36+0

Poksista, 36+0 täynnä!
Viime viikolla oli Kätilöopistolla kontrollikäyntiä ja synnytystapa-arviointi.
Haikaranpesän "perusteellisemmasta" synnytystapa-arvioinnista me tiputtiin, koska mies ei koulujuttujen takia päässyt toiseen valmennuskertaan.. Typerä sanon minä.
Tosiaan, tuolla käynnillä lääkäri totesi, että on ihme jos vaavi pysyy kahta viikkoa kauempaa pienessä yksiössään. Nyt tuosta käynnistä on kulunut tasan viikko, eikä supistuksia ole paljoa enempää kuin aiemminkaan. Kävely tyyli muistuttaa kyllä pingviinin tepastelua, sen verran vaappuu.
Aikaisemmin oli puhetta, että mulle tehtäisiin automaattisesti sektio.
Mutta koska vauva on oikein päin, kiinnittynyt ja pienikokoinen, synnytys tulee tapahtumaan alateitse. Painoarvioksi saatiin 2300g, eli Pieni todella on Pieni.
Synnytyslääkäri sanoi, että jos synnytystä voi sanoa helpoksi, niin luultavasti meillä se tulee olemaan helppo..
Mulla nyt ei kovin vahva luottamus asiaan ole, sen verran epäilen mun tuuria.
Mutta aina niistä synnytyksistä naiset on jotenkin selvinny, joten ehkäpä minäkin.

Neuvolasta kotiuduin äsken, tässäpä käynnistä. Aikaisemman käynnit merkinnät suluissa.

Rv 36+0  (34+0)


Paino 68,8kg eli +450g per viikko (67,9kg, +525g per viikko) 
Turvotus + (+)
Verenpaine 121/67 (102/74)
Sf-mitta 33cm (32cm)
Vaavin sydämensyke +158 ( +160)
Liikkeet ++

Neuvolantäti veikkasi että Pikkuinen ehtii syntyä ennen ensi viikon neuvolakäyntiä.. Saa nähdä. :)

Paksuimmat reidet ikinä ja rv 35+4

Tulevan kummisedän kanssa järkkäiltiin miehelle ennakkoon yllärivarpajaiset.
Mies tosiaan kotoisin Joensuusta, ja suurin osa kavereista muuttaneet ympäriämpäri Suomen maata.
Saatiin onneksi kaikki lapsuudenystävät paikalle Lauantaina. Yllätys siis säilyi loppuun asti.
Mua kyllä katottiin vähän kieroon muutaman päivän kun jynssäsin asuntoa, järjestelin paikkoja uusiksi, vaidoin lakanoita vierashuoneeseen ja roudailin patjoja. Tälle kaikelle löytyi siis selitys kun miehen kaverit paukkas meidän ovesta sisään. Kaikki tuli siis ihan hiljaa eteiseen asti ja kun kaikki oli sisällä, kävin sanomassa miehelle että tuuhan käymään. Ilme oli kyllä niin näkemisen arvoinen, onneksi se taltioitui kameraan.
En oo kyllä aikoihin ( jos koskaan), nähny miestä noin onnellisena. <3
Meikäläinen teki pojille pikkupitsoja, salaattia ja patonkia evääksi, ja katosin itse siskon luokse iltaa viettämään. Pojilla oli onnistunu ilta, eikä synnytyskään onneksi käynnistyny miekkosen ollessa umpitunnellissa.. :D

Kuvaa Lauantailta, rv 35+5

Enma ja tuloillaan oleva juniori 36+0

Kanasalaattia

Ranch- dippimauste
Kermaviiliä
Pippurimarinoituja kanasuikaleita
Hunajamarinoituja kanasuikaleita
Salaattia
Viinirypäleitä
Kirsikkatomaattia
Sipulia
Pastaa
Salaattikuutioita
Kurkkua



Sekoitin siis kaikki aineet yhteen, ja lopuksi lisäsin kermaviilin johon olin sekoittanut Ranchin.
Salaatista riitti meille hyvin kahdeksi päiväksi, ja välipaloiksi.
Joten aikamoisen kasan saa aikaan tällä määrällä.

Supistuksia odotellessa..

Taas jääny bloggailut väliin.. Sillon kun olis innostusta kirjottaa, niin kone on varattuna, ja sit kun oon yksin kotosalla ja olis rauha kirjoittaa, niin ei tietenkään paljoa huvita.




Kirppiskierrosta tehty ja tullu ostettua aika perusjuttuja. Muutama kypärämyssy, muutama roikkuva lelu vaunuihin, parit bodyt ja pöksyt ja itselle pari paitaa mitkä ( toivottavasti ) menee loppuraskauden ajan.



Kaikki vauvan vaatteet on pesty, harsot ja vaatteet laitettu kokojärjestykseen valmiiksi. Vaippapakettia vähän avattu, roskikset, Pikkusen oma pyykkikori, sun muut on iha valmiina tulokasta varten.



Supistusten suhteen voisi kuvitella, ettei kovin kauaa enää menis.
Neuvola oli Maanantaina, ja tuli kielto olla tekemättä ylimääräisiä, mikäli en oo valmis vauvan syntymään.
Mutta kun mä olen!
Tosin, ikävöin jo valmiiks tätä masua,
vaikka välillä meneekin hermot kun se on tiellä koko aika.


Ensi Maanantaina onkin sitten kontrolli ja synnytystapa-arvio.
Sais mennä viikonloppu nopeasti, niin tietäis että mitä tuolla alakerrassa on tapahtunu supistusten ansiosta.
Miehen täti on kätilö, ja sehän tuossa sano että on selkeesti synnyttäjän oireita ilmassa. Nyt menossa rv 34+4, joten viikkoja olis jo tarpeeksi. Tietenkin jos vielä pari viikkoa olisi masun suojissa, niin sitten ei ainakaan pitäis ongelmia

      niiden suhteen tulla. :)



Oon koko raskauden ajan ollu aikamoinen hormonihirviö. Nyt tuntuu et oon    vaan koko ajan herkempi ja herkempi. Itku saattaa tulla ihan mitättömistä ja typeristä asioista, mille sitten jälkeen päin naura ja ihmettelen.
Jos jollain on väärä äänensävy, niin saatan alkaa siitäkin itkua tihrustamaan.
Tai jos Aapo on supersöpö, niin mun yli tulvii miljoona tunnetta ja tekis mieli sitäkin sitten parkua, että kuinka suloinen koira mulla voi olla.
Toivottavasti synnytyksen jälkeen ei hormoonit tän enempää heittäis.
Veikkaan että siinä olis niin mies kuin minä itsekin ihan hukassa.

kotiintulovaatteet<3

 

Raukkaparka saanu muutenkin kestää mun kiukutteluja jo reippaasti yli puoli vuotta. Saanu mua vakuutella erinäisistä asioista, mitä en tuskin ilman raskautta olisin edes miettiny.
Yleensä mulla on ollu vahva itsetunto, enkä oo välittäny muiden mielipiteistä ollenkaan. Nyt mietin koko ajan, että kattooko ihmiset että oon paksu punkeroinen, vai tajuaako ne että oon raskaana.
Ihan ihme juttuja tulee mietittyä, ei mua ennenkään oo tuollaset asiat paljoa kiinnostanu.

Tosin, on tässä tullu painoa lisää se 17kg.. Että ihmekös tuo, kun vähän mietityttää ulkonäköasiat :D
Näin alkuviikosta kaveria jolla LA Huhtikuussa, ihmetteli vain että mihin mun kilot on menny kun ei näy muualla kun mahassa. Mä itse kyllä nään että tisseihin ja takapuoleen ne on valunu.
Tissejä nyt en välttämättä entisiin vaihtais, kunhan nää ei hirveesti tästä enää kasvais.. Muutaman kuppikoon kuitenki ehtiny jo venähtää tän raskauden aikana. Saa nähä mikä on lopputulos :D

Kuntoilu ja painonpudotus olis tarkoitus aloittaa heti kun siihen vaan kykenee.
Ennen raskautta kävin juoksemassa ja salilla 3-4 kertaa viikossa. Alkuraskaudessa nämä lempparijutut kiellettiin, kun mahaa nippaili aina äkkiliikkeitä tehdessä.
Mulle kyllä riittäisi, että sais paikkoja kiinteytettyä.

mun ensimmäien pehmis

Jospa sitä tästä lähtisi kauppaan ja hakisi kanasalaattiin ainekset.
Plus tietenkin riisimuroja ja miniporkkanoita, mitä on vaan pakko saada joka päivä. Menee illat ihan pilalle jos ei näitä löydy. NAM!

Postista saapunutta

 Mummolta ja papalta tuli eilen postista paketti.
Pakko oli tulla esittelemään näitä ihanuuksia!
Eniten oon rakastunu noihin pieniin, sinisiin sukkatöppösiin :)










Tulevat isoisovanhemmat on aivan innoissaan tulokkaasta.
Vaikka heillä nyt on lastenlapsia, ja lastenlapsenlapsia vaikka muille jakaa, niin silti. Mummo laittaa jokaisen neuvolakäynnin ylös, ja soittelee aina sinä päivänä että miten on mennyt.
Jos en satu puhelinta kuulemaan, niin hyvä ettei soita puolta sukua läpi kun kuvittelee, että oon lähteny jo synnyttämään. :D

 Nämä tuskin kauaa menevät, mutta ovat ehdottomasti sellaiset mitkä täytyy säästää.  :)

Lisäksi paketista löytyi mulle ja avokille paksut, lämpimät villasukat, Aapo-koiralle omaa rahaa ( papan terveiset :D) ja karkkia.


Pamautan kyllä itteni heti Jyväskylään kun saan tämän Pienokaisen ulos. Hurja ikävä kaikkia sukulaisia ja ystäviä. <3


 Onneks maailman paras pikkusisko asuu edes samalla paikkakunnalla.

olisko jotain kesä-95?
oikealla emilia, ja vasemmalla minä

kasvonaamiot ?

emilian synttärit
maaliskuus -10

joku humalatila

"When I see your face There's not a thing that I would change
cause you're amazing just the way you are
And when you smile, the whole world stops and stares for awhile
cause girl you're amazing just the way you are. "


Tää nyt oli tälläinen "turha" postaus, jospa ens kerralla tulis jotain järkevääkin..
Kivaa alkanutta viikkoa :)




Emma ja Pikkuinen 33+1

Helmikuu

Viikon sisällä ei ole oikeastaan tapahtunut mitään ihmeitä..
Lähinnä tuntuu, että jokainen päivä on ollut tismalleen samanlainen.
Alkaa kyllä jo kyllästyttää tämä kotona oleilu.. Menispä muutama viikko nopeaan, niin olisi edes Nyytti syntynyt. Sittenpä ainakin puuhaa riittäisi. Ei sillä, etteikö kotoa tekemistä löytyis. Eri asia on, että jaksaako joka päivä pestä pyykkiä ja muita kotihommia ;)
Vauvan vaatteet ja tarvikkeetkin on kaikki jo pesty ja laitettu valmiiksi. Vieras -/ vauvahuone pitäis kyllä järjestää uusiksi. Inspiraatiota kyllä olis, mutta ajatus ei juokse yhtään että mitenkä ne huonekalut sinne asettelis. Vauvan pinnasänky nyt on alkuun meidän makkarissa, että eipä sillä huoneella sinällään kiire edes ole. Yökyläilijät se on tähänkin asti majoittanut ihan hyvin, joten ei senkään puolesta tarvis mitään edes tehdä.. Huoh !

Mun ( meidän ) koira, on ollu vatsaongelmainen viimeset neljä päivää.
Tänään on ollut ensimmäinen "normaalipäivä" vatsan suhteen. Näinhän mä kyllä luulin jo toissapäivänänki, kunnes oli oksennukset matolla..
Matokuuri syötetty ja riisijauheliha ruokinnalla menty.
Toivottavasti nyt ei enää alkaisi uudelleen.
Ei houkuttele enää yksikään yöherätys ja ulkoilu pakkasessa kolmen aikaan yöllä.

Aapo, eli Agapios Nevermind on 5 ja puol vuotias kääpiövillakoira.
Heinäkuun 24 päivä tulee taas vuosi lisää.

Hauva on ollut mulla ihan pennusta saakka.
Vaikka sillä on mitä ärsyttävimpiä tapoja, on se silti maailman rakkain karvapallo josta en kyllä helpolla luopuis.

Näistä ärsyttävistä piirteistä ärsyttävin on ehdottomasti mun seuraaminen. Ja kysehän ei ole siis mistään tutkailusta, vaan kirjaimellisesti seuraamista paikasta toiseen.
Ja kyllä, jopa vessaan tultais mukaan jos vaan sais tulla.

Eli jos vaikka jostain syystä haluaisin piristää itseäni kävelemällä keittiön pöytää ympäri, tämä pieni 29cm säkäkorkeuden omaava karvakasa seuraisi perässä.

Toisen sijan ärsyttävien tapojen listalla saa ehdottomasti itsenä peseminen. Koira siis nuolee tassuaan ja sen jälkeen pesee sillä kuonoaan. Aapo eli pentuajan ja yli puolet elämästään kissan kanssa, joten mallia on otettu.
Aapon kissakaveri Kaustinen kuoli puolitoista vuotta sitten äkillisesti. Oli muuten Herralle kova pala. Edelleenkin jos kissan nimen mainitsee, Aapo lähtee etsimään kissaa.
Reppana. <3

Rakkaalla "lapsella" on toki monia kutsumanimiä.. Aapo nyt on se yleisin, mutta hauva tunnistaa myös seuraavat : Kaapo, Ape, Pave, Paavo, Alpo, Pikku-ukko, Pienimies.. Listahan olis loputon. :D

Karvapallon ehdoton kesäpuuha on veneily! Ei tarvitse kun sanoa, että lähdetään veneelle, ni johan on koira valmiina. Veneeseenhän ton kokonen natiainen täytyy nostaa ja vieressä / sylissä se tykkää hengailla. Mutta voi sitä ilmettä kun viileä tuuli puskee päin karvaista nassua.

Talvisuosikkeja on lumihangessa möyryäminen. Mikä sitten johtaa tietenki siihen, että turkki on täynnä lumikokkareita joita sitten sulatellaan pyyhkeen ja föönin kanssa.

Kylpyä ja pesua Aapo inhoaa yli kaiken. Mutta kiltti kun on, niin ei päästä ääntäkään vaikka kuinka ottaiskin päähän.
Aapo on niin ilmekäs koira, että sen ajatuksia pystyy melkeinpä lukemaan ja päättelemään, että mitä siellä mielessä liikkuukaan ja kuinka paljon mammaa kirotaan.

Pesun jälkeen saadaan "hepulit", mikä tarkoittaa juoksulla rullattuja mattoja, kuonon hinkkaamista jokaiseen pehmeään asiaan ja lopuksi haetaan lelu mitä pitäis heitellä.


Aapo menetti toisen silmänsä kolme vuotta sitten, toisen koiran hyökätessä sen kimppuun. Tämän toisen, isokokoisen koiran kynsi tai hammas meni Aapon yläluomesta silmän sisään ja puhkaisi silmän. Vaikka samantien lähdinkin viemään koirulia eläinlääkärii, ei mitään ollut enää tehtävissä. Viikon päähän tapahtuneesta saatiin leikkausaika.
Leikkauksessa meni kaikki hyvin ja Aapo pääsi samana päivänä kotiinkin. Reppana oli ihan pökerryksissä, mutta reippaana joka tapauksessa. Alkuun oli hieman hankalaa, kun toinen ei näyttänyt tajuavan silmän puutosta, ja näin ollen törmäili huonekaluihin ja seiniin. Nykyään Aapo pärjää jo loistavasti :)
Leikkiessä pitää vaan muistaa heittää palloa siltä puolelta jossa silmä on vielä tallella. Arkuun tietenkin on lisääntyny, kun ei samalla tavalla näe.. Mutta usein ihmisetkään ei sen silmättömyyttä huomaa, ellei itse asiasta mainitse.

ikeasta ostettu pehmonalle, ehdoton suosikki !

Uusin nro, tämän kimppuun seuraavaks !

Eilispäivän iltapäiväjumpat 32+2 <3