä teen, muttei päässyt tuholaishommiin :) Isi tietty yritti poikaansa viihdyttää, mutta kaikki kielletty on tietty kivempaa.

Emma


lauantai 2. helmikuuta 2013

Kokonaiset yöunet


Miekkonen yllätti mut eilen totaalisesti antamalla korvatulpat käteen ja ohjaamalla mut vierashuoneeseen nukkumaan. Voitte kuvitella, miten hyvää tekikään nukkua kokonainen yö. Silmät kun ummistin niin avasin ne seuraavan kerran vastaa aamulla puoli kymmenen. Nam!



Me käytiin poikasen kanssa suihkussa, ja kohta suunnataan Emilin isotädin luokse.
Me viedään sinne meidän koira ja käydään syömässä. Toivottavasti Aapo sopeutuisi sinne, eikä tädin toisella tytöllä tulisi allergiaa. Näin koiruli voisi jäädä sitten sinne asustelemaan. :) 




Ostin eilen Lidlistä Linessa jugurttia! Voi nam, tykkään tosi paljon.
Vähän ehkä makeaa, mutta kyllä tätä syö kokonaisen kakskytäsentin edestä ;)

Nyt yökkäri vaihtoon ja miettimään poikasen päivän vaatetusta.

Mukavaa Lauantaipäivää kaikille!
Niin ja ISO KIITOS teille muutamalle jotka kommentoitte viime postausta, lämmitti mieltä!<3

Emma

perjantai 1. helmikuuta 2013

Saako parkua?

Mun olotila on tämä : 
kuva googlesta
Tekis mieli itkeä ja parkua silmät päästä, niin paljon mua väsyttää!
Poikasella on joku ihme tarve hakata, repiä hiuksista, potkia, lyödä.. Ja tietenkin KESKELLÄ YÖTÄ!
Hitto! Eilen siis poikanen vetäisi kunnon iltapalan, ja nukahtikin kiltisti.
Sitten kun itse meen nukkumaan kahdentoista kieppeillä, alkaa Emil pyöriä sängyssään ja aloittaa kiljumisen. Ei itkua, vaan suoraa kiljumista. Aikani siinä roikuin pinnasängyn vieressä, kunnes nostin viereen kun ajattelin että tottakai se nyt kainaloon nukahtaa. Paskat. Alkoi sit kolmen ja puolen tunnin helvetti.
Emil repi mua hiuksista, potki, löi, puri.. En todella tiedä, että mikä sillä oli hätänä viime yönä.
Maitoa en tarjonnut mutta ei se sitä vailla ollutkaan. Välillä makasi ihan rauhassa kainalossa, ja yhtäkkiä vetäisi selän kaarelle ja alkoi huutamaan täysillä. Heti tuli mieleen, että onko jotain allergiaa ja päässäni koitin miettiä, mitä kaikkea eilen syötiinkään. Ei tulllut mieleen mitään muuta kuin ruokailujen yhteydessä juotu tavallinen maito. Mutta miten se nyt yhtäkkiä näin vaikuttaisi, kun aiemmin ei ole tullut mitään oireita / ongelmia?

Tälläisinä päivinä sitä toivoisi, että poikasen isovanhemmat ja muut sukulaiset asuisivat samassa kaupungissa. Tai, että meillä olisi hoitajia jotka voisivat edes muutaman tunnin olla Emilin kanssa että saisi itse ihan vaan olla. Oon niin kateellinen kaikille jotka voivat vaan soittaa isovanhempia tai muita apukäsiä paikalle ja lähteä itse vaikka lenkille. Pöh. Ehkä joskus..

Lisää kahvia niin eiköhän tästä päivästä ehkä selvitä.

Emma

Ps. Niin, mun jutut on ilmeisesti taineet käydä turhan tylsiksi, kun edellisen postauksen jälkeen katosi neljä lukijaa? :( Parannusehdotuksia ja postaustoiveita otan ilolla vastaan! :)